”Tekeminen itsessään inspiroi, ja juuri näiden ihmisten kanssa tekeminen” – haastattelussa uuden albumin julkaissut The Carnival

HC-punkista ja ensimmäisen aallon black metalista innoituksensa hakeva The Carnival perustettiin Kajaanissa vuonna 1999. Yhtyeen taipaleelle on mahtunut keikkailua niin Suomessa kuin Euroopassa. Yhtyeeltä saatiin hiljattain kuultavaksi myös uutta musiikkia ”Absoluuttinen syntymä” -pitkäsoiton muodossa. Kaaoszine kutsui bändin haastatteluun kertomaan niin tuoreista kuulumisista kuin myös tapahtumista uran varrelta.

Tervetuloa Kaaoszinen haastatteluun! Mitä The Carnivalille kuuluu tällä hetkellä?

Vesa: Kiitos! Bändi on tällä hetkellä kaoottisesti levittäytynyt. Heikki on Lapissa, ja Hannu on nyt Virossa. Eero lähti bändistä levytyssessioiden päätteeksi. Vesa-Matti tuli tilalle ja on nyt Posiolla. Minä olin nyt pari viikkoa Piispajärvellä Kainuussa ja sen jälkeen Vehmersalmella Savossa – Piispajärvi on sieluni koti. Kajaanissa tapasin myös pitkästä aikaa alkuperäisen basistimme Jani Liimatan, joka tapaamisiltana soitti viimeisen keikkansa kajaanilaisessa UIC-bändissä. Hänen arkistoistaan löytyi kaksi julkaisematonta Carni-biisiä vuodelta 2003. Olinkin etsinyt niitä kauan. Tässä haastattelun aikana kerkesin jo Pariisiin olympialaisia kuvaamaan. Meiltä ilmestyi juuri uusi albumi ”Absoluuttinen syntymä”, ja siihen kylkeen teimme videon kappaleesta ”Lettolapsi”.

Bändin perustamisesta on nyt tullut kuluneeksi 25 vuotta. Miten näette, että musiikkimaailma on muuttunut vuosikymmenien aikana? Digitalisoituminen on tullut toki vahvasti kuvioihin, mutta onko jotain muuta näkyvää muutosta, jonka haluaisitte nostaa esille?

Vesa: Ei kai isossa kuvassa mikään ole muuttunut. Bändit runttaavat äänitteitä vuodesta toiseen riippumatta siitä, kiinnostaako se muita. Keikkoja järkkäillään, ja keikoilla käydään. Naamat vaihtuvat. Bändejä perustetaan ja lopetetaan. Businesspuoli ei liity meihin. Underground forever!

Hannu: Harmillisesti moni keikkapaikka, joissa itsekin soitettiin aikanaan, on lopettanut toimintansa. Varsinkin sellaiset matalan kynnyksen paikat kuten Vuoritalo tai Factory ovat tärkeitä uusille bändeille ja artisteille.

Heikki: Bändi ja soittajat alkaisivat olla hyvässä iässä setääntyä sekä muuttua joksikin hard times -vitsiksi: ”Skene kuoli, kun lakkasin käymästä keikoilla” tai muuta vastaavaa. Mutta koko asian ydin eli musan teko ja kuuntelu sekä uteliaisuus niiden suhteen on ennallaan.

Onko fanikunnassa tai keikkayleisössä tapahtunut muutosta?

Vesa: Bändin lähipiiriä ja alkuperäistä porukkaa on pysynyt tosi pitkään lähellä. Niitä, jotka olivat alusta asti mukana hääräämässä reissuilla ja levyntekotalkoissa. Tietenkin keikoilla on nykyään enimmäkseen eri naamat kuin esimerkiksi ensimmäisillä keikoilla Kainuussa 2000-luvun alussa. Aluksi koko homma oli hyvin suljettu juttu ja paikalle ilmestyivät ne sisäpiirin tietäjät, jotka tietävät.

Heikki: Bändin aloittaessa punk- ja black metal -piirit olivat aika omissa karsinoissaan, ja bändimme tietyt tyyliratkaisut saattoivat herättää hämmennystä. Nyt on jo aika perus, että samalla henkilöllä voi olla Mellakka-kangasmerkki ja Celtic Frost -rintanappi.

Hannu: Tuoreita kasvoja tulee mukaan joka vuosi, UG elää ja voi hyvin!

Mikä oli aikoinaan se ratkaiseva tekijä bändin perustamisessa?

