Teknisten ongelmien riivaama keikka kosketti silti – Palaye Royale Eindhovenissa

Oulun Qstockissa esiintynyt Palaye Royale jatkoi Euroopan kiertuettaan Alankomaissa. Heinäkuun 29. päivä yhtye esiintyi maan eteläpuolella Eindhovenissa, Effenaar-esiintymistilan kahdesta salista suuremmassa. 1300 hengen kapasiteetti ei ollut täynnä, mutta tyhjää tilaa ei liioin ollut. Kohteliaat ja pitkät hollantilaiset väistivät mielellään lyhyen valokuvaajan edestä myös salin seiniä kiertävällä parvella.

Bändiä lämmitteli brittiläinen The Molotovs, hekin sisaruksista koostuva yhtye. Vauhdikasta punk-vaikutteista indietä soittavat esiintyjät suoriutuivat tehtävästään nostattaa energiaa, eivätkä tuntuneet pysähtyvän lavalla hetkeksikään. Settinsä jälkeen Matt (kitara, laulu) ja Issey (basso, laulu) laskeutuivat sukkelaan merch-pöydän ympärille ja yleisön sekaan.

Jatkuvista teknisistä ongelmista huolimatta Palaye Royalen kolme veljestä Remington Leith (laulu), Sebastian Danzig (kitara), ja Emerson Barrett (kosketinsoittimet) sekä heidän mukanaan kiertävät kitaristi Dave Green ja rumpali Logan Baudéan saivat takarivinkin katsojat tanssimaan. Keskilattialla pyörivät perinteiset mosh pitit ja jopa wall of death, jonka aikana rummuista kosketinsoittimiin siirtynyt Barrett hyppäsi lavalta yleisön joukkoon. Hillitymmin yleisö reagoi Leithin yleisösurffaamiseen kumiveneen avuin. Herkempien kappaleiden “Dying in a Hot Tub” ja “Lifeless Stars” aikana yleisö nosti kännyköiden taskulamput tai kätensä.

Aiemmin tänä vuonna Alankomaihin muuttanut kitaristi Sebastian Danzig kompuroi vielä hollannin kielen kanssa, mutta tunsi silti paikallisen juhlakansan suosiman hokeman, johon yleisö innostui myös encoreen kutsuttaessa: “Waar is da feestje? Hier is da feestje!” (“Missä on bileet? Täällä on bileet!”)

Yhtye koki viime vuonna menetyksen, kun veljesten äiti menehtyi. Leith ja Danzig molemmat puhuivat äidistään välispiikeissä, ja encoren viimeinen kappale “Fever Dream” omistettiinkin hänen muistolleen. “Laulakaa niin lujaa, että hän kuulee teidät taivaaseen asti”, Leith pyysi. Biisin loputtua Danzing kiitti yleisöä ja kehotti heitä soittamaan äideilleen, jos vain voivat. Bändi poistui lavalta.

Palaye Royalen musiikillinen ja visuaalinen ilme on yksityiskohtainen ja huoliteltu, ja kuten rockissa usein, sen hurmaavuus kasvaa säröillessään. Tekniset ongelmat eivät liioin haitanneet menoa: bändin pyytämä kahden minuutin tauko niiden ratkaisemiseksi ei kestänyt niinkään kauaa. Livemusiikin tuoma hurmio tulee moisten riskien kanssa, mutta on todella niiden kestämisen arvoinen. Ammattimaisuutensa ohella bändin esiintymisestä huokuu onneksi inhimillinen haavoittuvaisuus ja musiikille antautuminen. Juna-asemalle kävellessäni pohdiskelin yhtyeen kasvurataa ja kiertue-elämän vaatimuksia, ja kuinka yhtye jaksaa revitellä ennen repeämistä. Kaikki kuitenkin loppuu aikanaan, ja soitin kuin soitinkin äidilleni seuraavana päivänä.