”Teknisen ja yhteiskuntakriittisen death metalin ensiaskeleet” – Klassikkoarvostelussa Deathin 30-vuotias ”Spiritual Healing”
Yhdysvaltalaisen death metalin tienraivaaja Deathin kolmas albumi ”Spiritual Healing” julkaistiin helmikuun 16. päivä vuonna 1990 Combat Recordsin kautta. Albumin painoksen loputtua sen julkaisi myöhemmin loppuvuonna 2012 Relapse Records. Kyseessä on ainoa Death-albumi, jolla soittavat kitaristi James Murphy (muun muassa Obituary, Autopsy, Testament) ja basisti Terry Butler. ”Spiritual Healing” on samalla myös viimeinen Death-levy, jolla soitti yhtyeeseen ”Leprosy”-albumille mukaan tullut rumpali Bill Andrews.
”Spiritual Healing” on käänteentekevä albumi Deathin historiassa myös siinäkin mielessä, että laulaja-kitaristi Chuck Schuldiner (1967-2001) kirjoitti sille ensimmäistä kertaa realistisuudessaan rankkoja, yhteiskunnallisesti ja uskonnollisesti kriittisiä tekstejä hurmeisten ja kauhuelokuvatematiikkaa sisältäneiden, konventionaalisten death metal -musiikissa yleisesti käytettyjen fiktiivisten aihepiirien sijaan. ”Spiritual Healingilla” avokämmenestä ja reilusti enemmän saivat uskonnollinen harhaanjohtaminen, henkiparantajien harjoittama sairaiden kansalaisten ryöstäminen ja manipulointi, abortin vastustajat, geenimanipulaatio ja yhdysvaltalaisten uskonlahkojen tuottamat television evankelistiset silmänkääntötemput huijarimaisine lahkon johtajineen. Albumin irvokkaan tyylikäs kansikuva antaa tähän kaikkeen oivallisesti osviittaa. Jalostuneeseen muotoonsa Schuldinerin kyseinen yhteiskunnallisia instituutioita vastustava ja ruotiva lyyrinen anti kehittyi kuitenkin vasta vuonna 1991 ilmestyvällä albumilla ”Human”.
Mainos päättyy
”Screaming Bloody Gore” – (1987) ja ”Leprosy” (1988) -albumeihin verrattuna ”Spiritual Healing” ei ole musiikillisesti niinkään underground-tyyliin rujo tai likaisen brutaali kokonaisuus. Se on astetta ennemmän thrash-, proge- ja heavy metalin tyyleille uskollisten, tylyjen kitaramelodioiden ja äkkiväärien sahauspitoisten riffi- ja rytmilajimuutosten avulla kappaleita omintakeisesti nippuun punovaa, musikaalisempaa ja kokeilevampaa äärimetallia. Albumin musiikillisen luonteen muodostuminen oli pitkälti Schuldinerin ja Murphyn välisen taidokkaan vuoropuhelevan ja tyylitajuisen kitaratyön ansiota.
Albumia äänitettiin kuusi viikkoa Tampan Morrisound-studiolla. Sen tuotannosta vastasi 1990-luvun alun death metalin äänivelho Scott Burns, ja äänityksestä vastasi Eric Greif. Greif toimi myös Deathin managerina päätyen soittamaan äänityksissä pienen piinaavan kosketinsoitinosuuden albumin nimikkoraidalle. Kaliforniasta käsin Tampaan suunnanneet Schuldiner, Murphy ja Greif asuivat koko äänitysten ajan tiiviisti samassa pienessä motellihuoneessa Floridan Bush Gardensin lähettyvillä. Butler ja Andrews asuivat äänitysten aikaan Tampassa. ”Spiritual Healingin” levykansitaide oli yhtyeen levyn kansista viimeinen, jonka taiteesta vastasi Ed Repka. Repkan käsialaa olivat jo yhtyeen kahden aiemman albumin kansitaiteet.
