”Teemme asiat omalla tavallamme” – haastattelussa debyyttialbuminsa julkaisuun valmistautuva Afternoon Astronauts

Helsinkiläinen, hard rockia soittava Afternoon Astronauts rokkasi itsensä ykkössijalle viime vuoden Suomen Emergenza -bändikilpailussa ja pääsi sen myötä esiintymään myös Saksan Taubertal -festareilla. Yhtye julkaisi hiljattain uuden singlen ja valmistautuu esikoispitkäsoittonsa julkaisuun. Kaaoszine kutsui bändin haastatteluun ja tiedusteli tunnelmia niin menneestä, tästä hetkestä kuin myös tulevaisuudesta. Pääset lukemaan koko haastattelun alta!

Moikka ja tervetuloa Kaaoszinen haastatteluun! Otetaanko aluksi pieni esittelykierros, eli ketäs minulla tänään onkaan jututettavana, ja mitä nyt haluattekaan itsestänne kertoa?

Iba: Minä olen Iba, ja soitan kitaraa sekä laulan liidilauluja.

Jere: Mä olen Jere, olen basisti ja laulan myös taustoja.

Jokke: Olen Jokke, ja soitan toista kitaraa.

Cassu: Mä olen Cassu ja soitan rumpuja.

Jatketaan sitten suvereenisti bändin esittelyllä, eli kauanko olette olleet koossa ja mistä idea bändin perustamiseen lähti?

Jere: Afternoon Astronauts on tällä kokoonpanolla ollut olemassa noin 2,5 vuotta. Mutta minä ja Cassu alettiin soittamaan yhdessä tätä aikaisemmin noin 4,5 vuotta sitten. Siitä lähti liikkeelle idea perustaa bändi. Sen jälkeen aika pian tutustuttiin Ibaan, ja hän tuli alun perin kitaristiksi. Itse asiassa tässä välissä on huomion arvoista kertoa se, että Cassu soitti bändissä aluksi kitaraa, hän ei ollut rumpali. Kokoonpanossa oli tuolloin toinen rumpali sekä laulaja.

Sitten iski koronapandemia, joka muokkasi bändin kokoonpanoa. Sinä aikana meidän silloinen laulaja lähti ja koronan jälkeinen kokoonpano onkin ollut niin, että Iba otti kitaroinnin lisäksi vastuun laulamisesta, Cassu siirtyi rumpuihin ja Jokke tuli uutena jäsenenä mukaan. Tällä kokoonpanolla on siis soiteltu nyt 2,5 vuotta.

Entä mistä bändin nimi tulee?

Iba: Ennen kuin Jokke tuli bändiin, niin tutustuin työpaikkani kautta sellaiseen henkilöön kuin Eku, ja nykyään hän soittaa kuopiolaisessa Violet Gardenissa. Tuolloin bänditouhut olivat melko alkutaipaleessa, eivätkä kokoonpanot olleet vielä niin selvillä. Eku oli asunut Australiassa, ja hänen eräs tuttunsa oli kommentoinut että ”jos Eku joskus perustat bändin, niin annat sille nimeksi Afternoon Astronauts”. Meillä ei tuolloin ollut vielä muutakaan bändin nimeä, joten se sitten valittiin. Sitten Eku lähti bändistä elämäntilanteen pakottamana ja muutti takaisin kotiseudulleen Kuopioon. Hän kertoi lähtiessään hänellä olleen meidän kanssamme niin kivaa, että saamme pitää nimen, vaikka hän lähteekin. Siitä sitten nimi jäi käyttöön.

Alkuun olimme vähän epävarmoja nimestä, ja saimmekin paljon kyselyitä, että milloin vaihdamme bändin nimen, koska eihän tuossa ole mitään järkeä. Vähän ajan kuluttua nämä kyselyt alkoivat harmittaa, ja päätimme että bändin nimi on jatkossakin Afternoon Astronauts, ihan sama mitä muut sanovat! Nimi siis symboloi meille myös sitä, että teemme asiat omalla tavallamme. Me ollaan siis me, ja tehdään asiat niin kuin itse parhaaksi näemme. Ja sen jälkeen, kun aloimme asennoitua nimeen noin, niin alkoikin tulla kehuja, että onpas teillä hyvä nimi!

Mitkä bändit toimivat teille vaikutteena, nouseeko jokin sieltä ylitse muiden tai onko jotain yhtä tiettyä lempibändiä, joka olisi sama teillä kaikilla?

