Tatuoinnit ja lävistykset rockin maailmassa – muutos on ollut nopea

Tatuoinnit ja lävistyskorut ovat nykyisin muusikkopiireissä – miksei monien muidenkin ”ryhmien” keskuudessa – enemmän kuin tavallisia. Asiaa voi ajatella näinkin: jos lähdet etsimään erityisesti raskaamman musiikin piiristä taiteilijaa, jolla ei ole yhtään tatuointia tai lävistystä, tutkimusmatkasta voi tulla yllättävänkin pitkä!

Muutos on tapahtunut varsin nopeasti. Ei nimittäin tarvitse mennä kovinkaan monen vuosikymmenen taakse, kun tatuoinnit yhdistettiin lähinnä merimiehiin ja rikollisiin. Eräs ensimmäisistä tatuointinsa julkisesti esitelleistä muusikoista oli 60-luvulla maineeseen noussut amerikkalaisartisti Janis Joplin, jonka ranteeseen tehty tatuointi symboloi naisten vapautumista. Janis oli aikoinaan eräs ensimmäisistä tatuoiduista muusikoista, mutta sen jälkeen hän on saanut ”seuraa” tuhansista muista.

Tatuointien ohella lävistyksistä tuli jo hyvän aikaa sitten erottamaton osa muusikkojen visuaalista ulkoasua. Kuka voisi unohtaa vaikkapa The Prodigy -laulaja Keith Flintin ikonista ”kieli ulkona” -poseerausta, jossa katsojan huomio kiinnittyy tehokkaasti artistin kieli– ja septum-koruihin!

Entäpä sitten ”rock-komistukset”, kuten Lenny Kravitz tai Mötley Crüen Tommy Lee? Kun he kiskovat paitansa pois, näyttävät tatuoinnit ja nännikorut eivät taatusti jää huomaamatta!

Eräs eniten tatuoiduista ja lävistetyistä nykyisistä suomalaismuusikoista on Lost Society -yhtyeen Samy Elbanna. Keskustelimme hänen kanssaan oman kehon ”koristelemisesta”!

Samy Elbanna:-”Päätin jo aikoja sitten, että kehoni tulee olemaan täynnä tatuointeja.”

Mikä oli ensimmäinen tatuointisi ja milloin otit sen?

Samy Elbanna: Tarina alkoi tavallaan jo silloin, kun olin 7-vuotias. Veljeni soitti minulle tuolloin Iron Maidenia, ja bändi vei mennessään totaalisesti. Kun sitten 18-vuotiaana otin ensimmäisen tatuoinnin käsivarteeni, kuvassa oli tietenkin Iron Maidenin maskotti Eddie.

Monelle se ensimmäinen tatuointi lienee kaikista ”vaikein”. Sitä mietitään ja mietitään, ja monilla se jää sitten ottamattakin. Eikä siinä mitään, kukin tyylillään. Mutta jos ja kun sen ensimmäisen ottaa, niin sen jälkeen kuvia tulee helposti lisää.

Sinulle niitä ainakin tuli.

Samy Elbanna: Päätin jo aikoja sitten, että kehoni tulee olemaan täynnä tatuointeja. Otin muutaman ensimmäisen kuvan paikkoihin, jossa niiden peittäminen vaatteilla oli helppoa, mutta sitten tatuoin kämmenselän. Ylitin siinä yhden riman, sillä sitä kuvaa ei pystynyt enää kunnolla peittämään. Nyt kehoni on tatuoitu jo ehkä 90-prosenttisesti, mutta esimerkiksi jaloista löytyy vielä ihan hyvin paljasta tilaa.

Jos otat kehosi täyteen kuvia, niin totta kai siinä on tietoisena tarkoituksena mennä vähän eri suuntaan kuin useimmat muut. Minulle koko jutun pointti on se, että ihmisten pitäisi tehdä sellaisia juttuja, jotka tekevät heidät onnelliseksi. Jos ottaa tatuoinnin, ajatuksen täytyy lähteä omasta itsestä ja siitä pitää tulla hyvä fiilis. Voi ajatella vaikka niin, että ”minulla on itsevarmempi fiilis tatuoituna” tai ”tunnen oloni paremmaksi, kun oma keho näyttää tältä”.

Onko sinulla jonkinlaisia esikuvia tatuointien suhteen?

Samy Elbanna: Ei ehkä suoranaisia esikuvia, mutta kyllähän esimerkiksi Blink-182:n rumpali Travis Barker, Suicide Silencen edesmennyt laulaja Mitch Lucker ja Bring Me The Horizonin Oli Sykes ovat vaikuttaneet näihin omiin ”tatuointitouhuihini”. Mainittakoon toki sekin, että jo joskus 10-vuotiaana raapustiin rystysiin tussilla ”COBHC” ja ”HATE”, eli Alexi Laiho oli myös vaikuttamassa jo varhain!

Otit ensimmäisen tatuointisi noin kymmenen vuotta sitten. Miten ihmisten suhtautuminen kuviin on muuttunut tässä ajassa?

Samy Elbanna: Ehkä tatuointeja voisi eräällä tavalla verrata metallimusaan. Niin tatskat kuin metallikin ovat nousseet Suomessa jo aikoja sitten valtavirtaan, mutta kummassakin on edelleen jonkinlainen subculture-leima. Ja ihan hyvä niin. Ehkä tatuointien – tai metallimusan – ei tarvitsekaan olla kaikkien mielestä ”tosi kiva juttu”. Ja onhan se toki ihan selvää, että täyteen tatuoitu keho tulee aina herättämään kysymyksiä. ”Mikäs hemmo se tämä nyt sitten onkaan” ja niin edelleen. No, itse en ainakaan olisi ottanut yhtäkään kuvaa, jos minua olisi mietityttänyt tai jopa pelottanut, että miten ihmiset suhtautuvat minuun tatuoituna.

