Tekoälyllä tehdyt bändit ovat jo täällä – tunnistaako kuulija enää oikean artistin?

Tekoäly on viime vuosina löytänyt tiensä lähes jokaiselle luovan työn osa-alueelle, eikä musiikkimaailma ole poikkeus. Siinä missä tekoälyä käytettiin vielä hetki sitten lähinnä yksittäisten ideoiden, sanoitusten tai taustamateriaalien tuottamiseen, nykyiset työkalut pystyvät jo luomaan kokonaisia kappaleita lauluineen ja instrumentteineen.

Rock- ja metallimusiikin näkökulmasta kehitys on erityisen mielenkiintoista. Genret ovat perinteisesti rakentuneet vahvasti artistien persoonallisuuden, oman soundin ja aitouden ympärille. Mitä tapahtuu, kun kokonainen ”bändi” voidaan luoda tietokoneella ilman, että sen takana on välttämättä ainuttakaan perinteisessä mielessä soittavaa muusikkoa?

Tekoäly pystyy jo paljon muuhunkin kuin kirjoittamaan sanoituksia

Generatiivisen tekoälyn ensimmäiset musiikkikäytöt olivat melko helposti tunnistettavissa. Kappaleet saattoivat kuulostaa keinotekoisilta, laulussa oli kummallisia yksityiskohtia ja rakenteet tuntuivat enemmän musiikin jäljittelyltä kuin oikeilta sävellyksiltä.

Teknologia kehittyy kuitenkin nopeasti.

Nykyisillä työkaluilla voidaan tuottaa esimerkiksi sanoituksia, sävellyksiä, lauluraitoja, kansitaidetta, artistikuvia ja musiikkivideoita. Samalla tekoälyä voidaan käyttää perinteisemmän musiikinteon apuvälineenä esimerkiksi ideoinnissa, miksauksessa ja tuotannossa.

Tämä tekee myös tekoälyn käytön määrittelemisestä hankalaa. On aivan eri asia pyytää tekoälyltä muutama riimivaihtoehto keskeneräiseen sanoitukseen kuin julkaista kappale, jonka sävellys, sanat, laulaja ja soittimet ovat kaikki koneellisesti tuotettuja.

Näiden ääripäiden väliin jää valtava harmaa alue.

Onko tekoälyn kirjoittamaa tekstiä enää mahdollista tunnistaa?

Sama ongelma on tuttu myös kirjoitetun sisällön puolelta. Tekoälyn tuottama teksti muuttuu jatkuvasti luonnollisemmaksi, minkä seurauksena ihmisen ja koneen kirjoittaman materiaalin erottaminen toisistaan vaikeutuu.

Tuloksia ei kuitenkaan kannata pitää ehdottomana totuutena. Tunnistustyökalut voivat antaa samankaltaisesta materiaalista erilaisia arvioita, ja jo ihmisen tekemä muokkaus voi tehdä alkuperän määrittelemisestä huomattavasti vaikeampaa. Siksi automaattinen tunnistus toimii paremmin apuvälineenä kuin lopullisena todisteena.

Musiikissa ongelma saattaa tulevaisuudessa olla vielä monimutkaisempi.

Erilaiset tunnistuspalvelut pyrkivät ratkaisemaan ongelmaa analysoimalla esimerkiksi tekstin rakennetta, sanavalintoja ja muita toistuvia malleja. Esimerkiksi AI checker free -työkalujen avulla voidaan arvioida, vaikuttaako tarkasteltava teksti tekoälyn tuottamalta.

Kuulostaako ”aito” metallilaulaja tulevaisuudessa erilaiselta kuin tekoäly?

Metallimusiikissa ihmisääni on usein viety äärimmilleen. Murinat, kirkaisut, raspit ja muut laulutekniikat voivat kuulostaa jo lähtökohtaisesti kaukaisilta tavallisesta puheäänestä.

Tämä saattaa tehdä metallista kiinnostavan testialustan tekoälylle.

Kun synteettinen lauluraita muuttuu tarpeeksi vakuuttavaksi, tavallisen kuulijan voi olla vaikea päätellä pelkästään äänen perusteella, onko mikrofonin takana koskaan ollut oikeaa laulajaa. Sama koskee instrumentteja. Modernissa metallituotannossa rumpuja voidaan ohjelmoida, kitaroita muokata voimakkaasti ja kokonaisia esityksiä rakentaa tietokoneella jo ilman generatiivista tekoälyäkin.

