Teppo Vapaus – Lurjus

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 22.2.2017

”Lurjus” on Teppo Vapauden mukaan syntynyt kaksisuuntaisen mielialahäiriön vaikutuksen alaisena. Artisti kuvailee mielialojen muuttuvan nopeasti äärilaidoista toiseen ja myös mielipiteidensä elävän jatkuvassa murroksessa. Vapauden mukaan raivo ja lempi kulkevat yhdessä, eikä hän ole pyrkinyt sensuroimaan mitään albumillaan. Teppo Vapaus saattaa olla itsellesi tuttu nimi, sillä hän on toiminut muun muassa Soundi-lehden kolumnistina sekä hän on kirjoittanut Herra Ylpön ”Sydän” -kirjan. Yhteistyö Ylpön kanssa ei ole rajoittunut pelkästään tähän, sillä Teppo Vapaus on myös toiminut Herra Ylppö & Ihmiset -yhtyeen lämmittelijänä vuoden 2012 kiertueella.

Vapaus kuvailee albuminsa sisältävän ”80-luvun rockin roiskintaa, iskelmätunnelmointia ja kulkurijätkäperinettä”. Kuvaus on osuva, sillä levyllä seikkaillaan monenlaisissa melodioissa ja tunnelmissa. Myös mielialahäiriön vaikutuksen huomaa – levy ailahtelee musiikin suhteen puolelta toiselle ja pitää näin kuulijan varpaisillaan. Sensuroimattomuudellakin on etunsa kun Teppo Vapaus sumeilematta kiteyttää ja hiukan kärjistää suomalaisuutta ”Helsinki On Perse” -kappaleessaan. ”Jeesjeesmies” ottaa nasevasti kantaa musiikkibisnekseen, joka suosii poppipainotteista, tasapaksua ja helposti myytävää musiikkia. Kappaleessa todetaan mm. ”silkiltä tuoksuva poppari haistaa/ markkinaraon ja laulunsa paistaa/ pannulla jota kaikki muutkin käyttävät”. Ennen kuin joku ehtii vetää tästä johtopäätöksen, että Teppo Vapaus on vain katkera, niin on todettava ettei ”Jeesjeesmies” ole tehty katkeruutta ja vihaa tihkuen, vaan varsin korrektilla otteella.

Levyn monipuolisesta tarjonnasta löytyy myös ”Jennit”, joka kertoo tarinamaisesti ja melankolisesti kesäisestä Jennien kohtaamisesta. Melodialtaan kappale on kevyempi kuin kaksi edeltävää kappaletta ja samoilla raiteilla jatkaa ”Ei Siihen Kuole”, joka kuljettaa kuulijaa huolettomalla otteellaan. ”Berliini” tuo sanoituksillaan ja raskaammalla otteella dramaattisuutta albumille. ”Ei Muita Sääntöjä” on sanoituksiltaan varsin älyvapaa, mutta rokkaavalla äänimaailmalla tasapainotetaan yleisvaikutelmaa. Tosin, kappaleessa kuullaan myös hekumaista ulinaa, joka saa miettimään tämän kappaleen tarkoitusperää. Myös ”Runoilija Ulos!” jatkaa erikoisen sanoman linjalla ja kappaleen äänimaailma muistuttaa itseäni Ismo Alangosta. Sanoitusten suhteen suodatinta ei taaskaan ole käytetty ja sekös voi kuumottaa joidenkin korvia. Albumin päättää aggressiivisesti groovaavaa ”Remu”, jonka kertosäkeet jäävät tykyttämään korviin vielä hyväksi toviksi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Albumin nimi ”Lurjus” on oikeastaan melko kuvaava nimi levylle – Teppo Vapaus sanoo suoraan ja kaihtamatta mitä ajattelee ja sanoituksissa on tietynlaista viekkautta, jotka huomaa kun kappaleiden sanoituksia keskittyy kuuntelemaan. Vapauden lyriikat ovat paikoin hyvinkin nokkelia, minkä hän on tainnut itsekin huomata, kun hän laulaa ”Runoilija Ulos!” -kappaleessa ”et’ meitsi on jokseenkin lyyrinen nero”. Ensimmäiseksi pitkäsoitoksi ”Lurjus” kuulostaa kohtuullisen hyvälle, vaikka konsepti rönsyilee vähän sinne ja tänne. Kaikissa kappaleissa ei pysy Vapauden ajatuksen juoksun perässä, sen verran impulsiivisesti osa sanoituksista on kyhätty. Teppo Vapaus tekee debyytillään persoonallista jälkeä ja toivottavasti hän jatkaa tulevaisuudessa musiikin tekemistä yhtä ennakkoluulottomalla otteella.