Toki täytyy silti painottaa, että yleinen mielipide tuntuu muuttuvan koko ajan suvaitsevaisemmaksi. Tatuoinnit ovat nykyään niin yleisiä, etteivät kovin monet jaksa pahoittaa niistä mieltään. Mutta jos joku edelleen kokee oikeudekseen kommentoida jopa ihan julkisella paikalla, että ”onpa rumia kuvia” tai ”sinä olet varmaan joku rikollinen”, niin olen rauhallisesti ja asiallisesti kertonut olevani ammattimuusikko, joka sattuu diggaamaan tatuoinneista. Toki tällaisissa tilanteissa voi miettiä sitäkin, että kummalla onkaan paremmat käytöstavat?

Tietenkin nämä jutut menevät myös sykleissä. Kun jokunen vuosi sitten niin sanottujen ”Soundcloud-räppäreiden” kasvoihin alkoi ilmestyä todella huonosti tehtyjä tatskoja, niin se taisi antaa vähän takapakkia tälle kulttuurille. Ainakin niiden silmissä, joilla ei ole kuvia.

Oletko itse harkinnut ottavasi kuvia kasvoihin?

Samy Elbanna: En ole toistaiseksi juurikaan miettinyt asiaa, mutta ei minulla ainakaan ole mitään periaatetta, etten voisi ottaa tatskoja kasvoihinkin. Saa nähdä mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

Kun otat yksittäisiä kuvia, mietitkö aina myös isompaa kokonaisuutta?


Samy Elbanna: Useimmiten en. Olen pääsääntöisesti ottanut yksittäisiä tatuointeja jostakin tulleen idean pohjalta, mutta toki näistä yksittäisistä kuvistakin muodostuu lopulta yksi iso kokonaisuus.

Mikä on lempitatuointisi omassa kehossasi?

Samy Elbanna: Sydän, jossa lukee Mum. Myös Best Gig Ever on mainio. Aloitimme tämän BGE-tatskajutun Lost Societyn kanssa, ja se on saavuttanut suhteellisen kovan kulttisuosion tietyissä piireissä. Esimerkiksi Suomesta löytyy varmaan 5-6 bändiä, jonka jokaisella jäsenellä on Best Gig Ever -tatska.

Kadutko mitään tatuointiasi?

Samy Elbanna: En. Ne ovat muistoja ajoista ja tapahtumista, jotka muuten unohtuisivat. On nastaa, että kuvien avulla pääsee takaisin näihin hienoihin hetkiin.

Paljonko sinulla on mennyt rahaa tatuointeihin?

Samy Elbanna: Joitakin kuvia on tullut erinäisten yhteistyökuvioiden kautta, mutta pointti on siibä, että maksan mielelläni tatuoijille. Se on heidän työnsä ja se on samalla myös taidetta. Rahamäärästä ei ole mitään hajua, mutta puhutaan toki tuhansista ja tuhansista euroista. Eipä sillä, johonkin se raha aina menee. En ole esimerkiksi käyttänyt alkoholia enää vuosiin, mutta silloin kun join, siihenkin meni ihan hyvin rahaa. Nyt niistä pennosista jää ihan konkreettisesti jotakin… no, vaikka käteen!

Kuinka paljon tatuointien ottaminen sattuu?

Samy Elbanna: No, kyllähän se tuntuu… Mutta olen ajatellut tämän asian niin, että kerranhan se kipu vain koetaan, mutta hyvä fiilis kestää koko loppuelämän. Mutta sanottakoon myös, että elämäni pisin tatuointisessio kesti kahdeksan tuntia, ja se oli kyllä jo todella rajua. En enää lähde ihan sellaisiin hommiin.

Aiheeseen liittyy toki se, että joillakin ihmisillä tietyt paikat ovat kivuliaampia kuin toisilla. Ne ihon kohdat, missä rasvaa on enemmän, eivät yleensä ole kovin pahoja. Sitten taas joku kämmenselkä on vähän erilainen tarina. Myös ranteet ja kyljet ovat aika kivuliaita paikkoja. Kaula taas… Se oli outoa. Se oli yksi kivuttomimpia paikkoja ainakin minulle.

Samy Elbanna: Omalla kohdallani mielenkiintoista on se, että minulla on armoton neulakammo, mutta se ei päde tatuointeihin. Jos siis käyn ottamassa vaikka verikokeen tai rokotuksen, kerron aina hoitajalle, että minulla on todella paha neulakammo. Silloin aina kysytään, että miten se on mahdollista, kun sinulla on näin paljon tatuointeja. Mutta se ei ole sama juttu ainakaan minulle.

Entä sitten lävistykset?


Samy Elbanna: Lävistyksiin minulla ei ole yleisesti ottaen ihan niin kovaa intohimoa, ja esimerkiksi ihon alle laitettavat implantit eivät ole minun juttuni. Mutta toki muutamia lävistyksiä löytyy… Homma alkoi, kun otin 18-vuotispäivänä septum-lävistyksen. Sitten lävistin korvat, ja aloin venyttää reikiä isommiksi. Myöhemmin otin nenäkoruja, ensin vain toiselle puolella. Kielilävistyksenkin olisin voinut ottaa, mutta sen suhteen on pieni mahdollisuus, että se muuttaa ääntä. En uskaltanut ottaa asian suhteen pienintäkään riskiä.

Viimeinen kysymys: tuntuuko sinusta oudolta katsoa omia vanhoja – tatuoimattomia – kuvia itsestäsi?


Samy Elbanna: Tuntuu. Tuntuu aivan käsittämättömän oudolta.

Teksti: Timo Isoaho