Cassu: Ihan samaa ei taida kyllä olla, ei ainakaan sellaista, joka olisi kaikille se suurin idoli. Meillä on kaikilla omat lempibändit, joista on löydetty kipinä musiikkiin. Me kaikki kuunnellaan hyvin paljon erilaistakin musiikkia, mutta niissä on ollut yhdistävänä tekijänä hyvä, energinen ja rokkaava meininki. Niistä on sitten kaivettu omaa polkuamme. Esimerkiksi itselläni Guns N’ Roses on sellainen, josta kipinä musiikkiin alkoi. Nykyään otan itse aika paljon vaikutteita metallista, esimerkiksi Sleep Tokenista ja aika paljon myös popista – ja se on ollut aika jees.

Iba: Mulla puolestaan oli ihan alussa ja on edelleen vähän pienemmässä roolissa Guns N’ Roses ja Slash, joka on toiminut isona innoittajana. Sekä sama juttu kuin Cassulla, musiikin kuuntelu on nyttemmin levinnyt vähän laajemmalle. Tällä hetkellä tulee luukutettua eniten varmaankin Lost Societya sekä Linkin Parkia, ja ihan ykkönen tällä hetkellä on sellainen artisti kuin LP.

Jokke: Itselläni on myös Gunnarit isona vaikutteena kitaran ja rokin soitossa. Sekä nykyään bändi, jota tulee paljon kuunneltua ja otettua vaikutteita, on Stoned Statues. Sieltä tulee paljon riffeihin vaikutteita, jotka huomaan improsoitossa.

Jere: Olen aina kuunnellut laajasti musiikkia, mutta se, joka innoitti aloittamaan oman soittamisen, oli Nirvana. Siinä oli aivan ehdoton ja tosi iso vaikuttaja juuri soittamisen aloittamiseen. Tässä on tullut kuunneltua tosi paljon erilaista musaa, mutta tällä hetkellä tosi kovassa kuuntelussa on While She Sleeps. He itse asiassa soittivat meidän kanssa Saksassa samoilla festareilla! Se oli hieno kokemus ja sitä kautta tykästyin heihin todella paljon. Heidän vaikutus ei ehkä tällä hetkellä näy niinkään omassa musiikin tekemisessä, mutta siitä diggailen nyt.

Osallistuitte tässä jokin aika sitten Emergenza-bändikisaan ja pärjäsitte siellä erittäin mainiosti. Kertokaa jotain siitä – mille tuntui olla siinä mukana ja minkälainen prosessi oli?

Jokke: Kilpailusta jäi hyvin positiiviset kokemukset. Emme niinkään lähteneet kilpailemaan muita bändejä vastaan, vaan lähdimme joka kierrokselle ikään kuin vetämään oman keikan – joka oli hyvä lähestymistapa. Sekä yhtenä positiivisena puolena oli ehdottomasti verkostoituminen kisan kautta. Siellä tuli tavattua useita eri bändejä sekä nähtyä eri keikkapaikkoja, ja yleisön puoleltakin löytyi uusia ystäviä. Samalla oppi paljon myös työskentelystä erilaisten ihmisten kanssa eri venueilla ja eri tilanteissa, joka toi meille paljon myös ammatillista oppia.

Samalla tuli opittua myös promoamista. Kilpailuvietti kuitenkin nousi sitten kierros kierrokselta, niin halusimme promota omaa tekemistämme mahdollisimman hyvin, jotta pääsisimme Saksaan saakka. Eli todella positiiviset kokemukset tuli tuosta kilpailusta ja paljon jäi hyviä juttuja mukaan. Se näkyy myös siinä, että Emergenzan jälkeen meille on tullut todella paljon keikkoja.

Iba: Juuri näin. Tähän vielä pienenä lisäyksenä se, että jos joku ei ennestään tiedä Emergenzan konseptia, niin siitä voi olla todella paljon hyötyä artistille ja etenkin uusille bändeille. Siihen täytyy toki asennoitua oikealla tavalla, eikä lähteä kuitenkaan liikaa ns. puristamaan mailaa.

Jere: Tähän voisin vielä tarkentaa, että oikea asenne on nimenomaan se positiivinen asenne, että ei lähde liikaa kilpailemaan liian isoilla odotuksilla.

Iba: Ottaa sen siis hyvänä mainoksena bändille, joka poikii lisää keikkoja ja muuta vastaavaa. Eli lähestyy kisaa oppimisen kautta, niin saa siitä eniten irti ja kokemuksesta tulee tosi hyvä.

