Täyslaidallinen tuimaa ja tunnelmallista thrashia – arviossa My Funeral yhtyeen “Funeral Manifesto”

Jyväskylässä vuonna 2005 perustettu ja sittemmin helsinkiläistynyt kotimainen My Funeral takoo “Funeral Manifesto” uutukaisellaan entistäkin tymäkämmillä soundeilla. Inverse Recordsin alaisuuteen itsensä löytänyt kotimaisen thrash metalin uran uurtaja ja pakertaja saattaa olla suuremmalle yleisölle tuntematon tapaus, mutta uutuusalbumin myötä vaikuttaisi yhtyeeltä löytyvän edellytyksiä nousta hieman suuremmillekin lavoille ja kukaties myös pidemmille kiertueille. Musiikkiaan termillä “dark thrash metal” kuvaileva My Funeral on saatekirjeen mukaan entistäkin raskaampi ja kunnianhimoisempi, eikä väitettä käy kiistäminen.

Albumilla vuorotellaan tempon kanssa biisi biisiltä ja hetki hetkeltä, joko sata lasissa tai tunnelmallisempien sykkeiden parissa. Fokus on tuosta kaikesta huolimatta etenkin korvaa miellyttävissä soundeissa läpi albumin, joita on yhtyeelle ollut ruuvaamassa Electric Fox studiolla Tuomas Kokko äänittäjänä ja tuottajana.  Maukkaita riffejä ja tasaisen hyvää huutolaulua kuullaan läpi albumin. Soitto soi sopivasti aina välillä myös virtuositeetin puolella, kappaleiden raskasta tunnelmaa ja “biisi edellä” mentaliteettia unohtamatta. Esimerkkinä vaikkapa “When Darkness Eats”, jossa viipyilevän rytmin taustalla poljetaan tuplia niin tarkasti, nopeasti ja terävästi, että sen voi sanoa olevan aivan maailmanluokkaa.

Myöskään groovea tai svengiä ei My Funeral ole “Funeral Manifesto” -albumilla unohtanut. Jo kesällä 2022 singlenä ja videona julkaistu “Nirvana Of Negative” on tällaisesta hyvä esimerkki. Parin minuutin tarttuvalla kertosäkeistöllä varustettu kappale on parhaimmasta päästä kappaleita mitä yhtye on urallaan ulos suoltanut. “Confession” heti perään jatkaa myös vähemmän nopeaa tempoa, ja tuokin mieleen pitkälti Slayerin edesottamukset melodisimmillaan. Toki yhtye lainailee vain sen verran, että se kuulostaa edelleen itseltään. Eli ei ollenkaan sellaista materiaalia, että pahemmin mentäisiin metsään.

Albumin ehdottomia tähtihetkiä on myöskin singlenä julkaistu “The Night Will Come” joka tuo mieleen kotimaisen Diablon alkuaikojen synkkyyden ja asenteen. Etenkin vokalisti Ilkka Sepposen melodiaakin sisältävä raikas huuto kruunaa tätä mielikuvaa. Ja kaikesta kuulee, että My Funeral on panostanut paitsi tuotantoon, niin myös itse kappalemateriaaliin. “No Regrets” kappale albumin loppupuolella on tyylipuhdasta groovaavaa thrashiä hieman ainakin kotimaisten legendojen Mokoman tai Stonen tyyliin. Albumin päättävä raskas ja hieman nu-metalinen “The Uprise” sisältää myös yllätyksellisesti puhdasta laulua säkeistöissään. Pääpaino on kappaleessa kuitenkin edelleen rajummassa ulosannissa, tunnelman ollessa kuin Sepulturan “Roots” -albumia kuuntelisi, mikä tekee siitä myös albumin parhaimmistoa. 

“Funeral Manifesto” on teemaltaan konseptialbumi, jonka aiheet keskittyvät julistamaan ihmisen pimeää puolta. “Siitä, kuinka pimeys valtaa mielen ja kuinka itsetuho ja addiktiot ruokkivat sitä. Levyllä käsitellään myös hedonismin, lankeamuksen ja kuolevaisuuden teemoja”  saatekirjeessä kerrotaan. Albumi kumartaa musiikiltaan vahvasti esikuvien suuntaan, olivat ne sitten Suomesta, Saksasta tai Amerikan suunnalta. Pääpiirteissään ulosanti minkä yhtye luo, on kuitenkin omanlaisensa,  tasainen ja ennen kaikkea määrätietoisen kuuloinen.

My Funeral yhtyeen Facebook