Vesa: Se, että me pyörimme lukioaikaan soittimet kourassa Romppaisten kotitalossa Kajaanissa. Meitä oli porukkaa varmaan kymmenkunta tai ylikin, jotka siellä jamittelivat ihan mitä sattuu. Jossain kohtaa alettiin sitten tehdä mankkaäänityksiä ja kiteytyi, että tällä ydinryhmällä raastetaan vain old school thrash black metalia. Sehän oli sydämenasia muutenkin. Ja sitten kolahti HC-punk.

Heikki: Kun löytyi oikea kokoonpano, haluttiin tehdä musiikkia yhdessä ja paneutua asiaan. Aika vähäisin kokoonpanovaihdoksin on menty.

Hannu: Jotenkin se meni aika luontevasti, että yhtäkkiä meillä oli jo sen verran materiaalia, että piti alkaa miettiä niiden äänityksiä. Ei ollut sellaista hetkeä, että nyt meillä on tämä bändi virallisesti perustettu. Yksittäinen hetki, jonka muistan, oli, kun esittelin muille biisiaihiota, joka oli aika perus HC-punk-rykäisy, johon Vesa ehdotti Heikille, että tiputetaan tempoa ihan surutta ja muutetaan komppia. Siitä tuli myöhemmin kappale ”Messengers of War”. Treeneissä mietin silloin, että tämähän toimii hyvin: kappale ja yhteistyö.

Heikki: Se taisi mennä niin, että hakkasin huvikseni Celtic Frost -komppia muiden neuvotellessa riffeistä. Vesa sitten veti ässän hihasta, että vedetään biisi tuolla. Mutta sellaisia oivalluksia on tosiaan tapahtunut paljon sittemminkin. ”Lettolapsi”-biisin esittelin muille sointuja rämpyttämällä ilman tietoa, tulisiko siitä nopea tai raskas tai muuta sellaista, ja samainen Vesa sanoi, että tehdään vain tuollainen folk. Ja sehän sopi hienosti ja toimi myös.

Mitkä tai ketkä ovat olleet teidän suurimmat esikuvat/vaikuttajat?

Vesa: Terveet Kädet on suuri suosikki. Ja kajaanilaisittain tietysti Euthanasia. Niiltähän me kuulostamme. Mehukkaat riffit, nasevat sovitukset ja ajoittain sattumanvaraista kaoottisuutta. Vaikuttavimmat laulajat… Dead rääkyy just niin raa’asti kuin pitää, Attila Csihar keksi ihan oman jylhän tyylin maalailla, ja Tom G. Warriorin täydellisen tyly ääni voittaa kaikki thrash-kaakattajat. Kuunnelkaapa uutta Carni-levyä ja miettikää, kuuluuko siellä nuo esikuvat!

Heikki: Sytykkeitä mielentilaan voi ammentaa myös Aleksis Kivestä, Hieronymous Boschista ja sellaisista. Tai Ratasjärven noitaluolasta. Luin just Pentti Haanpään novellin, jossa hullu haudankaivaja on koristellut mökkinsä asiakkaiden luilla ja haaveilee eläkepäivistä, jolloin kiskoisi viinaa ihmisen pääkallosta.

Hannu: Se on aina vähän hankala kysymys. Nuo selkeät vaikuttajat ovat toki mukana, mutta me kuunnellaan melko laajalla skaalalla kaikenlaista musiikkia ja olisi väärin sanoa, etteikö se kaikki vaikuttaisi. Ei ehkä niin, että se kuuluisi suoraan vaan ennemminkin inspiraation antajina ja toisenlaisten työkalujen mahdollistajina.

Vesa-Matti: Kun en ole hetkeen soittanut tämän tyylistä musiikkia, ja muutenkin uutena naamana bändissä, ovat minulle suurimmat vaikuttajat tässä hommassa Jani ja Eero eli bändin aiemmat basistit – siis soittamisen suhteen. Muuten nuo vaikuttajat saattavat olla ohimeneviä kohtaamisia jonkin asian tai ilmiön kanssa, eikä niillä välttämättä ole mitään kosketuspintaa musiikin kanssa muuta kuin että ne kutkuttelevat jotain sellaisia omia musiikinluomisaivosopukoita. Esimerkkinä olkoon vaikka paalujuntan ääni.

Heikki: Tuo paalujuntta onkin hyvä. Abstraktit, erikoiset aistihavainnot ja kummalliset mielleyhtymät inspiroivat. Vesa-Matin tulo bändiin on myös ollut suuri vaikuttaja, koska hänen kanssaan on helppo innostua asioista samanaikaisesti.

Teiltä ilmestyi juuri uusi albumi ”Absoluuttinen syntymä”. Mitä voisitte kertoa levyntekoprosessista: oliko se helppoa vai vaikeaa, kauanko siinä meni, ovatko jotkin biisit saaneet alkunsa jo vuosia sitten mutta päätyneet levylle vasta nyt, entä onko eroja aikaisempaan tuotantoon?

