Temple Ballsin rock-energia vakuutti Lost In Music -tapahtumassa Tampereella 3.10.2019

Satuin viime kesän Rockfestissä näkemään puolivahingossa Oulusta ponnistavan Temple Ballsin ensimmäistä kertaa, ja se oli rakkautta ensi kuulemalla. Nyt, kun tarjoutui tilaisuus nähdä bändi sisäkeikalla Tampereen Klubilla Lost In Music -kaupunkifestareilla, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, mennäkö paikalle. Etukäteen oli tiedossa, että jokainen illan viidestä bändistä soittaisi vain puolisen tuntia. Temple Ballsin puolituntinen tuntui elämäni nopeimmin kuluneelta 30 minuutilta – näin loistavasta bändistä olisi mieluusti nauttinut vähintään kolminkertaisen ajan.

Yleisöä olisi suonut olevan Klubilla enemmänkin, mutta Temple Balls on sen oloinen yhtye, joka vetää sata lasissa, oli paikalla sitten 10 tai 10 000 ihmistä. Bändillä on juuri oikea asenne tekemiseen: heti ensimmäisestä biisistä lähtien rokataan täysillä ja annetaan kaikkensa. Monien bändien helmasynti eli teennäinen yliyrittäminen loistaa kuitenkin näiden rokkareiden kohdalla poissaolollaan. Temple Ballsin musiikillisten esikuvien vaikutus kuuluu toki paikoitellen, mutta esiintyminen on rehtiä, reipasta ja aitoa.

Laulaja Arde Teronen on niin hämmästyttävän luonteva nokkamies, että häntä katsellessa ja kuunnellessa ei tule missään vaiheessa vaivaantunut olo. Hän osaa ottaa yleisönsä, ja mikä parasta, hänen mainion rouheaa lauluääntään on yhtä miellyttävää kuunnella niin livenä kuin bändin kahdelta levyltäkin. Muustakin bändistä paistoi se tärkeä piirre, jota peräänkuulutan jokaiselta näkemältäni keikalta: soittamisen riemu. Jiri Paavonaho ja Niko Vuorela hoitivat kitarasankarin tonttinsa nöyristelemättä mutta vetämättä rooliaan kuitenkaan överiksi. Basisti Jimi Välikangas oli niin ikään näyttävä hahmo lavalla, eikä hän tyytynyt statistin rooliin kuten valitettavan monet basistit tekevät, ja Antti Hissa paiski takuuvarmaa duunia rumpujen takana.

Temple Balls piti välispiikit minimissään ja ehti tarjoilla rokkiherkkujaan puolessa tunnissa seitsemän biisin verran; neljä biisiä tänä keväänä ilmestyneeltä ”Untamed”-levyltä ja kolme biisiä vuoden 2017 ”Traded Dreams” -esikoiselta. Bändillä on harvinaisen terävä sävelkynä, sillä suurin osa levyjen materiaalista on erittäin tarttuvaa ja toimivaa melodista hard rockia. Täytemateriaalia ei juuri ole, ja siksi keikallekin valikoidut makupalat olivat korville silkkaa hunajaa. Onkin vaikeaa nostaa esille mitään yksittäisiä kohokohtia, kun jokainen soitettu biisi vain levensi, ainakin tämän kuulijan, hymyä entisestään.

Lyhyt mutta ytimekäs keikka oli niin raikas syystuulahdus, että maltan tuskin odottaa seuraavaa tilaisuutta nähdä Temple Balls pidemmän kaavan mukaan. Bändi lähtee seuraavaksi kiertämään Eurooppaa Arionin ja Sonata Arctican kanssa, ja uskoisin sieltä tarttuvan mukaan paljon uusia faneja näin suurella sydämellä soittavalle bändille. Toivottavasti Temple Ballsia nähdään ensi vuonna myös useilla kotimaisilla festareilla ja klubikeikoilla.

Kuvat ja teksti: Eija Virtanen

Kommentoi julkaisua