Teknistä metallia Kuhmosta: Skizman uusi albumi Kaaoszinen ensisoitossa
Kuhmolaislähtöinen teknistä metallia soittava Skizma julkaisee maaliskuun viimeisenä päivänä uuden ”360RB”-nimisen teema-albumin käsitellen laajasti egoon liittyviä asioita. Levyn aihetta kommentoidaan sitä käsittelevässä blogikirjoituksessa seuraavasti: ”EGO. Tuo mainio yksilöllisyyden yhteyttäjä, itsekeskeisyyden innoittaja, korvienvälinen kontrolloija, panssaroitu pakkelinaamio ja olevuuden oletus, jonka jokainen immeinen omistaa. Mistäs muusta aiheesta saisi väännettyä levyllisen lyriikkaa! Lisäksi, kun joukkoon heitetään pääkalloja, kvanttiteoriaa, ulkonäköpaineita, omien ajatusten pakoilua, punaisia jättiläisiä ja hullu tiedemies, puuro onkin jo valmista. Mausteinen puuro.” Musiikillisesti levyn tunnelma ajelehtii jossain ulkoavaruuden ja synapsien välillä vaikka pohjan muodostavat välillä modernin metallimaisen raskaat, välillä progressiivisen vaihtelevat kitaravetoiset riffit.”
Kaaoszine yhteistyössä yhtyeen kanssa tarjoaa nyt lukijoilleen mahdollisuuden kuunnella bändin uuden albumin ennakkoon sivustonsa kautta. Voit kuunnella albumin tästä:
Mainos päättyy
Albumi julkaistaan kappale päivässä lyriikkavideon kera yhtyeen YouTube-kanavalla alkaen 24.3. ja varsinainen julkaisupäivä on 31.3. jolloin albumi on saatavilla muun muassa Spotifyn ja iTunesin kautta. Albumi on tilattavissa myös ennakkoon CD:nä yhtyeen kotisivujen kautta sekä Levykauppa Äxästä ja julkaisupäivästä lähtien levyä myy myös Kajaanin Musiikki Lukinmaa. Lisätietoa yhtyeestä sekä albumin kappaleista löytyy sitä käsittelevästä blogista ja yhtyeen kotisivuilta.
https://www.skizmaband.com/
http://skizma-egorb.blogspot.fi
https://www.levykauppax.fi/artist/skizma/360rb/
Mainos päättyy
Yhtyeen laulaja-kitaristi Juho Kilponen on alustanut Kaaoszinelle kappaleita seuraavasti:
360RB (Intro):
Introna levyn nimeä kantava scifimäinen 360RB aloittaa levyn raskaasti vyöryen. Biisissä on aika vahva tunnelma, jossa pyöriskellään jossain avaruuden ja alitajunnan syövereissä. Kappaleen lyhyet sanoitukset pohjautuvat levyn muihin biiseihin ja antavat häivähdyksiä tulevasta.
1. Skin Deep:
Lätyn ensimmäinen varsinainen biisi on raskas pala heti alkuun niin musiikillisesti kuin sisällöltäänkin ja lähtee liikkeelle vähän djentahtavalla alkuriffillä. Kertosäe on suhteellisen populäärinen, C-osassa puolestaan seikkaillaan riffiviidakossa. Tunnelmallisesti ollaan jossain kummitusjunassa, luurangot ja pääkallot kalisee. Teksti viittaa sanontaan ”moni kakku päältä kaunis” ja levyn teemaan liittyen tekstissä luodaan egoa taideväärennöksen vertauskuvin. Luurangot kalisuttelee komerossa eikä sisään tohdita kurkistaa ettei oma pakkeloitu peilikuva pääse särkymään. Onneksi maalina käytetään happoa ja ihonalainen todellisuus paljastuu. Teksti ottaa myös omalla tavallaan kantaa länsimaiseen ulkonäkökeskeisyyteen, jossa kauneusvirheet paikkaillaan mallimainoksien mukaan.
2. Electron Generated Observer:
Levyn toinen biisu tarjoilee rytmillisesti koukeroista, suhteellisen brutaaliakin ilmaisua, ihan silkkaa poppia ja ilmavaa kitaratunnelmointia. Sointumaailma on hyvin levyn musiikilliseen teemaan istuvaa, avaruudessa leijailua. Sanoitusidea on peräisin kvanttiteoriaan pohjautuvasta kaksoisrakokeesta. Levyn teemaan liittyen joukkoon on sotkettu egon ”paljastuminen” tälle havainnoijalle kun aaltoyhtälö ”romahtaa” järjenvastaisesti ja havainnoija havahtuu omaan erehtyväisyyteensä.
Mainos päättyy
3. +E:
Kolmantena biisinä kryptisesti nimetty +E kantoi yhtyeen sisällä nimeä ”Menninkäiset”. Hyvin duurivoittoinen ylipirteä kappale, vähän sointumaailmaltaan hämyn jazzahtavakin. Rakenteeltaan hyvin suora biisi, mutta koukkuja on viljelty. Poppi kertosäe, C-osassa taas sukelletaan jonnekin hämyiselle atomitasolle. Tekstissä käsitellään elektroneja, suurempaa potentiaalia ja sen purkamista. Jonkinlainen positiivisuuden purkaminen siis kyseessä, elektronit virtaa ja tarkkailee tiedostaen itsensä. Teemaan liittyen tekstissä tapahtuu vapautuminen käytösmalleista ja mielen ”kahleista”, jotka on opittu kasvuympäristöstä kun ego on nyt edellisen kappaleen myötä tiedostettu.