Heikki: Biisejä tehtiin kauan ja kesti aikaa hahmotella, millainen kokonaisuus niistä tulisi. Lopputulos on musiikilliselta spektriltä aika kaoottinen ”White Album” / ”The Who Sell Out” -hengessä, mutta se oli lopulta ainoa mahdollisuus tälle levylle. Se on hyvä näin, mutta kyllä se kaikki kävi hermoille. Aiempi levytys eli ”Babes in the Abyss” -splitti-LP tapahtui kuin itsestään, mutta nyt se ei ollut niin vaivatonta.

Biiseistä ainakin ”Noidat” on ollut keikkasetissä jo useamman vuoden, ja lisäksi se nimibiisi ja ”Uni verta vahvempi” äänitettiin aiemmin yhdessä sessiossa Dassumin Penan kuratoimalle ”Kolari V” -kokoelmalevylle. Äänitys on yhdistelmä spontaania paiskomista ja yksityiskohtien hieromista. Kaikki osaavat soittaa sen verran, että pohjat voi soittaa livenä kaikkine elävyyksineen, jolloin yhtyeen oma käsiala ei vaihdu miksikään keskimääräiseksi näpräämiseksi. Ja toisaalta vaikka nimibiisissä ja ”Yö ja sen veitset” -päätösbiisissä on Hansun hienoja kitaraloitsuja. Kaikissa meidän levyissä on jokin oma ilmeensä, ei ole päässyt syntymään mitään tekemisen standardia. Samalla seuraavaakin levyä odottaa taas innolla, että mitähän saadaan aikaan.

Hannu: Materiaalia tehtiin tosi kauan, ja meidän työskentelymetodi on biisi kerrallaan eteenpäin eli ei kovinkaan suunnitelmallinen. Ongelmaksi tulee se, että kun biisejä on veivannut tietyssä muodossa jo tietyn ajan, saattaa tulla halu muutella jo toimivaa ratkaisua. Omasta mielestäni saatiin kuitenkin tällä(kin) kertaa hyvä kokonaisuus, vaikka osa biiseistä oli jo vuosia vanhoja, ja tuoreimmat on tehty vähän ennen äänityksiä.

Vesa-Matti: Pääsin levyntekoprosessiin mukaan vähän keittiön kautta, kun bändi oli nauhoittamassa levyä, ja tarjosin siinä vaiheessa oman (toisen) bändini treenikämppästudiota nauhoituspaikaksi. Hetken päästä löysinkin itseni soittamasta syntikoita, perkussioita ja kitaraa sekä laulamassa taustoja. Tuossa vaiheessa bändin toimintaa ja dynamiikkaa oli mielenkiintoista seurata sivusta ja tutustua tyyppeihin sitä kautta. Näin jälkeen päin ajateltuna bändi oli hyvin valmistautunut äänityksiin, ja nauhoitukset sujuivat rivakasti. Ja ideoita tuli, niitä otettiin vastaan ja kehiteltiin hyvässä hengessä pitkin sessioita. Tai ainakin niin muistelen.

Entä onko jokin levyn biiseistä erityisen onnistunut, tai mikä on oma suosikkinne?

Vesa: ”Veri huutaa” ansaitsee erityismaininnan. Energian lataus onnistui, ja onnistumme myös kuulostamaan melkein Radiopuhelimilta vimmaisimmillaan!

Hannu: Olen tyytyväinen kaikkiin biiseihin, mutta jos pitää jokin mainita niin vaikka ”Yö ja sen veitset”. Siinä on piinaava ja samaan aikaan kaoottinen tunnelma. Kitaroita piti jopa vähentää, etteivät ne syöneet toisiaan masteroinnissa.

Heikki: Jokaisella biisillä on lopulta aika hyvin muotoutunut oma identiteetti. Esimerkiksi ”Noidat” on minuutin mittainen rykäisy ja samalla salatieteellinen maailmanselitys, jonka tekstissä Hansu avitti osaltaan yhden sanan verran.

Mistä löytyy inspiraatio biiseihin, ja miten ne syntyvät? Onko joku teistä pääasiallisessa biisintekovastuussa?

Vesa: Hannu tai joku muu tuo riffin, jonka päälle aletaan sovittaa muita soittimia. Uusimmalle levylle Heikki teki tylyt sanat. Muilla levyillä on jaettu riimivastuuta. Kappaleiden raakileita veivataan treeniksellä ja kokeillaan, mikä toimii. Äänityssessio on sitten se näytön paikka, kun ollaan herkillä ja pannaan toimivuus koetukselle ja herätään painimaan siitä, mitä todella halutaan.