Siirrytäänpäs sitten juttelemaan julkaisuista, eli teiltä on tähän mennessä tullut EP ja muutama single, joista viimeisin ”Need to Be” ilmestyi 14. kesäkuuta. Mitä haluaisitte kertoa uudesta sinkusta, esimerkiksi mistä tuli inspiraatio biisiin?

Iba: ”Need to Be” on tanssahtavaa rokkia, ja se on tosi seksikäs biisi – jos näin suoraan voi sanoa. Todella hieno kappale. Inspiraatio siihen tuli suoraan omasta elämästäni. Eli kun kasvaa koko ajan ihmisenä ja oppii lisää itsestään sekä ympäröivästä maailmasta, niin tajusin, miten toisten ihmisten idolisointi meni itselläni hyvin suuresti yli.

Olen aina ollut sellainen, että esimerkiksi futisvuosina Cristiano Ronaldo oli minulle kuin jumala ja halusin olla niin kuin hän. Jossain vaiheessa huomasin, että tällä ajattelumallilla hävitän vain omaa itseäni siinä koko ajan. En siis seurannut enää itseäni tai omaa polkuani, vaan yritin kulkea jonkun muun jalanjäljissä.

Kappaleessa kiteyttää sen, miten tajuaa oman itseyden tärkeyden. En siis voi enkä halua olla kukaan muu kuin oma itseni ja mitä haluan olla myöhemmin eli mitä kohti haluan mennä. Ja nimenomaan puhtain versio – koska sitä myöten myös ympäristössä olevat ihmiset saavat minusta minut.

Jokke: Tähän vielä lisäyksenä, että biisi itsessään on hieman vanhempi ja tehty noin kolme vuotta sitten, mutta julkaistiin vasta nyt.

Jere: Ja on muuttunut matkan varrella tosi paljon, eli siitä oli olemassa useita eri versioita.

Iba: Tähän väliin on pakko sanoa, että olisi toki hienoa, jos kaikki biisimme olisivat jo ulkona ihmisten kuunneltavissa! Mutta itseäni viehättää se, että julkaistaan niitä vähän kerrallaan, koska me kuitenkin koko ajan kehitymme niin muusikkoina kuin biisin kirjoittajina, niin on todella hienoa, että meillä on vapaat kädet muokata niitä kappaleita niin kuin itse halutaan.

Jere: Äänittämisestä vielä sen verran, että todella moni suositteli meille Juho Salaterää. Niinpä valitsimme hänet tuottajaksi ja biisi on äänitetty Lammaskallion Audiolla. Juhon kanssa oli todella mukava tehdä töitä ja Lammaskallio oli hieno kokemus.

Teillä oli singlen teossa myös kaveribändistä apuja mukana, eli Shiraz Lanen Hannes Kett oli vahvasti mukana?

Iba: Kyllä – itse tutustuin Hannekseen samalla, kun kävin hänen laulusessioissaan. Samalla ystävystyimme koko bändi Hanneksen kanssa. Kyseessä on erittäin ihana ihminen ja terkkuja hänelle kovasti!

Hannes osaa saada minusta laulajana parhaat puolet esille, ja otimme hänet studioon koutsaamaan laulua. Hänestä oli todella iso apu ja oli siistiä päästä tekemään töitä hänen kanssaan. Hannes päätyi myös laulamaan Jeren lisäksi taustoja sinkulle.

Jutellaanpas sitten biisien teosta hieman enemmänkin, eli onko teillä millainen työnjako niiden suhteen?

Jere: Oikeastaan aina biisit muodostuvat siten, että joku tuo treenikselle lähes valmiin kappaleen tai sitten se voi olla pelkkä aihio, kuten vaikka joku riffi, jota lähdetään sitten soittamaan ja jammailemaan eteenpäin. Siitä se sitten lähtee itsestään muotoutumaan eteenpäin. Biisejä ei siis ikinä joudu väkisin vääntämään eteenpäin – tai jos sille tuntuu, niin sitten se jätetään hautumaan ja aiheeseen palataan myöhemmin. Haluamme siis, että kaikki tuntuu luonnolliselle ja sillä tavoin syntyykin paras lopputulos.

Vaikka joku biisi olisikin ollut aika pitkälti valmis, kun se tuodaan treenikselle, niin se voi muuttua todella paljon. Yritetään tehdä siitä yhdessä se paras mahdollinen sekä meidän kuuloinen versio. 

