Täydellisyyttä hiponut black metalin juhla – Qwälen, Afsky ja Havukruunu Tampereen YO-talolla 22.3.2024

Mitä yhteistä on Qwälenillä, Afskylla ja Havukruunulla? Joku voisi todeta, että kaikki näistä ovat loistavia black metal -bändejä, mutta tällä kertaa oikea vastaus on se, että bändeistä jokainen sai Tampereen YO-talon täyteen viime perjantai-iltana jo ennen yhdeksää.

Voi pyhä sylvi, mikä kokonaisuus. Illasta jäi suorastaan valaistunut olo, ja niska kiittää intensiivisestä moshaamisesta. Yleisö immersoitui synkkyyteen sellaisella energialla ja hartaudella, että itselläni kulkevat kylmät väreet, kun perjantai-illasta kirjoitan. Voin allekirjoittaa, että tämä kollektiivi ampaisi kirkkaaksi ykköseksi vuoden 2024 tähänastisesta keikka-annista.

Illan avasi itsensä anti-fasistiseksi black metal -bändiksi tituleeraava Qwälen. Sukelsin oululaisbändin synkkään tuotantoon hyvissä ajoin ennen juhlahetkeä, ja kahlasin tuotannon läpi leveä hymy huulillani. Kappaleet ”Kutsu Minua Saatanaksi” ja ”Maailma Täyttyy Kuolleista” muodostuivat itselläni viime kuun Spotifyn kuunnelluimmiksi kappaleiksi brutaalilla raakuudellaan ja punk-vaikutteisilla soundeillaan, ja kylläpä Qwälenin olemus YO-talolla kruunasi näillä kappaleilla tämän immersion. Jumaliste, miten voi yksi bändi saada ihmisen pauhaamaan ja pään moshaamaan. Qwälenin soitto oli perjantaina taidokasta ja vakuuttavaa – mutta ennen kaikkea synkkää, kuten black metallin perinteisiin kuuluu. Qwälenin solisti Eetu Viita ulottautui tulkitsemaan yleisön sekaan, ja bändi osoitti olevansa liveolemuksellaan yleisön ajan ja suosionosoitusten arvoinen. Sarvet kohoilivat ilmaan ja päät heiluivat, vaikka kello oli tässä kohtaa vasta iltakuusi – mitä ihmettä? Kumarran syvään Qwälenille. Aivan ”helevetin kova” veto, kuten kotonani Savossa sanotaan.

Seuraavana lavalle saapui synkkä sumu Tanskasta. Ihan puntithan siinä alkoivat tutista, kun Afsky kajautti ensimmäiset sointunsa ilmoille. Ensikuuntelussa itselläni vuoden 2020 albumi ”Ofte jeg drømmer mig død” on ollut kermaa korville jo ihan levyltäkin, mutta kylläpä tässäkin taas osoitetaan, kuinka livemusiikilla on ainutlaatuinen kyky tuoda esille bändien taito ja osaaminen koko repertuaarissa. Soundi oli perjantai-iltana niin raskas ja synkkä, että yleisössä oli havaittavissa transsinomaisia piirteitä. Aplodit kohotan erityisesti yhden miehen projektista livebändiksi kasvaneelle kitarakollektiiville epäinhimillisen taidokkaan ja nopean rumpalin kruunaamana, ketkä huolehtivat siitä, ettei yleisöstä yhdelläkään sielulla jäänyt sarvia kohottamatta ilmaan. Doomista ja folkista ammentava black metal -soundi oli koukuttavan vangitseva yhdistelmä, joka suorastaan mykisti vaikuttavuudellaan. ”How much time do we have left?” kysyi Ole Luk (solisti) setin loppupuolella, johon yleisöstä karjahti Manselaisen leppoisa vastaus: ”Many times, any time!” Ja niinpä Afsky soitti ja viihdytti. Tällaista bläkkistä kuuntelen milloin tahansa, ihan kyynelhän siinä meinasi vierähtää poskelle, kun tähänastinen (aikainen) ilta on lähennellyt täydellisyyttä soundin, tunnelman ja immersion osalta.

Mutta sittenpä oli vuorossa varmasti illan odotetuin hetki monen juhlavieraan osalta. Lavalle oli astumassa uniikkia black- ja heavy metallin liittoa yhdistelevä Havukruunu, ja milläs muullakaan kappaleella kuin ”Uinuos Syömein Sota”. Kyllä oli juhlatunnelma YO-talolla valmis, kun kenties bändin tuotannon mahtipontisin kappale avasi keikan raa´alla energialla. Havukruunu on kokemukseni mukaan aina yhtä vakuuttava livenä, eikä tämäkään ilta todellakaan ollut poikkeus. Kappaleet kuten ”Kunnes Varjot Saa”, ”Kuu Erkylän Yllä” ja ”Myrskynkutsuja” olivat kuin hunajaa sielulle aina yhtä kauniine mystisine lyriikkoineen, jotka kutsuvat tunnelmoimaan jokaisella aistilla. Yleisö oli vahvasti mukana fiiliksessä koko keikan ajan, ja päät viuhuivat nyrkkien kohotessa yläilmoihin. Havukruunulla on erityinen kyky huomioida yleisönsä, ja onpa sanottava, että tällainen klubinomainen miljöö palveli black metal -fiilistä kodinomaisella tilalla ja hyvin tiukalla savukonesumulla. Olo oli kun olisi siirtynyt ajassa taaksepäin johonkin mystiseen viikinkimaailmaan, jossa todellisuutta sävytti synkän melankolinen ja raskas melodia. Kylmät väreet olivat taattuja, ja kun keikan kruunasi ”Tähti-Yö ja Hevoiset”, täytyy sanoa että olin itse täysin myyty – ja uskon että muukin yleisö, reaktioista ja huudosta päätellen. Soundi lähenteli täydellisyyttä kaikkine säröineen ja huutoineen, ja miljöö takasi lopullisen antautumisen Havukruunulle. Huhhuh, eipä minulla muuta.

Black metal -perjantai Tampereen YO-talolla oli täyden kympin kokemus. Lokaatio, bändien yhteensopivuus, upea soundi ja synkän melankolinen fiilis takasivat suorastaan täydellisyyttä hiponeen illan, johon palaisi milloin tahansa uudelleen. Ainoana miinuksena oli illan aikainen päättyminen yksityistilaisuuden takia, jonka en anna kuitenkaan haitata muun kokonaisuuden ollessa näinkin loistava. Toivottavasti tällaisia kokonaisuuksia tavataan jatkossakin vuoden 2024 liverepertuaarissa, ainakin itse aion olla paikalla fiiliksistä nauttien.