Temple Balls – Traded Dreams

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 14.3.2017

Oululainen hard rock -yhtye Temple Balls rysäytti esikoisalbuminsa markkinoille helmikuussa. ”Traded Dreams” huokuu kasarivaikutteita, joita ei edes yritetä peitellä – miksi pitäisikään? Viisihenkinen yhtye on päättänyt jatkaa muun muassa Guns ’N’ Rosesin, AC/DC:n, Thin Lizzyn ja The Rolling Stonesin viitoittamalla tiellä. Glam rockin ja hard rockin kulta-ajoista on jo pitkä aika, joten onnistuuko Temple Balls tarjoamaan tarpeeksi persoonallista musiikkia, jotta kuuntelijat jaksavat kiinnostua yhtyeestä eivätkä vain totea oululaisbändin olevan esikuviensa kopio?

Nimi Temple Balls on napakka ja kompakti, mutta väistämättä turmeltuneessa mielessäni käännän nimen suomeksi ja hymähdän sille huvittuneena. Ehkä tässä piileekin jutun juju – kun käännös muotoutuu päässä muotoon ”Temppelipallit”, niin jatkossa ainakin muistan tämän yhtyeen nimen ja sen musiikin, missä tahansa siihen törmäänkin. Pahoitteluni vyötärön alapuolelle jäävästä huumorista, loppuarvion kirjoitan siistimmin. ”Traded Dreams” pitää sisällään 11 kappaletta, joista aloitusraita on lyhyt intro, jonka jälkeen korvamato ”Off The Grid” nostattaa bileet pystyyn. ”Off The Gridin” lisäksi kiekolta löytyy monta muuta tarttuvaa rockrallia, jotka nostavat hymyn huulille. Näin tekevät muun muassa eläimellistä energiaa sisältävä ”Freak Flag” ja munakas ”Hell And Feelin’ Fine”. Tarttuvien sanoitusten ja ankarasti rokkaavien melodioiden lisäksi Temple Ballsin ehdottomaksi tavaramerkiksi nousevat myös tiukat kitarasoolot. Se tuskin tulee yllätyksenä, onhan kyseessä hard rock -yhtye.

Tuoko Temple Balls mitään uutta hard rockin kentälle? Ei oikeastaan, mutta kuinka moni yhtye on tuonut tähän genreen uutta ja mullistavaa? Korkeintaan hyvin harvat. Eikä se ole mielestäni olennaista rockissa – kun löydän uuden rock -tai hard rock -yhtyeen, tiedän suurin piirtein, millaista musiikkia on tarjolla. Enkä oikeastaan jää kaipaamaan mitään, mitä Temple Balls ei debyytillään tarjoaisi – levyltä löytyy hillittömän energisiä ralleja ja muutama fiilistelykappalekin. On yhtye onnistunut myös yllättämään levyllään: riipivien huutojen saattamana polkaistaan käyntiin ”Mad”, jossa on kuultavissa hiukan Guns ’N’ Rosesin perintöä. Vastaavasti ”Let’s Get It Onissa” kuullaan piristävä välipuhe, jonka jälkeen paahtoa jatketaan. Kuitenkin päätösraita ”Under My Feet” yllättää eniten – kappale on toteutettu oivallisesti, ja tunnelma on todella lämmin ja ennen kaikkea vangitseva. ”Under My Feet” ei ole väkisin väännetty fiilistelykappale levyn loppuun, vaan levyltä nouseva helmi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Niin kuin monet viime aikoina kuuntelemani levyt, myös Temple Ballsin levy on toteutettu hienosti ja ammattimaisesti. Yhtye on selkeästi löytänyt tyylinsä ja onnistunut kokoamaan debyytistä mielenkiintoisen kokonaisuuden. ”Traded Dreams” ei jätä juuri toivomisen varaa, mutta yhtye joutuu vielä tekemään töitä, jotta erottuisi muista. Yhtyeen debyytti on onnistunut rock -albumi, josta moni rokkari saa varmasti iloa.