Tatami tömisee – Klassikkoarviossa Deep Purplen ”Made in Japan”

Yksi kaikkien aikojen live-albumiklassikoista kuormattiin levykauppojen hyllyille 50 vuotta sitten joulukuussa 1972. Teoksen takana oli Deep Purple ja levyn nimi ”Made in Japan”. Tupla-albumi tallennettiin Purplen ensimmäisellä japaninkiertueella Tokiossa ja Osakassa kolmen päivän aikana saman vuoden elokuussa. Vuonna 2006 Dream Theater esitti sen kahdesti kokonaisuudessaan omalla kiertueellaan Japanissa. Keikat äänitettiin ja jälkimmäinen tallenne julkaistiin myös albumimuodossa.

Gillan spiikkaa lyhyesti ja ytimekkäästi ”Highway Starin” alkaneeksi. Urku piipittää introksi ja rummut osallistuvat leikkiin. Blackmore pääsee ensimmäisen kerran vingauttamaan kitaraansa biisin lähtiessä komeasti lentoon. Auto kulkee ja A-osasta kertosäkeeseen matkataan B-osan kautta toistuvasti. Gillanin kirkuna ennakoi ärjyn urkosoolon, jonka jälkeen yhteisiskuja paukutetaan koko orkesterin voimin. Osakierto alkaa uudelleen, kunnes koko kaulan mitalla matkustava kitarasoolo tiluttaa itsensä etualalle ja johtaa kappaleen orgastiseen loppuun.

”Smoke on the Water” käynnistyy tuttuakin tutummalla kitarakululla, jota Blackmore kuitenkin varioi kyllästyksissään. Haitsu, basso ja urku heilahtavat sisään. Tunnelmaa kasvatetaan, kunnes biisi on valmis iskeytymään esiin. Osat seuraavat jälleen toisiaan tutulla kaavalla ja bändi on tiukkaakin tiukempi. Kertosäe kuulostaa yllättävän tuoreelta, vaikka onkin tuhannesti kuultu ja kelattu. Kitarasoolon taustalla rummut työstävät rytmiä eteenpäin ilman komppisymbaaleja. Tarina palaneesta kasinorakennuksesta välittyy Gillanin kertomana, kunhan mies kirkaisuiltaan varsinaiseen laulamiseen malttaa keskittyä. Ennen kananlentona töksähtävää loppua, kitara ja urut järjestävät musiikillisen nyrkkeilyottelun, joka julistetaan ratkaisemattomaksi.

Gillan kiljaisee ”Strange Kind of Womanin” matkaan. Bändi humppaa menemään, mutta siitä huolimatta svengaa kuin hirvi(ö). Viisu on tarttuva, eikä osien vaihtuvuudessa ole tälläkään kertaa mitään uutta. Varsinaista B-osaa ei kappaleessa edes ole. Kertiksen kivat risti-iskut ja herra Gillanin ulina johtavat pitkään kitarasooloon, jossa Blackmore malttaa kuitenkin pysyä kohtuudessa. Gillanille maittaa liioiteltu nauru, kunnes toinen jo villiintyneempi skebasoolo iskeytyy kartastolle. Japanin korrekti yleisö taputtaa kiltisti rytmissä, kun laulaja improaa kitaran ja rumpujen päälle. Tällä kertaa nälkävuoden mittainen nyrkkeilyottelu järjestetään Blackmoren ja Gillanin kesken. Kitara matkii laulua ja laulu matkii kitaraa. Gillan kyllästyy ensimmäisenä ja edessä onkin rymistyslopetus, jonka jälkeen laulumies kiljuttaa vielä yleisöä.

Blackmore virittää muina miehinä kitaraa, kun ”Lazy” alkaa. Kielisoittimet ja koskettimet ulisevat yhteisvoimin avaruusääniä, kunnes urkujuoksutus ja yksinäinen soolo saavuttavat A-osan. Hassuttelujazz riemastuttaa totisen torvensoiton välipalana. Itse biisi alkaa varsinaisesti vasta neljän minuutin kohdalla ja tuolloinkin kitarasoololla. Urut sooloilevat seuraavaksi ja rummut neljäsosajatsaavat taustalla. Gillan hyppää kehään 6 minuutin merkillä ja biisi kulkee kuin juna. Huuliharppusoolo, kitarasoolo, urkusoolo… Haitsun polkemisen ääni vuotaa mikrofoniin ja luo toimivan efektin. ”Lazy” on miltei koko mitaltaan milloin minkäkin instrumentin sooloa ja sävelten kanssa leikkimistä. Lopussa lyödään vielä bluesiksi.

”Made in Japan” ei ole suotta mainettaan ansainnut. Se jytisee totaalisen tiukasti vielä 50 vuoden jälkeenkin. Tuoreelta sen ei tarvitsekaan kuulostaa. Biisit haiskahtavat paikoin venytetyiltä, mutta syytön syyllinen siihenkin on vain ajan henki. Itse en ole koskaan ollut se kaikkein intomielisin Deep Purple– fani, mutta siitä huolimatta levyn kuuntelu tuntui kotiinpaluulta. Aito aika, aitoja ääniä ja aitoa musiikkia. Nykypäivän muoviin kyllästyneelle tuo kaikki on kuin laittaisi päänsä tyynyyn vittumaisen päivän päätteeksi. Tällaisia levyjä ei enää tehdä, mutta onneksi niitä on olemassa.

Kappalelistaus:

1. Highway Star
2. Child in Time
3. Smoke on the Water
4. The Mule
5. Strange Kind of Woman
6. Lazy
7. Space Truckin’