Heikki: Tekeminen itsessään inspiroi, ja juuri näiden ihmisten kanssa tekeminen. Joku voi saada vaikka miten oudon idean, ja sitä sitten kasvatetaan yhdessä. Kaikki sellainen ei päädy levylle mutta on bändin elinvoimalle olennaista. Sanoittamisessa inspiroi moni arvostamani kirjoittaja ja ylipäätään oudot jutut ja paikallislegendat, ja sitten myös yhteiset keskustelut vaikka Yleiset Syyt -bändin Jussin ja muiden hengenheimolaisten kanssa. Ei huvita kirjoittaa uusiksi mitään kertaalleen paremmin historiassa tehtyä lyriikkaa, ja siinä onkin hommaa, että sävy pysyy sopivana muttei laimene keskimääräiseksi kliseiden toistoksi. Tällä hetkellä kiinnostaa kirjoittaa paitsi tylyistä mutta myös luonnonvoimaisista aiheista niin kuin vaikka seksuaalisuudesta. Siinäkin tietty Läjä ja Terveet Kädet ovat olleet uskaliaita tienraivaajia jo vuosikymmeniä sitten.

Hannu: Heikki toi tälle levylle mukavasti biisiaihioita. Syntyprosessit vaihtelevat aika paljon. Minä teen niin pitkälle valmista, että lopputulos on mielestäni tarpeeksi hyvä esitellä muille. Sitä lähdetään sen jälkeen työstämään koko bändin voimin. Sitten esimerkiksi Heikillä saattaa olla jokin idea jostain melodiakuviosta tai vaikka rumpurytmistä, jonka päälle aletaan rakentaa. Vesa-Mattikin on jo tuonut omia ideoita treeneihin, joten ei meiltä ainakaan säveltäjät lopu, kun kuka vain voi tuoda ehdotuksia.

Vesa-Matti: Tuohon, mitä Heikki sanoi, että näiden ihmisten kanssa tekeminen inspiroi, on helppo yhtyä. Olen yhtyeen märkäkorva mutta välittömyys, jolla minut on otettu mukaan, on ollut todella mieltä lämmittävää. Ja kun tällaiset asiat ovat jiirissä, on itse tekeminenkin inspiroivaa ja antaa lupauksen tuoda omia viritelmiä ja aihioita framille.

The Carnivalin musiikki saattaa olla hieman vaikeammin lähestyttävää ainakin hieman kevyemmän musiikin kuluttajalle – mikä olisi se levy tai kappale, josta tutustuminen kannattaisi aloittaa?

Vesa: ”Lettolapsi”. Tehtiin Uriah Heepit, ja siinä on meidän ”Lady In Black”. Uusi musiikkivideo YouTubessa. Aika ihmeellinen.

Hannu: ”Maasta”-levy olisi varmaan sellainen, jonka ehdottaisin. Se on melko helposti lähestyttävä meidän mittakaavalla. Hyviä biisejä!

Heikki: Jos tykkää rajusta menosta, niin vaikka biisi ”Kivi kuluu” EP-levyltä ”Kivulias”. Jos nauttii black metalista, niin ”Maasta”-levyn ”Viimeinen”. Mikäli epämääräisyys on juttusi, niin ”Tulen palvoja” ”Babes in the Abyss” -splitiltä.

Mille loppuvuosi näyttää, onko keikkoja tulossa?

Heikki: Suunnitteilla on soittaa jokunen keikka tänä ja ensi vuonna. Seuraava varmistettu keikka on tällä hetkellä 2. marraskuuta Helsingin Vapaakaupungissa. Tehdään jo uusiakin biisejä.

Hannu: Levy tuli lopulta ulos parhaimpaan kesäloma-aikaan, joten esimerkiksi levynjulkkarikeikka jäi odottelemaan tulevaisuutta. Mutta kuten aiemminkin mainittu, niin jatketaan tällä meidän rutiinilla seuraava biisi/seuraavat treenit/seuraava keikka/seuraava levytys ja katsellaan, mitä tapahtuu.

Jos kuvailisitte The Carnivalia kolmella sanalla, mitkä ne olisivat?

Vesa: Uskollinen, välinpitämätön, keskittynyt.

Kiitos haastattelusta! Ja lopuksi: mitä terveisiä haluatte lähettää Kaaoszinen lukijoille?

Vesa: Äänittäkää outoja äänitteitä.

Kokoonpano:

Vesa – laulu
Hannu – kitara
Heikki – rummut
Vesa-Matti – basso

The Carnival Facebookissa