Raja aidon esityksen, digitaalisen tuotannon ja varsinaisen tekoälymusiikin välillä ei siksi ole niin yksinkertainen kuin nopeasti voisi ajatella.

AI-bändi ei tarvitse harjoitustilaa – mutta tarvitseeko se identiteetin?

Rock- ja metallibändien kiinnostavuus ei ole koskaan perustunut pelkästään siihen, miltä levyt kuulostavat.

Yhtyeillä on historia. Niillä on jäsenensä, keskinäiset suhteensa, onnistumisensa, epäonnistumisensa ja usein vuosien aikana muodostunut identiteetti. Fanit seuraavat haastatteluja, käyvät konserteissa, ostavat fanituotteita ja muodostavat henkilökohtaisen suhteen artisteihin.

Täysin tekoälyllä luodulla yhtyeellä ei lähtökohtaisesti ole mitään näistä.

Toisaalta digitaalisen artistin ympärille voidaan rakentaa tarina siinä missä fiktiivisen hahmonkin ympärille. Sille voidaan luoda jäsenet, ulkonäkö, historia ja sosiaalisen median persoonallisuus. Jos musiikki on tarpeeksi hyvää ja tarina kiinnostava, välittääkö yleisö lopulta siitä, ettei artistia ole fyysisesti olemassa?

Juuri tämä voi muodostua yhdeksi musiikkialan kiinnostavimmista kysymyksistä tulevina vuosina.

Suurin kysymys saattaa olla avoimuus

Tekoälyn käyttö itsessään tuskin katoaa musiikkimaailmasta. Todennäköisemmin siitä tulee samanlainen työkalu kuin monista aikaisemmista teknologioista, joita niiden saapuessa pidettiin uhkana perinteiselle musiikinteolle.

Olennaisemmaksi kysymykseksi voi nousta se, kerrotaanko yleisölle avoimesti, miten musiikki on syntynyt.

Jos artisti käyttää tekoälyä ideoinnin apuna, kyse on hyvin erilaisesta tilanteesta kuin silloin, jos kokonaan tekoälyllä tuotettu projekti esitellään yleisölle oikeana bändinä. Ongelmalliseksi asia muuttuu erityisesti silloin, jos tekoälyn käyttöä pyritään aktiivisesti peittämään.

Myös tekstisisällön kohdalla täydellinen tekninen tunnistaminen on osoittautunut vaikeaksi. Tekoälymallien kehittyessä niiden tuottama sisältö muuttuu yhä ihmismäisemmäksi, jolloin pelkkään automaattiseen tunnistamiseen luottaminen käy vaikeammaksi.

Tekoäly tuskin tappaa oikeita bändejä

Vaikka tekoäly pystyisi tulevaisuudessa tekemään teknisesti täydellisen death metal -kappaleen muutamassa sekunnissa, se ei välttämättä korvaa sitä, mitä ihmiset hakevat musiikista.

Rockin ja metallin voima on aina ollut paljon muutakin kuin nuottien oikea järjestys. Musiikkiin liittyvät tekijän persoona, kokemukset, yhteisöllisyys ja ennen kaikkea tunne siitä, että kappaleella on jotain sanottavaa.

Tekoäly voi oppia jäljittelemään näiden asioiden lopputulosta hämmästyttävän hyvin. Paljon vaikeampi kysymys on, pystyykö se koskaan korvaamaan tarinan niiden takana.

Todennäköisesti tulevaisuuden kiinnostavin vastakkainasettelu ei siksi olekaan ihminen vastaan tekoäly. Sen sijaan edessä voi olla aikakausi, jossa ihmisten tekemä musiikki, tekoälyllä avustettu musiikki ja kokonaan synteettiset artistit elävät rinnakkain.

Ja mitä paremmaksi teknologia muuttuu, sitä useammin kuulija joutuu kysymään itseltään yhden yksinkertaisen kysymyksen:

Kuuntelenko oikeaa bändiä – ja onko sillä lopulta merkitystä?