Terra Odium vannoo eeppisen ja progressiivisen metalin nimeen – arviossa norjalaisyhtyeen esikoisalbumi ”Ne Plus Ultra”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 29.9.2021


Norjalainen Terra Odium luottaa progressiivisen metalin voimaan. Entisten Spiral Architect -yhtyeen jäsenten, Øyvind Hægelandin ja Asgeir Mickelsonin perustama yhtye on saanut rivistöönsä niin Testamentin riveissä vaikuttaneen Steve Di Giorgion kuin Dragonforcessa ja Moonspellissa soittaneen Jon Phippsin. Kun listaan lisätään vielä rytmikitaristi Bollie Fredriksen, on Terra Odiumin raudanluja jäsenistö viimeistä piirtoa valmis.

Terra Odium on valinnut debyyttialbumilleen seitsemän kappaletta. Siitä huolimatta pitkäsoiton kesto ylittää 50 minuutin rajan – mikä ei toki ole pitkä kesto progressiivisen tyylisuunnan albumille – mutta kertoo kuitenkin sen, että kappaleissa on lihaa luiden ympärillä. Ja sisältönsä suhteen Terra Odiumin esikoisalbumi on hyvin kunnianhimoinen.

Albumin alkuun on sijoitettu kaksi vauhdikasta ja perinteisen kuuloista hevikappaletta, jotka tuovat hienosti esiin norjalaisyhtyeen energisimmillään. Alun räyhä-henkisyyden jälkeen ”Winter”-kappaleesta kuoriutuu esiin harmoninen teos, jossa instrumentaaliset osuudet antavat terävyyttä. Vokalisti-kitaristi Hægelandin ääni pääsee kappaleessa kunnolla oikeuksiinsa, kun hän pääsee käyttämään ääntään monipuolisesti. Hægeland tekee myös erityisen vaikuttavaa jälkeä pitkäsoiton lopusta löytyvällä pelkistetyllä ja kolkonkuuloisella ”It Was Not Dead” -kappaleella.

”Ne Plus Ultra” on monisäikeinen kokonaisuus, joka vaatii kuulijalta kärsivällisyyttä, kuten progressiiviset albumit usein. Vaikka kappaleiden välillä on kontrastia, haastavat pitkät sävellykset keskittymiskykyä monikerroksisten äänimaisemien suhteen. Malliesimerkkinä toimii hyvin lähes kaksitoistaminuuttinen ”The Thorn”, joka on jaksotettu kahdeksaan osaan. Pitkästä kestostaan huolimatta kappale kulkee jouhevasti, ja palkitsee kuulijansa.

Terra Odiumin esikoisalbumin myötä tulee väistämättä selväksi, että norjalaisyhtyeen sydän sykkii vahvana progressiiviselle metalille. Eeppiset äänimaisemat yhdistyvät jylhiin riffivalleihin, joista Hægelandin vaikeroiva ääni saa erinomaisesti kimmoketta. Yhtyeeltä löytyy niin ammattitaitoa kuin sävelkorvaa, vaikka toisinaan ”Ne Plus Ultra” -albumin kappaleita kuunnellessa saattaa miettiä, olisiko vähemmälläkin pärjätty. Kuitenkin, kaikkinensa Terra Odiumin debyytti jylisee ja jyrisee mainiosti.

8-/10

Kappalelista:

  1. Crawling
  2. The Road Not Taken
  3. Winter
  4. The Shadow Lung
  5. The Thorn
  6. It Was Not Dead
  7. The Clouded Morning

Terra Odium Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen