Teräsbetoni
Neljä vuotta sitten määrittelemättömän pituiselle tauolle jäänyt Teräsbetoni tekee paluun keikkalavoille tänä kesänä juhlistaakseen kymmenen vuotta sitten julkaistua ”Metallitotuus”-esikoisalbumiaan. Kesäkuun alussa yhtye soitti kotikulmillaan Tampereen South Park-festivaalilla, jonka lisäksi keikkakalenteriin on merkattu pysähdykset Helsingin Tavastia-klubilla ja Turun Down By The Laituri -festivaalilla heinäkuussa. Teräsbetonin kitaristi Vili Rantanen vastasi Kaaoszinen kysymyksiin juuri ennen yhtyeen Tavastia-klubin keikkaa.
Kesäkuun alussa soititte ensimmäisen ”Metallitotuus”-juhlakeikkanne Tampereella. Miten se meni?
Vili Rantanen: Keikka meni lähtökohtiin nähden loppujen lopuksi oikein hyvin. Olemme olleet pitkään tauolla ja vaikka viime kesinä pari yksittäistä keikkaa on ollutkin, emme silti ole soittaneet kaikkia ”Metallitotuuden” biisejä aikoihin. Sikäli meni mukavasti ja oli hienoa nähdä, että tauonkin jälkeen kansaa oli paikalla.
Mainos päättyy
Yleisön reaktio siis miellytti?
Vili Rantanen: Todellakin. Soitimme telttalavan puolella, jossa huutoa ja tungosta riitti. Yleisön vastaanotto oli kaikin puolin hyvä.
Liittyvätkö kesän keikat vain Metallitotuuden kymmenvuotissynttäreiden juhlistamiseen, vai poltteliko keikkalavoille palaaminen joka tapauksessa?
Mainos päättyy
Vili Rantanen: Kun tauko lyötiin päälle vuosia sitten, ainakin itelle jäi sellainen ajatus, ettei bändiä ole hyvä pitää vuosikausia tekohengityksessä, vaan olisi kiva tehdä edes jotain. Debyyttilevyn juhlavuosi oli tällä kertaa se lopullinen potku ja sysäys lähteä taas liikenteeseen.
”Metallitotuus”-albumi täytti huhtikuussa tosiaan kymmenen vuotta. Miltä albumin kappaleet maistuvat nykyään soitettuna?
Vili Rantanen: Oikein hyvältä sikäli, olemme aina olleet niihin tyytyväisiä. En sano ettemmekö myöhemmilläkin levyillä olisi olleet nuoria ja innokkaita, mutta debyytissä oli tiettyä maagisuutta, kun kyseessä oli ensimmäinen levy ja ensimmäiset biisit tälle bändille, niin kyllä ne maistuu edelleen. Nykykorvin kuunneltuna emme ole tuotantoon 100% tyytyväisiä, joten nyt pääsemme raa’an livesoundin voimin toteuttamaan sitä alkuperäistä ideaa.
Voitko hieman valottaa, mikä debyyttilevyn tuotannossa mielestänne mättää?
Mainos päättyy
Vili Rantanen: Tässä pitää nyt olla diplomaattinen. Tuotannossa on toki paljon hyviäkin juttuja, mutta sanotaanko vaikka niin, että levyn soundit eivät oikein vastaa kenenkään bändin jäsenen henkilökohtaisia mieltymyksiä. Levy kuulostaa paikoin muoviselta, ja toisaalta siellä on joitain väkinäisiäkin juttuja verrattuna demoihin, joita teimme ennen levyä. Emme kuitenkaan halua vatvoa asiaa liikaa. Albumi on sen ajan kuva, siitä tuli semmoinen kuin tuli ja biisejä on kiva soittaa taas nykykunnolla.
Kuulostavatko Metallitotuuden biisit nyt treenikämpällä ja livenä soitettuna siltä kuin mielestänne pitääkin?
Vili Rantanen: Kyllä. Jo silloin vuosina 2005-2006 noiden biisien soittamiseen tuli sellaista rutiinia, että ne lähtevät jo pääosin selkärangasta eikä niitä ole välttämättä tarvinnut käydä läpi niin mielettömästi. Livesoundi tuo debyyttilevyn tietyiltä osin elottomaan äänimaailmaan kaivattua lisäulottuvuutta.
Onko kymmenen vuoden kokemus tuonut mieleen jotain muuta, mitä olisitte voineet tehdä toisin uranne alkuvaiheessa?
Mainos päättyy
Vili Rantanen: Todella hyvä kysymys. Sivusimme näitä asioita viimeksi automatkalla Tampereelta Helsinkiin. Aina voi kymmenen vuotta jälkeenpäin spekuloida, mitä olisi voinut tai pitänyt tehdä toisin. Jos jotain pitää mainita, niin yksi aika selkeä juttu oli, että emme aluksi panostaneet omaan valomieheen, mikä oli kyllä harmi. Jotkin slovari-kappaleidemme piano-osuudet ovat aiemmin keikoilla tulleet taustanauhalta, ja nyt kun olen alkanut soittaa niitä livenä on herännyt kysymys, miksei niin olla tehty aiemminkin.
Oletteko juhlakeikkojen lisäksi ajatelleet julkaista ”Metallitotuus”-albumia uudelleen, esimerkiksi korjataksenne aiemmin puheena olleita soundeja?
Vili Rantanen: Ihan hyvä kysymys tämäkin, mutta emme ole. Albumista kuitenkin on vain se kymmenen vuotta, sen on aikansa kuva ja jos nyt menisimme studioon jotain äänittämään, niin ennemmin uusia biisejä sitten. Uusi Whitesnake-levy, jossa on uusintaversioita vanhoista Deep Purplen biiseistä, sai koko bändiltämme murskatuomion, joten senkin valossa emme nyt tee tuota vanhaa levyämme uusiksi.
Onko sinulla tai muulla bändillä jotain suosikkibiisiä Metallitotuus-albumilta?
Vili Rantanen: En puhu kaikkien puolesta, mutta jotain poimiakseni ”Älä kerro meille” toimii hyvin. En tiedä onko siinä mitään hirveän hienoa, mutta siinä on hyvä tempo, reipas meininki, se kulkee hyvin ja on aina kiva vetää livenä. Toinen, josta pidän on ”Maljanne nostakaa”. Se on yksi ensimmäisistä tämän bändin tekemistä kappaleista emmekä ole soittaneet sitä livenä aikoihin, joten oli melko sykähdyttävää kuulla se pitkästä aikaa Arto Järvisen laulamana Tampereen-keikallamme.
Miltä on tuntunut palata yhteen Teräsbetonin kanssa keikkojen merkeissä?
Vili Rantanen: Ihan mukavalta. Vaikka vuodet ovat vierineet, asiat ovat muuttuneet aika vähän, ja hauskalla tavalla on saanut huomata samojen rutiinien toistuvan kuin silloin ennen. Aina ollut hauskaa, ei siinä mitään.
Onko omilla tahoilla vietetty aika vaikuttanut bändin jäsenten väliseen kemiaan?
Vili Rantanen: Tässä bändissä on alusta lähtien ollut tosi erilaisia tyyppejä, millä on ollut puolensa sekä hyvässä että pahassa. En usko taukovuosien kauheasti vaikuttaneen mihinkään, olemme olleet enemmän tai vähemmän tekemisissä toistemme kanssa tauonkin aikana ja bänditoimintaan liittyy samat hyvät ja huonot puolet nyt kuin ennenkin.
Soitatte Tavastilla ensimmäisen ”oman” klubikeikkanne pitkiin aikoihin. Onko bändillä joitain erityisodotuksia illan keikalle?
Vili Rantanen: Odotamme sikäli hyvää meininkiä, kun tänään ei ole lämppäriä tai mitään muutakaan bändiä meidän lisäksemme, eli yleisö on tullut paikalle varta vasten meitä katsomaan. Kun vielä isommat keikat ovat itselläni viime vuosina olleet harvassa, niin onhan se hienoa päästä Tavastian kaltaiselle legendaariselle rock-klubille soittamaan. Ilmeisesti väkeäkin on tulossa paikalle ihan mukavasti. Festarivedoissakin on omat puolensa, mutta nyt ei ole kiire ja soundit saa rauhassa hieroa kohdalleen. Lähtökohdat ovat siis hyvät.
Kesällä 2013 oli ensimmäinen paluukeikkanne, viime kesänä soititte Helsingissä Manowarin kanssa ja tänä kesänä kierrätte Metallitotuus-albumin merkeissä. Joko ensi kesän suunnitelmat on lyöty lukkoon?
Vili Rantanen: Heh, no ei itse asiassa ole. Nämä harvat keikat viime ja sitä edeltävänä vuonna olivat ihan yksitäistapauksia. Viime kesänä meidän ei todellakaan ollut tarkoitus tehdä mitään, mutta kun Manowar itse pyysi meitä lämppärikseen, niin sitä tilaisuutta emme voineet jättää väliin, ja nyt tuli tämä levyn juhlavuosi. Ensi vuodelle emme ole suunnitelleet mitään, enkä usko, että asia muuttuu.
”Vaadimme metallia” täyttää ensi vuonna kymmenen vuotta.
Vili Rantanen: Se on kyllä totta, sillä levyllä ainakin on biisejä mitä emme ole koskaan livenä soittaneet, eli semmoinen porkkana siinä ainakin on. Silti henkilökohtaisesti uskon, että ensi vuonna Teräsbetonin tiimoilta emme tee mitään. Mutta koskaan ei pidä sanoa, ettei laisinkaan.
Ette siis ole miettinyt tulevaisuutta tätä kesää pidemmälle ainakaan vielä?
Vili Rantanen: Ei. Nämä kesäkeikat ovat nyt vaan tulleet jostain, tulevaisuuden suunnitelmia ei tällä hetkellä ole.
Toissakesänä soititte Turussa, niin myös nyt. Liittyykö tähän jotain erityistä?
Vili Rantanen: Noh, sielä oli nyt kiinnostusta ottaa meidät soittamaan. Mutta nyt kun otit asian esiin, niin uran alkuaikoina jo ennen ensimmäistä levyämme Turun-keikoilla oli tavallaan erikoinen lataus, porukka ehkä erityisellä tavalla otti meidät omakseen. Siitä jäi ehkä vähän sellainen ”Turku on suomen metallipääkaupunki” -legenda elämään, mille on pohjakin olemassa. Kahden vuoden takaista Turun-keikkaamme edelsi monta vuotta täyttä taukoa, joten se oli silläkin tavalla erityinen.
Haluatko vielä tähän loppuun sanoa jotain Kaaoszinen lukijoille ja kaikille Teräsbetonin faneille?
Vili Rantanen: Vaikka aina olemme pitäneet kuuntelijoitamme arvossa, viime vuosina on tullut sellainen olo, että emme aina ole tehneet sitä tarpeeksi selväksi. Iso kiitos siis jengille, joka on pitkien taukojen jälkeenkin jaksanut tulla meitä katsomaan. Se on hienoa ja sydäntä lämmittävää, ja kävi tämän kesän jälkeen niin tai näin, niin bändin ystävistä jää hyvä fiilis elämään. Hyvää kesää kaikille, tulkaa vaikkapa Turkuun meitä katsomaan kun tilaisuus vielä on.
Haastattelu: Ossi Kumpula