Teknistä soittoa ja synkkää tunnelmaa – arviossa kotimaisen What Lies Beneath -yhtyeen debyytti-EP ”Cast Down The Heretics”

Kuin tyhjästä ilmestyy käsillä olevan Etelä-Pohjanmaan lakeuksien yhtyeen uusi EP ”Cast Down The Heretics”, joka möyrii todella matalalta. Niin matalalta, että se lähtee tutkimaan, mitä siellä laakeiden soiden alla oikein lepääkään. What Lies Beneath on yhtye, joka soittaa sopivassa määrin sekä old schoolin että new schoolin kuuloista death metalia. Mukana on jäseniä muun muassa Nicole-, Carnalation-, Dead Shape Figure- ja Mortyfear-yhtyeistä. 

Siinä missä yhtyeen nimi on mystinen, on myös tavallaan mysteeri, mistä se on ongittu. Nopealla googletuksella selviää, että samanniminen Harrison Fordin ja Michelle Pfeifferin tähdittämä trilleri on julkaistu 2000-luvun alussa. Samaten Tarja Turunen on julkaissut samannimisen albumin vuonna 2010. Pari samalla nimellä varustettua yhtyettäkin löytyy maailmalta sekä useita samannimisiä kappaleita, joten ei ihme, että nuo kolme sanaa kuulostivat yhdessä alkuun oudon tutuilta.

Mikä sitten on jutun juoni, ja miten tätä kuvailisi? Herkkä on tässä kohdin ehkä väärä sana, vaikka hieman herkillä tavallaan ollaankin. Tunneskaala What Lies Beneathin äärellä pysyy musiikiltaan pitkälti samana. Yhtye kuvailee musiikkia ”liejuksi”, joka ”tappaa talossa ja puutarhassa”. Samalla, kun EP:n kappaleiden nimiä ja musiikkia käy läpi, selviää myös, että yhtyeen nimi leikittelee pitkälti jonkin sortin true crime -aiheella tai sillä, että puhutaanko niistä pinnan alla olevista tunteista vai ei. Esimerkiksi kappaleen nimi ”What Lies Beneath Stays Beneath” ei jätä kauheasti arvailujen varaan. Kappale on muutenkin sopiva aloitusraita EP:lle, joka esittelee yhtyeen, joka on äänimaisemaltaan yhtä tyylikäs kuin Cannibal Corpse, mutta samalla hillityn mystinen ja myös hieman ”cool”. Maailmalla on julkaistu paljon tavaraa, joka muistuttaa What Lies Beneath -yhtyeen edesottamuksia, joten ehkä onkin syytä liiallisen ”name droppailun” sijaan keskittyä tuotannosta ja soundeista puhumiseen.

Komeasti nimetyltä EP:ltä paistaa läpi ennen kaikkea rakkaus death metal -genreä kohtaan. Esteettisesti ”kauniita” riffejä on myös mukana, mutta homma pysyy pitkälti raskaiden tunnelmien raameissa. Yhtyeen ulosannin modernius tulee pitkälti tuoreehkon kuuloisista kitara- ja rumpusoundeista. Kitarasoundi varsinkin on sopivissa kohdin terävä, mutta samalla melodisemmissa kohdissa myös miellyttävän pehmeää nyanssia löytyy. Mahtavan kauhunsekainen ja riffiensä nyansseilta hieman Rotten Soundin mieleen tuova ”Only To Prevail” ei välttämättä sovellu ötökkäkammosta kärsiville. Ainakaan korvakuulokkeilla kuunneltuna. Ja kammoahan se saattaa aiheuttaa, vaikka ampiaispesien kanssa olisi ollut täysin lunkisti koko elämänsä.

”Cast Down The Heretics” -EP:n kappaleet on pidetty kompaktissa mitassa. Yksikään kappaleista ei esimerkiksi saavuta viiden minuutin kestoa, vaikka tuntuu, että jokaisessa tapahtuu paljon. Genren huomioon ottaen, ja sen raameissa pysymisen kannalta, tällainen tuotannollinen ratkaisu on myös järkevä. Jonkin verran leikitellään tempojen vaihteluilla, mutta missään vaiheessa ei paahdeta ihan liikaa 200 lasissa. Enemmänkin ote soittamiseen on groovaava ja paikoin hidas, kuten länsinaapurin Entombed-yhtyeellä aikanaan. Yhtyeen jäsenten aiemmat edesottamukset huomioon ottaen kiva määrä groovea soitossa on lähinnä luonnollista. Sitä kuullaan oikeastaan joka kappaleessa. 

What Lies Beneath -yhtyeen debyytti-EP ”Cast Down The Heretics” täyttää ainakin Pohjanmaalla, ja miksi ei myös koko Suomessa, pientä tyhjiötä niin sanotusta kunnon death metalista, jossa tekninen soittotaito ja synkkä tunnelma paiskaavat kättä. Oli yhtyeen tulevaisuus mikä tahansa, sille voisi povata varsin kirkasta sellaista, sillä loppujen lopuksi EP:ltä kuulee tekemisen meiningin, riemun ja intohimon soittamiseen. ”Through Sands Of Time” -kappaleen nimeä mukaillen: vain aika näyttää, voisiko tämänkaltaiselle musiikille olla edelleen isommin tilausta ihan maailmalla asti.