Tehis se koitti – Tehosekoitin Helsingin Jäähallissa 17.9.2022

Olisi jotenkin odottanut, että vanhoista levy-yhtiö Levy-yhtiön artisteista juuri Tehosekoitin, eikä Apulanta, olisi päätynyt soittamaan loppuunmyydylle Olympiastadionille 30-vuotisjuhlakeikkansa. Musiikillisesti rönsyilevän Tehiksen kohtalona oli ajautua 13 toimintavuoden jälkeen tauolle, jääden jäsentensä ja yleisönsä nuoruudenrakkaudeksi. Apis taas jatkoi luupäisesti valitsemallaan linjalla, epäilemättä Toni Wirtasen vahvan työmoraalin ajamana, ollen näin Suomen suosituimpia rokkibändejä jo parinkymmenen vuoden ajan.

Ei Tehosekoittimelle kuitenkaan huonosti käynyt. Bändin ikivihreät ovat päätyneen koulujen laulukirjoihin ”Syksyn sävelen” ja ”Lentäjän pojan” väliin, ja etenkin kitaristi Matti Mikkola on kunnostautunut tuottajana ja biisintekijänä myös vuoden 2004 jäähyväiskiertueen jälkeen. Ja lähes loppuunmyyty Jäähalli puhuu puolestaan: ei tätä bändiä kukaan ole unohtanut.

Vuonna 2009 nähty toisen jäähyväiskiertueen keikka Ruisrockissa oli ainakin omien muistikuvieni perusteella vähän väsähtänyt, mutta kesän 2022 Ruissi palautti silmissäni bändin uskon myös viriilinä liveaktina. Eli käynnissä on kolmannen jäähyväiskiertueen aika – bändihän on kuin Kiss!

Bändi itsekin on huomannut yhdenmukaisuuksia USA:n meikkiorkesteriin. Keikan alussa kuuluu ”You wanted the best – you got the best”, esirippu putoaa katosta ja ekana biisinä kuullaan ”Tänä yönä sä kuulut mulle”. Niinpä niin, ”Tonight you belong to me” – osa Tehiksen viehätystä on aina ollut intertekstuaalisten viittauksien bongaaminen. Salamaässän koristama TEHIS-logo alleviivaa Kiss-menoa entisestään, kun ”C’mon Baby Yeah” raikuu vokalisti Otto Grundstömin äänijänteissä kuin ennen vanhaan.

Kiss-tunnelmista päästään sivummalle, kun Matti aloittaa ”Syön sipsejä” -rallin Status Quon ”Down Downin” riffillä. Tauko on tehnyt bändille hyvää ainakin siinä mielessä, että pyrkimys rokuiluun on suurempi kuin ehkä ikinä alkuperäiskitaristi Arskan lähdön jälkeen. Kitarat surisevat kuin 1990-luvun villeinä vuosina!

Bändi on taas kerran vannonut paluun olevan lyhyt ja päättyvän tähän nimenomaiseen Helsingin Jäähallin keikkaan. Siksi loppukesästä olikin miellyttävä yllätys kuulla täysin uusi Tehis-kappale ”Ei rautoihin, ei lautoihin”, joka toimisi täydellisessä maailmassa uuden studioalbumin peruskivenä. Ainakin osa yleisöstä laulaa tyytyväisenä messissä, saisiko näitä jostain lisää?

Aina ja ikuisesti Suomen paras kesähitti ”Asfaltti polttaa” nostaa parrasvaloihin Matin ja basisti Hannu ”Hanski” Kilkin ahkerasti hyödyntämät juoksumatot ja ”Kaukaisimmalle rannalle” -herkistelyssä keskeiseen rooliin nousevat taustalaulu- ja lisäinstrumenttiryhmittymä, hmm, olikos se Morbid Angel? Upeaa stemmaa joka tapauksessa. Kuulemma myös Vehje ja Nuorikko menevät naimisiin tänä iltana. Onnea heille!

Seuraava biisi yskähtelee aluksi, katseet kääntyvät rumpali Tero Sundellin Keith Moon -vaikutteisten basarien suuntaan. ”Tero alkaa muistuttaa Tapani Kansaa vanhemmiten”, kuuluu lavalta. Tokalla kerralla se kuuluisa ykkönen löytyy, ja ”Pyydä tähdet taivaalta” alkaa oikein.

