Täydellistä luovuutta ja vapautta: ”Periphery IV: Hail Stan” on Peripheryn ehein ja vahvin albumikokonaisuus

Yhdysvaltalainen Periphery on yksi modernin progressiivisen metallin kuumimmista yhtyeistä, joka nousi nopeasti Misha Mansoorin makuuhuoneprojektista maailmanlaajuiseen kuuluisuuteen ja djent–tyylisuunnan pioneeriksi. Yhtyeellä on takanaan viisi studioalbumia, joista jokainen on menestynyt kaupallisesti paremmin kuin edeltäjänsä – siitäkin huolimatta, että yhtyeen musiikki ei ole kaikista helpoimmin lähestyttävää.

Bändin uutta ”Periphery IV: Hail Stan” –albumia on edeltänyt muutama suurehko muutos. Yhtyeen pitkäaikainen basisti ja tuottaja Adam ”Nolly” Getgood päätti luopua yhtyeen kanssa kiertämisestä ja keskittyä muihin projekteihin perheensä ohella. Lisäksi bändi jätti pitkäaikaisen levy-yhtiönsä Sumerian Recordsin ja perusti oman 3DOT Recordings –yhtiönsä. Periphery päätyi käyttämään kokonaisen vuoden uuden albuminsa työstämiseen, mikä selvästi kannatti.

Oma levy-yhtiö ja deadlinen puuttuminen ovat selvästi vaikuttaneet yhtyeeseen erittäin positiivisesti. Koko albumi huokuu vapauden tunnetta ja luovuuden vimmaa. Albumin avaa lähes 17 minuuttinen massiivinen ”Reptile” ja päättää melkein kymmenminuuttinen tunteikas ”Satellites”. Avauskappale on loistava yhdistelmä bändin kaikkia tähänastisia vaikutteita; mukana on kaikkea aina polymetreistä groovaavaan chuggailuun ja ambientista asenteellisiin heavy–riffeihin.

Levyltä löytyy joitakin bändin raskaimpia kappaleita koskaan. Ensimmäisenä singlenäkin julkaistu ”Blood Eagle” käynnistyy törkeällä riffillä, jonka hälyäänet voisivat olla kotonaan jossakin Emmuren kappaleessa. Bändin Meshuggah–vaikutteet nousevat myös hienosti esille uudella tavalla Misha Mansoorin soittaessa hyvin thordendalmaisen kitarasoolon. Levyn kolmas kappale ”CHVRCH BVRNER” voi hyvinkin olla bändin raskain ja vihaisin kappale tähän mennessä hyper blast beateineen. ”Sentient Glowista” kuulee, että kappale on ollut olemassa jo pitkään. Kappale on täynnä tyypillisiä maukkaita Mark Holcomb –riffejä, joita hänen ja Mansoorin sivuprojekti Haunted Shores on täynnä.

Periphery on myös laajentanut tyypillistä palettiaan. ”Garden In The Bones” on hieno sekoitus erilaisia ambient- ja glitch–elementtejä yhdisteltynä bändille ominaisiin polymetririffeihin. ”Crush” on kenties levyn ja bändin omalaatuisimpia kappaleita, josta Bring Me The Horizon olisi kateellinen. Siinä bändin elektroniset vaikutteet nousevat pinnalle täysin uudella tavalla kappaleen nojautuessa lähes kokonaan mureisiin syntetisaattoritaustoihin. Kappaleen lopussa välipalana tarjoillaan varsin mielenkiintoinen cocktail electro swing –tyylistä biittiä ja elokuvamaista jousisatsia. Aikaisemmin Periphery on sisällyttänyt kappaleidensa loppuun rauhallisia ja ilmavia ambientjaksoja helpottaakseen siirtymiä raskaista kappaleista toisiin, mutta nyt yhtye on alkanut käyttää näissä siirtymissäkin mielikuvitustaan. Samalla tavalla myös ”CHVRCH BVRNER”:n lopussa kuullaan omanlaistaan säksätystä.

”Hail Stan” on kiistatta yksi yhtyeen laadukkaimmista ja yhtenäisimmistä kokonaisuuksista. On täysin selvää, että vapauden tunne on mahdollistanut bändin päästää luovuutensa kukkimaan täysin uudella tavalla. Solisti Spencer Sotelo on saanut itsestään ulos kenties uransa parhaimmat lauluosuudet, ja kappaleet ovat entistä eheämpiä ja harkitumpia. Jokainen kappale ja jokainen uusi, hullu sovitusidea tuntuu suurelta keskisormelta niille, jotka ovat joskus pyrkineet muokkaamaan bändin tyyliä johonkin suuntaan. Jotain kertoo se, että albumin viimeinen puhuttu lause on ”suck my balls”, joka töksähtää koomisesti kesken ”Satellitesin” outron. Jos bändi jatkaa tällaisten albumien tekemistä, ei sitä voi enää pysäyttää mikään. Hail Stan ja hail Periphery!

9/10

Kappalelista:

  1. Reptile
  2. Blood Eagle
  3. CHVRCH BVRNER
  4. Garden In The Bones
  5. It’s Only Smiles
  6. Follow Your Ghost
  7. Crush
  8. Sentient Glow
  9. Satellites

Kommentoi julkaisua