4. Levity:
Vähän erikoisempi tunnelmapala tähän väliin. Groovaava biisi aika positiivisella ja energisellä latauksella. Puhdasta laulua alusta loppuun ja kertosäkeestä löytyy taattua tarttuvuutta. Tekstissä pyöritellään pääasiassa omien ajatusten pakoilua ja niiden hukuttamista mielikuvitusten tuotteisiin esimerkiksi televisioon tahi muuhun viihteeseen tai puhelimen jatkuvaan räpläämiseen. Ajatukset tulevat ja menevät kuten nousuvesi ja tekstissä kehotetaankin hukuttautumaan omiin ajatuksiinsa eli kohtaamaan ne. Vähän unenomainen tunnelma tekstin(kin) puolesta biisissä.
5. Visual Angle:
Viidentenä biisinä Visual Angle tarjoilee levyn rytmillisesti erikoisinta antia vaikka melodioissa lennellään levylle hyvin tyypillisessä sointuavaruudessa. Kuten neljässä edeltävässä biisissä, myös tämän biisin hittikertsi saa lanteet keinumaan. Viimeisiä silauksia mietittiin erään mökkiviikonlopun pimeinä tunteina ja säveltäjien mopedi lähti ehkä hieman keulimaan. Lopputuloksena syntyneen outro-jyystön tahtilajia ei olla selvitetty vielä tänäkään päivänä. Teksti käsittelee asioiden näkemistä eri tavoin kuin omasta näkökulmasta. Tästä selkein esimerkki lienee sokeus, erityisesti syntymäsokeus. Tekstissä tapahtuu lopulta jonkinlainen valaistuminen, jossa sokea kykeneekin näkemään ”kolmannen silmänsä” kautta.
6. Orbitears:
Kuudentena vuorossa järkälemäinen Orbitears. Kyseessä siis aika raskas pala vahvalla tunnelmalla. Vaikka osa biisiä voi olla nopeutensa ja variointien takia hankalaa kuunneltavaa, kertosäe tarjoilee jälleen tarttuvuutta ja sillä mehustellaan varsinkin biisin lopussa, avaruudessa lennellään. Tekstissä pyöritellään sisäisten ja ulkoisten heikkouksien ja vahvuuksien ristiriitoja verhottuna avaruudellisiin vertauskuviin. Punaiseen jättiläiseen piikitellään (a)steroideja ja lihasta esitellään sisäisien heikkouksien suojana. Loppua kohti kuitenkin tuntemukset ottaa niskalenkin ja egosysteemi romahtaa alas hajottaen sen takaisin alkuperäisiksi partikkeleiksi samalla kuluttaen loppuun punaisen jättiläisen ainoan polttoaineen. Seurauksena räjähdys, supernova ja kiertolaiset jäävät vaille ydintä. Siinäpä sitä kliimaksia riittääkin.
7. Blank:
Ollaan rauhallisemman biisin äärellä ja se tarjoilee hyvän hengähdystauon ennen viimeistä rypistystä ja loppuhuipennusta. Kappaleen soinnut ovat hyvin jazzmaiset minkä takia tunnelma on aika uniikki levyä ajatellen erityisesti kertosäkeessä ja c-osassa. Kappaleesta löytyy parikin kitarasooloa, yksi uplifting-henkinen soolo C-osassa ja toinen jazz-henkinen hiplailu ihan biisin lopussa. Jos aiemmin on puhuttu avaruudessa leijumisesta, niin tässä biisissä siellä kirjaimellisesti ollaan. Edeltävän räjähdyksen jäljiltä keräillään palasia tyhjyydestä ja kipataan tuskat ”valkeaan” eli tyhjään aukkoon, matkustetaan aika-avaruudessa madonreiän läpi ja ihmetellään mitä tapahtui.
8. Synoptics:
Viimeisenä kunnianhimokas ja monipuolinen Synoptics eli hullu tiedemies-biisi. Kappaleessa on aika huvittaviakin juttuja vaihtobassokuvioineen ja kertsin sambarytmeineen kun taas C-osassa fiilistellään täysillä euroviisumaista upliftaavaa kuviota. Loppukertsin sambailujen jälkeen outrossa vielä paluu levyn intron tunnelmiin ja maalissa ollaan. Teksti kertoo henkilöstä, joka ei kykene näkemään, aistimaan tahi tuntemaan mitään liiallisen rationaalisuuden takia. C-osassa tiedemies tekee maailman mahtavimman löydön tajuttuaan liiallisen järkeilyn sumentaneen näkökykynsä. Ollaan jossain synapsien ja maailmankaikkeuden ytimessä. Löytyy myös uudelleentulkinta maailmankuulusta ”heureka”-huudosta. Lopussa kehotetaan päästämään irti ohjaussauvasta ja luottamaan aisteihinsa, vaikka oltaisiin törmäyskurssilla. Siihen on hyvä lopettaa.