”Täyttä turpaanvetoa koko levy” – haastattelussa uuden levynsä syyskuussa julkaiseva URN

 

Kuva: Serena Solomon

Kotimaan black thrash -veteraaneihin lukeutuva, epäpyhää mustaa messuaan julistava URN on julkaisemassa uuden, ”Iron Will Of Power” -nimisen albuminsa 20. syyskuuta. Vuoden 2008 jälkeen tauolle jäänyt bändi on päättänyt tulla takaisin, ja edellisen albuminsa, ”The Burningin”, bändi päästi maailmalle 2017. Tämän jälkeen bändin kokoonpano vaihtui, URN sai kiinnityksen levy-yhtiö Season Of Mistille ja uudistunut URN kävi jälleen vimmalla uuden materiaalin kimppuun. Kysyimme bändin laulaja-basisti Sulphurilta uuden levyn tekemisestä ja siitä, miltä uuden levyn tekeminen tuntui.

Moi Sulphur! Mitä bändille kuuluu vuonna 2019?

Sulphur: Tervehdys! Mitäs tässä. Tavallaan sitä samaa, mitä aina sitten vuoden 1997. Ikää tietysti tulee lisää ja asiat vaikeutuvat jostain ihmeen syystä. Toisaalta kokemuksen myötä moni asia myös muuttuu sekä helpottuu, ja monista asioista viisastuneena voi sanoa olevansa ”kypsä” tietyille asioille. Mitähän tämä nyt sitten tarkoittaakaan? Hah, noh… Olkoon tämä nyt sitten tämmöinen aloitus haastattelulle. Olen puhunut!

Syyskuun 20. päivä julkaistava uutukaisenne ”Iron Will Of Power” kuulostaa vahvalta URN-levyltä. Mitkä ovat omat fiiliksenne nyt, kun levy näkee viimein päivänvalon?

Sulphur: Heti alusta alkaen tekemisen meininki on ollut vahva, eikä sinänsä ole ollut mitään epäilyksiä musiikillisella tasolla siitä, mitä tuleman pitää. Ehkä enemmän semmoinen ”hold your horses” -fiilis ja sellainen, että kyllä se levy vielä valmiina kuullaan. Musiikkihommia on viimeiset viime vuodet tullut niin aktiivisesti tehtyä, joten tietynlaisella rutiinilla tämä meni läpi. Hyvä levy, omia polkuja tallataan ja oma soundi. Ehkä hauskinta on taas sitten lukea arvosteluista, että mitä tämä levy nyt sitten musiikillisesti on ja että mihin bändeihin tätä verrataan. Journalismin taso nykypäivänä noissa levyarvosteluissa on aika laajalla haarukalla toteutettu. Sinällään sillä ei mulle ei mitään väliä ole. Let the music speak ja otetaan levyarvosteluista viihdearvo irti!

 

”Tulevaisuus nyt on kokonaan auki, enkä ota mitään paineita sen suhteen, mutta voin sanoa, että riffejä ja biisiaihioita on aika paljon jemmassa.”

 

Miten omasta mielestänne levy vertautuu aiempiin julkaisuihinne?

Sulphur: No onhan tämä selkeästi materiaaliltaan laajin ja vahvin levy. Se, että minkälainen vastaanotto sitten on, on eri asia. Musiikkijournalismi kun nykyään on vähän mitä on, ja se pätee varmaan moniin. Kyllä tällä levyllä kokemus kuitenkin puhuu. Sen verran on nauhoiteltu ja soiteltu, että kyllä tässä jo tiedetään, mitä tehdään.

 

Kuinka helposti uusi materiaali löysi tiensä pöytälaatikosta levylle? Jäikö paljon kappaleita tulevaisuutta varten?

