Tekoäly on syrjäyttänyt ihmiskokemuksen
Vietinpä tuossa hauskan illan: kävin kotini ulkopuolella katsomassa konserttia, syömässä hyvin, juomassa vehnäolutta ja ennen kaikkea seurustelemassa ystävieni kanssa. Kaikki tämä oli mahdollista, kun unohdin kännykkäni olemassaolon.
Kotiin päästyäni katselin Youtubesta eri musiikkifestivaalien konserttitallenteita. Menin tekemään sen virheen, mitä tulisi internetiä selaillessa vältellä kuin vakavasti otettavan kulinaristin pakastepizzaa: lukaisin ohimennen kommenttiosaston antia. Annin sisältö oli vain turhaa kitinää ja valittamista soitto- ja laulutaidoista sekä kappalevalinnoista vailla minkäänlaista kosketuspintaa todelliseen konserttikokemukseen.
Paikka oli täynnä kyynisiä ja ahdasmielisiä nimimerkkien taakse piiloutuvia nörttejä, jotka eivät ole kokeneet mitään fyysistä saati todellista sitten ala-asteen välituntien, jolloin isompi ja tyhmempi poika upotti heidän päitään tyhjentämättömään wc-pyttyyn. Eikä tähän edes tarvitse ottaa esiin koulukiusaamista. Riittää vain, että ihmisolento nykyään pakenee oikeata maailmaa kaksiulotteiseen virtuaalimaailmaan.
Mainos päättyy
Näistä internetin kommenttiosastoista on tullut näille akneposkisille ja liukasotsaisille ihmishylkiöille koston väline. He eivät tietenkään toimi Peter Panin tavoin, vaan hyökkäävät kaikkia vastaan, sillä kokevat olevansa älyllisesti muiden yläpuolella. Sen suuren massan yläpuolella leijan lailla liitelevän älynsä he ovat saavuttaneet naureskelemalla ironisesti epäonnisille loan alle peittyneille julkisuuden hahmoille ja haistelemalla vain omien tietokonetuolien pierun käryisiä pehmusteita.
On kuitenkin täysin eri asia käydä itse fyysisesti siellä konsertissa kuin istua kotisohvallaan ilmaisia videoita selaillen. Kotisohvalla jää monesta asiasta paitsi: siitä, miltä musiikki kuulostaa, kun se resonoi kehon lävitse, miltä yleisön mylvintä vierelläsi kuulostaa, kuinka lähellä yhtye onkaan, miltä savukoneen ja hien yhdistelmä maistuu suussa. Lista on loputon. En usko kotioloissa mahdolliseksi kokea sitäkään, kun katosta tipahtelee hikipisaroita niskaan.
Ymmärrän sen toki, jos jokin noista edellä mainituista asioista ei kuulostanut kovinkaan nautinnolliselta, mutta ne silti kuuluvat livekeikkakokemukseen. Samalla tavoin kuuluvat kasvokkain keskusteluun kiusalliset hiljaisuudet, ruokahetkeen ärsyttävät kanssasyöjät, elokuvateatteriin tylsät hetket, jolloin ihmiset rapisuttelevat popcorn-ämpäreitään, ja seksiin toinen ihminen, jonka sisällä hytkyä häpeänpuna poskillaan.
Näistä kaikista jää paitsi, kun elää elämäänsä tietokoneen tai älykännykän pienen ruudun kautta. Epämukavatkin hetket kuuluvat oleellisena osana kokemukseen, mikä tekee siitä täydellisen. Niitä pieniä ikäviä hetkiä pakenemme virtuaalitodellisuuteen. Pian ihminen ei saa enää mitään irti ohitse kiitävästä elämästään, vaan on vain miltei tyytyväinen kämmenensä päälle makaamaan asetettuun teknologiaan. Hän on mennyt tekemään huonon vaihtokaupan, jossa todellisuus on muuttunut näyttöpäätteen elottomaksi värimaailmaksi.
Jos haluat oikeasti olla hyvä lähimmäiselle, katkaise sähköt hänen asunnostaan, piilota hänen kännykkänsä ja viettäkää hauska ilta ulkona syöden ja seurustellen käymällä vaikkapa siellä keikalla. Yrittäkää myös löytää sellaisia paikkoja, joissa olisi mahdollisimman vähän televisioita tai muita kuvaruudullisia häirintätekijöitä. Jutelkaa menneistä ja tulevista, purkakaa sydämen päälle kasautunut lasti tai jaelkaa vaikka vain pieruhuumoria. Jos hän ei ole täysin menetetty tapaus, hän osaa arvostaa tekoasi. Jos näin ei tapahdu, etsi uusi parempi ystävä.