Iba: Mentaliteettina on ollut, että kun tehdään joku uusi biisi, niin sen on kaikkien mielestä oltava Afternoon Astronautsin siihen mennessä paras biisi. Muuten sitä ei ole mitään järkeä tehdä. Se siis tavallaan piiskaa myös meitä ylittämään sen hetkisen tason, missä ollaan menossa.

Jere: Ja tämä siis tapahtuu ihan kivalla tavalla eikä tunnu mitenkään painostavalle.

Iba: Siinä on mukana myös rehellisyys, eli se mistä tykkään tosi paljon, on se, että pystymme sanomaan toisillemme, onko joku juttu hyvä vai huono – ilman että kukaan suuttuu siitä. Sillä tavoin biiseistä tulee paras lopputulos.

Olen itse tehnyt yleensä sanoitukset, laulumelodiat, rytmitykset ynnä muut, mutta me mietimme niitä toki yhdessä treeniksellä. Siinäkin ideana on se, että vaikka teen itse sanat jostakin aiheesta, niin jokaisen meistä täytyy jollain tasolla voida pystyä samaistumaan niihin teksteihin. Ne eivät siis ole sanoituksia pelkästään omasta elämästäni, vaan ovat koko bändin omia biisejä – eivät yksittäisen jäsenen.

Onko kokopitkää albumia tulossa jossain vaiheessa?

Cassu: Tällä hetkellä työskennellään levyn parissa, eli tehdään biisejä valmiiksi ja etsitään niihin sitä parasta versiota. Mikäli kaikki menee niin kuin pitääkin, niin tarkoitus olisi mennä tulevan syksyn aikana studioon. Siinä on myös yksi syy siihen, miksi meillä ei ole tänä kesänä niin paljon keikkoja, kun työstämme biisejä valmiiksi ja työskentelemme tulevan levyn parissa.

Edellisessä tulikin oikeastaan jo vastaus seuraavaan kysymykseeni, eli olisin tiedustellut mille tämän kesän ja ensi syksyn suunnitelmat näyttävät?

Jokke: Lähitulevaisuudessa ei ole tosiaan hirveästi keikkoja tulossa, kun keskitymme levyn tekemiseen. Seuraavaksi meidät voi nähdä keikalla 3. elokuuta Helsingissä Alakulttuuritila Alimuksessa, jossa on Kallio Block Partyn jatkobileet. Mutta syksylle on mielenkiintoisia juttuja tulossa, joita itsekin odotamme jo innolla, että pääsemme niitä promoamaan! Niistä sitten somessa tarkemmin jonkin ajan kuluttua.

Jere: Kannattaa siis käydä seuraamassa! Ja lisään vielä tuohon aikaisempaan, että meillä on tosi kova keikkarutistus takana. Viime kesän alusta lähtien olemme soittaneet useamman keikan joka kuukausi.

Pyysin teitä etukäteen miettimään kolme sanaa, joilla kuvailisitte bändiä – mitä sieltä löytyi?

Iba: Meitä kun on neljä, niin saat neljä eri sanaa!

Cassu: Minun vastaukseni on hyväntuulinen.

Jere: Äänekäs.

Jokke: Iloinen, koska hymyhän meillä on kasvoilla keikoillakin.

Iba: Ja minä sanon, että energinen, koska se on iso elementti Afternoon Astronautsia.

Seuraavaksi vielä vihoviimeinen kysymys, eli millaisia terveisiä haluaisitte lähettää Kaaoszinen lukijoille?

Iba: Haluaisimme toivottaa kaikille lukijoille oikein ihanaa, lämmintä ja musiikintäyteistä kesää! Käykää kuuntelemassa meidän musiikkia ja toivottavasti nähdään keikoilla sekä kiitokset, että luitte haastattelun loppuun.

Jokke: Lämpimästi tervetuloa keikoille!

Cassu: Juuri näin, ei lisättävää.

Jere: Ja toivottavasti meidän uusi sinkku maistuu – siitä on pyritty tekemään niin hyvä kuin mahdollista.

Afternoon Astronauts on:

Iba Sirviö – laulu, kitara
Jere Perta – basso, taustalaulu
Joel Pyykkönen – kitara
Kasper Peltonen – rummut

Tutustu bändiin lisää somessa: Instagram, Facebook, TikTok, Spotify

Alikulttuuritila Alimuksen keikasta löydät lisätietoa tästä linkistä.