Sulphur: Edellisen levyn biisien teosta jäi aika paljon seuraavalle, ja nälkä oli jo silloin kova. Halusin vaan toisen kaverin mukaan säveltämään biisejä ja ehkä sillä mentaliteetilla, että mennään musiikillisesti seuraavalle tasolle. Yksin se ei olisi ollut mahdollista, ja uusi kitaristi Axeleratörr oli kyllä vahvasti mukana biisien tekemisessä – sekä hyvässä että pahassa, mutta toisaalta kaksi vahvaa tekijää bändissä on myös voimavara, kun sen osaa oikein valjastaa. Tulevaisuus nyt on kokonaan auki, enkä ota mitään paineita sen suhteen, mutta voin sanoa, että riffejä on aika paljon jemmassa ja biisiaihioita myös. Tein musiikkia ”työkseni” about neljä vuotta, niin kyllä siinä pöytälaatikossa on aika paljon tavaraa.

Kuva: Serena Solomon

Bändin kokoonpano on eri kuin ”The Burningilla”. Millaista oli työskennellä uusien kitaristien ja rumpalin kanssa?

Sulphur: Vähän avasinkin tätä jo tuossa aiemmin, mutta pääpointti ”The Burningin” jälkeen oli, että nyt tehdään asioita eri tavalla kuin aikaisemmin. Vaatimustaso oli myös kovempi, joten vapaamatkustuksen oli loputtava ja aktiivisten jäsenten täytyi olla minun tukenani kappaleita tehdessä. Täytyy myöntää, että oli sellaisiakin kertoja treeneissä, että vartin olin ja lähdin takaisin kotiin. Ei siinä nyt kummempaa, mutta matkaa treenikämpälle on sen karvan vajaa 200 kilometriä yhteen suuntaan. Tietyllä lailla haastavaa, mutta myös kasvattavaa. Erittäin aikuismaisesti sanottu, eikös vaan?

 

Minkälainen tämän levyn tekoprosessi oli? Missä vaiheessa visiot muuttuivat todellisiksi? 

Sulphur: Kokoonpanon kanssa on tässä viime vuosina ollut vähän säätöä, ja juuri omien vaatimustasojen vuoksi uusi levy ei olisi ollut tällainen, mikäli en olisi tätä pakkaa hämmentänyt. Koin sen kuitenkin tarpeelliseksi, jotta olisimme päässeet työstämään uusia biisejä. Tietyllä lailla voisin sanoa, että omaa polkuani kuljen, mutta välillä täytyy sitä omaa rämpimistään helpottaa jollain lailla, jotta eteneminen on mahdollista. Eteneminen on juuri se avainsana tässä kohtaa. Bändillä on sen verran ikää, että ollaanhan tässä sillä lailla katkolla, että itseltä on pakko peilin edessä välillä kysyä, että onko tässä mitään vitun järkeä. Musiikillisesti kuitenkin eteenpäin porskutetaan, niin ei tässä sinänsä mitään hätää ole. Axeleratörrin liityttyä bändiin biisien työstö lähti välittömästi käyntiin. Molemmat nauhoittelivat kotioloissa juttujaan, ja niitä sitten läheteltiin ja kuunneltiin, työstettiin eteenpäin ynnä muuta. Biisit kun rupesivat olemaan kypsiä, niin sitten vaan treeniksellä kokeiluun ja jatkokehittelyyn, mikäli jotain sellaisia tarpeita oli. Itsehän menin sillä samalla tietyllä flow’lla, joka ”The Burningilta” jäi. Reilu puolitoista vuotta ja kaksi nauhoitettua levyä, näistä johtuu tiukka tahti, sanoisin näin.

Sulphur: Nauhoitimme levyn samassa mestassa, jossa edellisenkin. Ihan sillä, että siellä on ammattimainen tekijä ja homma toimii. Tilat ovat hyvät, samoin laitteet ja asenne siihen tekemiseen. Studiohan oli siis Wing Studios Tukhomassa. Kaksi viikkoa asuttiin studion tiloissa ja yli kymmentuntisia nauhoituspäiviä vedettiin joka ikinen päivä. Tiukka aikataulu, mutta hyvin ehdittiin. Edellisellä nauhoitussessiolla oli kiire laivaan ja taksi soitettuna studiolle, ja vielä viimeisiä kitarajuttuja nauhoitettiin. Silloin meinasi aika loppua. Tällä kertaa reilusti päiviä lisää, ettei taksin tarvitse odotella pihassa viimeisiä vetoja, heh! Yksi asia, joka menneisyydessä kaivaa, on juuri vanhojen levyjen soundit: ei ollut sinänsä kokemusta, ja äänittäjä sanoi, että ”tämä on hyvä.” Enemmän kuulevia korvia ja kokemusta omaavia tekijöitä olisi saanut olla mukana, mutta hei, kuten sanoin, vahingoista viisastuu!

