Täydellinen niin visuaalisesti kuin tunnelmaltaan – Watain lähes täydessä Nosturissa
Pitkäperjantaita vietettiin tänä vuonna synkeissä merkeissä, kun ruotsalainen black metal -legenda Watain palasi Helsinkiin omalle klubikeikalleen. ”Trident Wolf Eclipse” -albumin tiimoilta kiertävä yhtye toi Nosturiin upean seremonian, joka oli sekä näyttävä että voimaannuttava. Ruotsalais-suomalainen Obnoxious Youth julisti riennot alkaneeksi räkäisellä ja tummanpuhuvalla speed metalillaan.
Obnoxious Youthin lyhyet, parin minuutin pituiset kappaleet hehkuvat alkukantaista energiaa ja tuovat mieleen varhaisen Venomin – joskin entistä räkäisempänä ja raivopäisempänä. ”Welcome to Hellin” kansitaidetta muistuttavat liput lisäävät vaikutelmaa. Koko paketti on kuin suoraan 80-luvulta niittejä, nahkaa ja leikkimielistä uhoa myöden. Näistä mielikuvista huolimatta Obnoxious Youthilla on selvästi oma äänensä. Mielestäni tuota ääntä voisi kaivaa vielä vahvemmin esiin, sillä suuri osa kappaleista noudattaa samaa kaavaa. Nopeassa poljennossa ei ole mitään vikaa, mutta kuten osa kappaleista osoittaa, se toimii vielä paremmin, jos kylkiäisenä on hitaampia ja melodisempia osuuksia. Keikka päättyy suureen hämmennykseen, kun yhtye poistuu lavalta kiireisen oloisena. Obnoxious Youth ei selvästi ole kaikkien mieleen, mutta eturivin nyrkinpuijat olisivat ansainneet lämpimämmän lopetuksen.
”Jumalan pojan täytyy kuolla”, julistaa Watain nälkäiselle yleisölle. Tätä jälleennäkemistä on odotettu – Watain omalla klubikeikallaan. Erik Danielssonin johtama susilauma ottaa yleisön haltuun pelkällä olemuksellaan, josta huokuu pitkä kokemus ja silkka intohimo. ”The Wild Huntilta” lohkaistu ”The Child Must Die” vie yleisön Golgatalle, kun Danielsson esittää ristiinnaulittua ja valot imitoivat ukkosmyrskyä. Pimeydestä nousee punainen hehku, joka valaisee linnaketta, jota perinteisillä keikoilla lavaksi kutsutaan. Alaspäin käännetyt ristit, kolmikärjet, sotaliput ja massiivinen logo muistuttavat, että tänä iltana Nosturi on Watainin valtakunta.
Watainin esiintyminen on silkkaa neroutta. Laulaja Erik Danielsson polvistuu kynttilöiden edessä ja komentaa yleisön seuraavalla hetkellä raakaan raivonpurkaukseen. Bändi poistuu lavalta kirkkomusiikin saattelemana ja palaa kaatamaan verimaljan yleisön niskaan. Keikan päätteeksi Danielsson jää polttamaan oletettua krusifiksia samoissa tulissa, joiden edessä hän on hartaasti polvistunut. Kaiken kruunaa ambianssi, jonka synkkyys hakee vertaistaan. Jonkun toisen bändin käsittelyssä tämä voisi olla naurettavaa ja kornia, mutta Watain uskoo tekemiseensä 110-prosenttisesti. Kaikki on jatketta sille visiolle, jota yhtye on reilut 20 vuotta rakentanut. Mikä parasta, yleisö pääsee osaksi tätä mahtavaa voimaa. Tilassa vallitsee kaoottinen energia, joka voimistuu jokaisesta yleisön ja bändin eleestä. Käsittämätöntä, miten seremoniallinen tunnelma yhdistyy adrenaliiniryöppyyn – tätä en ole ennen kokenut.
Ainut kritiikkini kohdistuu settilistaan. Watain julkaisi viime vuonna hienon ”Trident Wolf Eclipse” -albumin, jonka raaka ja alkukantainen voima on ilmeisesti välittynyt myös esiintymiseen. Eräs eeppisempi, jopa kaunis veto tuntuu vieraalta näissä olosuhteissa. Kappale ei yksinkertaisesti kanna sitä intensiteettiä, jolla muu keikka loistaa. Virhe on lopulta pieni, ja settiin mahtuu kappaleita jokaiselta Watainin kuudelta albumilta. ”Lawless Darknessilta” poimittu ”Malfeitor” ja legendaariselta Bathorylta lainattu ”The Return of the Darkness and Evil” ovat illan kirkkaimmat helmet. Pienestä hudista huolimatta Watainin esiintyminen on täydellistä niin visuaalisesti kuin tunnelmaltaan. Yhtye on epäilemättä eräs maailman parhaista live-esiintyjistä.
Kuvat: Sanna Lehtonen
Teksti: Teemu Esko
