Tätä on taide – Arvostelussa Mercury Circlen ”Killing Moons”
Yksi tämän syksyn odotetuimmista albumeista on varmasti Mercury Circlen esikoisalbumi ”Killing Moons”. Yhtyeen on perustanut multi-instrumentalisti Jaani Peuhu, keräten ympärilleen jäseniä mm. Children Of Bodomista ja Rytmihäiriöstä. Tämä odotettu albumi näki päivänvalon 8.10.2021, ja onkin mielenkiintoista kuulla, mitä tämän superkokoonpanon yhdistymisestä on seurannut. Peuhu itse on luonnehtinut yhtyeen musiikkia omalla ainutlaatuisella termillä ”New Doom”. Nähtäväksi jääkin, onko tämä vain alkusoittoa jollekin suurelle ja ennenkuulumattomalle. Keksihän esimerkiksi Ville Valokin HIMille oman terminsä ”Love Metal”, ja loppu onkin historiaa.
Albumin avausraita ”Gates Wide Open” on kuin kaikuja kaukaisilta mailta. Tämä laahaavia doom-rytmejä ja elektrosoundeja sisältävä kappale on melkeinpä shamanistinen. Kappaleesta syöksytään suoraan mustaan aukkoon, kun ”Black Mirrors” räjäyttää tajunnan. Aukko pitää sisällään matkan mielikuvitusmaailmaan. Maailmaan, joka salaa sisälleen jotain todella synkkää. Pidän kappaletta jonkinlaisena taisteluna todellisuuden ja mielikuvituksen rajalla. Tarina ei kuitenkaan kerro, häviääkö kappaleen sankari taistelun, vai katoaako hän iäksi mustaan aukkoon. Peuhun kynänjälki, joka jättää kuuntelijalle vapauden valita, on ihailtavaa.
”You Open Up The Earth” on täynnä mahtipontista doom-soundia, jonka kertosäkeen heleys luo vapauden tunteen. Albumin nimikkokappale ”Killing Moons” ottaa yhteyttä toiseen universumiin, omalla taiteellisella otteellaan. Kappaleen pääosaa näyttelee tehokkaat rumpukompit, jotka ryhdittävät kappaletta alusta loppuun asti.
Albumin puolessa välissä johdon ottaa kappale ”Seven Archangels”. Kappaleen sotarumpumainen ote ja naisvokaalit vievät mieleni kauas sumuisille vuorille, jossa viikingit taistelevat hengestään veren tuhrimat turkit yllään. Mutta mitäs sitten tapahtuu? Yhtäkkiä, sekunnin murto-osassa, tunnelma vaihtuu suoraviivaisiin elektrosoundeihin. Nämä Depeche Mode -elementit saavat aikaan suuren vau-efektin. Olen häkeltynyt onnesta, mitä tämä mielikuvituksellinen käänne sai aikaan. Käänne, joka on toteutettu taiteellisuutta säästelemättä.
”Call On The Dark” pitää sisällään melkeinpä satumaisen aloituksen ja nipun koskettavia melodioita. Hetken kuvittelen olevani jossain toisessa ulottuvuudessa, jossa keijupöly ja avaruussankari kohtaavat. Näihin melodioihin yhdistyy sykettä nostattavat elektrosoundit, joiden tahdissa ei voi kuin viihtyä. Sykkeeni pamppailee näiden soundien tahtiin, ja tunnen olevani yhtä musiikin kanssa.
Tummanpuhuvan tunnelman ja raskaiden rytmien kautta siirrymme ”Avalanche” kappaleen siivittämänä henkilökohtaiseen suosikkiini albumilta, kun ”An Arrow” -kappale kajahtaa ilmoille kaikessa lohdullisuudessaan. En muista, koska olisin kuullut jotain näin kaunista. Mielettömän kauniit melodiat saavat minut liikuttumaan, ja minulla on vaikeaa päästä irti kappaleen synnyttämästä lohdullisuuden ja kauneuden aallokosta. Kappale on kuin pelastusköysi, joka heitetään maailman pimeälle puolelle, juuri ennen kun on liian myöhäistä.
Tuoreessa muistissa oleva ”Like Matches” rytmittää albumin loppupuolta. Tämä kappale on toteutettu laadukkaasti ja toimii suoraviivaisuudellaan. Kappaleella vieraileva Oceans Of Slumberin Cammie Gilbert tuo kappaleeseen rosoista raikkautta. Albumi viedään loppuun kappaleella ”Death Poem”. Kappale on hieno päätös tälle kerrassaan erinomaiselle albumille, ja taitaapa kappaleen aikana muutama kyynelkin vierähtää.
Mitä näihin superkokoonpano -yhtyeisiin tulee, on siinä aina oma jännityksensä, jäävätkö ne vain kiitäviksi tähdenlennoiksi. Mercury Circlen kohdalla en kuitenkaan jännitä, ja uskonkin yhtyeen tuikkivan metallimaailman tähtikartan yhtenä kirkkaimpina kuvioina, nyt ja tulevaisuudessa. ”Killing Moons” on kontrastinen vuoropuhelu pimeyden ja valon välillä. Kokonaisuus on yllätyksellinen, eikä siitä puutu mielikuvitusta.
10/10
Kappalelista:
- The Gates Wide Open
- Black Mirrors
- You Open Up The Earth
- Killing Moons
- Seven Archangels
- Call On The Dark
- Avalanche
- An Arrow
- Like Matches
- Death Poem