 

”Täyttä turpaanvetoa koko levy, eli antakaa naaman puutua vaan ja kuunnelkaa, kuunnelkaa!”

 

Kuva: All Thigs Rotten

Minkälaisissa maailmoissa levy liikkuu? Onko ”Iron Will Of Powerilla” jonkinlainen tietty teema?

Sulphur: Levyllä kuuluu musiikin puolesta vahva eeppinen teema, enkä halunnut, että tehdään vain ”The Burning” nro. 2 heti perään. Sanoituksissa on tosi paljon henkisesti itseäni haastavia juttuja ja niitä vahvuuksia, joilla olen itse noussut ylöspäin omissa haasteissani, joita edessäni on ollut. Koko levy on kokonaisuus, jota kannattelee vahvuus, ja se vahvuus löytyy itsestäsi sisältä. Jokainen, joka levyä kuuntelee, voi miettiä, mitä se tarkoittaa. Suoria vastauksia ei sinänsä ole, mutta tie perille on löydettävissä, kun sen oivaltaa.

Teidät kiinnitettiin Season of Mistille. Miten yhteistyö on lähtenyt käyntiin?

Sulphur: Ihan hyvin. Iso levy-yhtiö ja monet asiat menevät eri tavalla. Kaikki ei ole enää niin yksinkertaista, vaan asiat käydään yksityiskohtaisesti läpi. Mielenkiinnolla odotan kyllä, miten homma tästä menee eteenpäin. Promootio on lähtenyt ihan hyvin käyntiin, ja pikkuhiljaa rupeaa haastatteluja ja arvosteluita tippumaan. So far, so good!

Mitkä ovat ne omat uuden levyn suosikkikappaleet?

Sulphur: Noh, kokonaisuus on niin vahva, että en nyt osaa tai edes näe tarpeelliseksi eritellä kappaleita. Voi olla, että ne suurimmat ja selkeimmät hittibiisit puuttuvat, mutta toisaalta omasta mielestäni kokonaisuus on niin vahva, että antaa sen puhua! Tämän ei ainakaan voi sanoa olevan sellainen levy, jossa olisi yksi hitti ja loput pelkkää täytettä. Täyttä turpaanvetoa koko levy, eli antakaa vaan naaman puutua ja kuunnelkaa, kuunnelkaa!

Keikkailette paljon ulkomailla. Voidaanko odottaa kotimaan keikkoja vielä tämän vuoden puolella?

Sulphur: Paljon ja paljon. Ei meille Suomen maalla ole viime vuosina hirveää kiinnostusta osoitettu, joten ei minullakaan nyt niin kauheasti kiinnostusta ole täällä soitella. Tälle vuodelle ei ole yhtäkään sovittua keikkaa, enkä usko, että niitä tulee olemaankaan. Ensi vuodelle tulee ehkä yksi kotimaan keikka. Ollaan kuitenkin aikoinaan täällä soitettu noin kerran kuussa, joten eivätköhän ne kiintiöt ole täytetty jo usean tulevankin vuoden osalta!

 

URN
Sulphur: vokaalit, basso
Axelaratörr: kitara
Pestilent Slaughterer: kitara
Gravementor: rummut

Julkaisut
”I Am Your Nightmare” (promo, 1997)
”I Am Your Nightmare” (mini-LP 10″, 1999)
”666 Megatons” (2001)
”Morbid Death” (Split, 2004)
Promo (2005)
”Dawn Of The Devastation” (2006)
”Soul Destroyers” (2008)
”The Burning” (2017)
”Iron Will Of Power” (2019)

www.urn-official.bandcamp.com
www.facebook.com/Urnofficial

Kommentoi julkaisua