Muuten virheiskut ovat erittäin harvassa. ”Kaikki nuoret tyypit” -kertsissä Otto oikoo ajoittain, mutta niin joutuu melkein kuka tahansa muukin laulaja tekemään, sen verran korkea kertsi on kyseessä.

Oton sooloversiona tulkitsema ”Mun tähteni” on erittäin tervetullut lisä tuttujen keikkahittien putkeen. Hieno biisi, jota ei varmaankaan ole yli 20 vuoteen keikkalavoilla kuultu. Myös ”Joku kuten minä” on kaivettu naftaliinista ja uppoaa kansaan. Voiko olla, että Tehis on kovemmassa iskussa kuin ikinä vuoden 2000 jälkeen?  Muista yllätysvedoista lyhennetty ”Jokin ajaa mua” menee ainakin takanani mölyävällä mullilaumalla ohi maalista, vaikka itse kuulisin piano-laulutulkintaa mieluusti kokonaisen biisinkin verran.

Harvoin soitetut, silti kaikille tutut ”Mä haluun rauhottua” ja ”Se johtuu geeneistä” tuntuvat kertovan sekä omastani että muiden jäähallinkävijöiden elämästä, mutta erityisen lujaa iskee Kollaa Kestään rauhanlaulu ”Jäähyväiset aseille”. Järkensä ja suhteellisuudentajunsa kadottanut itänaapurimme tuskin kuuntelee tätä keikkaa, mutta ehkä sen pitäisi. Pääsetti päättyi ensihittiin ”Ulkona” ja ”Pillitä Elli Pillitä” -ralliin – ilmaisu, jota Matti totesi vastustavansa jo ”Fiksun ja kypsän” aikana.

Encoreissa kuultu, kiipparisti Juha Kuoppalan majesteettisesti johtama ”Hetken tie on kevyt” on luonnollinen hetki käynnistää kännyköiden taskulampputoiminto ja nauttia vielä kerran Suomen loistavimmasta rokkibändistä. Jos keikkaa haluaa tarkastella erittäin kriittisin silmin, olisi sen voinut lopettaa juuri tähän. Nimittäin, aivan kalkkiviivoilla kämmätään. Otto näet unohtaa sanat siitä bändin toivelaulukirjaklassikosta! Lisäksi tuo samainen ”Maailma on sun” ei täytä tällä kerralla täyttä yhteislaulupotentiaaliaan. Koko ilta päättyy coveriin Pelle Miljoona Oy:n ”Moottoritie on kuumasta”. Joo, miksei, ihan tiukasti vielä soitettuna. Koska Andy McCoyta ei kuitenkaan olla raahattu mistään kivenkolosta mukaan, on Matin koko keikan ajan minimissä pidetty sooloilu aivan liian varovaista tämän kappaleen viitekehykseen. Ja kai näin upean back catalogin omaava yhtye nyt lopettaa uransa omaan biisiinsä? Ehkäpä tämän voi tulkita piiloviestiksi, jonka mukaan bändi jatkaa joskus jossain muodossa. Mene ja tiedä.

Joka tapauksessa, jos bändin taru loppuu tähän, se loppuu ylpeänä, uhmakkaana ja musiikillisesti häkellyttävän monipuolisena. Aikamoinen Tehosekoitin.

Setti:

1. Tänä yönä sä kuulut mulle
2. C’mon Baby Yeah
3. Syön sipsejä
4. Ei rautoihin, ei lautoihin
5. Asfaltti polttaa
6. Kaukaisimmalle rannalle
7. Pyydä tähdet taivaalta
8. Kaikki nuoret tyypit
9. Mun tähteni (Otto yksinään)
10. Kaikki on mahdollista
11. Joku kuten minä
12. Fiksu ja kypsä
13. Jokin ajaa mua
14. Pakko päästä pois
15. Valonkantaja
16. Mä haluun rauhottua
17. Se johtuu geeneistä
18. Jäähyväiset aseille (Kollaa Kestää -cover)
19. Ulkona
20. Pillitä Elli pillitä

Encore:

• Laura
• Hetken tie on kevyt

Encore 2:

• Maailma on sun
• Moottoritie on kuuma (Pelle Miljoona Oy -cover)

Teksti: Juhani Mistola

Kuvat: Niko Sihvonen