Mainos päättyy
Albumin valmistumisen jälkeen yhtye ajautui sisäisiin ristiriitoihin. Murphy irtisanoutui yhtyeestä heti äänitysten jälkeen. Schuldinerin tietämättä Butler ja Andrews olivat ”Leprosyn” jälkeen yhteydessä bändistä pois lähetettyyn Rick Rozziin. Kolmikolla oli aikomus potkia itsevaltiaan elein yhtyettä johtava Schuldiner Deathista ja kaapata yhtyeen tavaramerkki oikeusteitse itselleen. Schuldiner pisti yhtyeen musiikin pääasiallisena tekijänä ja omistajana kuitenkin ”kovan kovaa vastaan” oman lakimiehensä kautta. Loppujen lopuksi Death lähti levy-yhtiö Relapsen painostamana kiertämään Eurooppaa ilman matkasta periaatteisiinsa nojaten pois jättäytynyttä Schuldineria. Yhtyeen keulahahmo ei ollut tyytyväinen kiertueen etukäteisjärjestelyihin ja tuotantoon, eikä hän näin ollen halunnut ehdollistaa Deathia ja sen mainetta heikkolaatuisesti organisoidun kiertueen ja sen olosuhteiden armoille.
Euroopan-kiertueelle lähtenyt yhtyeen rytmiryhmästä koostunut duo rekrytoi livekokoonpanoon Schuldinerin tilalle entisen Devastation-rumpali Louis Carrisalezin. Niinpä samaan aikaan, kun varamiehinen Death promosi ”Spiritual Healingia” Euroopassa Kreatorin kiertueen lämppärinä, keskittyi Schuldiner perustamaan uutta Death-kokoonpanoa myöhemmin Cynic-yhtyeen runkojäseninä tunnettujen, vastikään edesmenneen rumpali Sean Reinhartin ja kitaristi Paul Masvidalin kanssa. Kolmikko pyrki kirjoittamaan täyttä häkää uutta, entistä teknisempää materiaalia Deathille. Basson varteen kyseiseen kokoonpanoon valikoitui Schuldinerin hyvä ystävä ja silloinen Sadus-yhtyeen ilmiömäinen basisti Steve DiGiorgio (myöhemmin muun muassa Testament).
Mainos päättyy
Euroopan-kiertueen päätyttyä Schuldiner antoi kenkää sekä Butlerille että Andrewsille. Näin Schuldiner pääsi aloittamaan puhtaalta pöydältä seuraavan Death-projektinsa. Koettuaan omakohtaisesti inhimillisiin erheisiin, ahneuteen ja kieroiluun taipuvaisen ihmisluonnon Schuldiner nimesi seuraavan Death-albumin yksinkertaisesti ”Human”. ”Spiritual Healingin” sessioiden jälkeen Schuldiner rekrytoi jokaisen Death-albumin studiosessioita varten eri muusikoista koostuvan taustayhtyeen, joka palveli ennen kaikkea kunkin albumin kappaleiden tuotannon onnistumista.
”Spiritual Healing” on yksi vanhan liiton death metalin merkittävimpänä kulmakivenä ja vedenjakajana pidettyjä albumeja. Vaikka Burnsin tuotanto haki vielä optimaalista onnistumistaan, ja vaikka Schuldiner oli säveltäjänä ja sanoittajana vielä raakile verrattuna myöhemmin 1990-luvulla kukkaan puhkeavaan osaamiseensa, on albumilla silti tarkoituksensa. Kappaleet kuten ”Living Monstrosity”, ”Altering the Future”, ”Defensive Personalities” sekä albumin nimikkokappale antoivat jo ilmestyessään osviittaa yhtyeen teknisen tyylikkäästä tulevasta. Ne olivat soitannollisesti haastavia ja filosofisia mietteitä sekä moraalia puntaroivia lyriikoita sisältäviä, kolkon armottomia äärimetallikappaleita.
Vaikka Deathin matka oli vuonna 1990 monessakin suhteessa vasta alussa, ja vaikka sen materiaali oli vielä monelta osin vaillinnaista, onnistui yhtye tarjoamaan kyseisellä kokonaisuudella kahdeksan rujon taidokasta kappaletta, jotka alustivat hedelmällisen maaperän yhteiskunnallisesti kantaaottavien ja musiikillisesti itsensä äärirajoille ja niiden ylikin haastavien, auktoriteetteja pelkäämättömien, älykkäiden ihmisten muodostamien äärimetalliyhtyeiden kasvualustaksi.
Ilmestymisensä jälkeen albumi nousi Suomen virallisen listan sijalle 29.
Mainos päättyy
