Tervetullut tuulahdus suomalaisen raskaan musiikin kentälle – Arviossa Omnivortex

 

Toisinaan bändit aloittavat hitaasti julkaisemalla pari sinkkua, lähettelemällä demoja kavereille ja ehkä äänittämällä lyhyehkön EP:n, jolla hieman vielä testaillaan omaa soundia ja haetaan sitä omaa juttua ennen ensimmäistä täyspitkää.

Näin ei ole Helsingissä alkuvuodesta 2019 (toistan, 2019) perustetun Omnivortexin kohdalla. Bändin kotisivut kertovat, että homma alkoi laulaja-kitaristi Severi Saariojan ja rumpali Aaro Koskisen välisenä jamitteluna, johon muut jäsenet liittyivät mukaan piakkoin. Kyllä täytyy ihmetellä, miten on tässä ajassa kyhäilty tämän tason debyyttialbumi.

Diagrams of Consciousness ei ole mikään vaatimaton “haetaan vielä vähän meidän soundia”-debyytti. Se on rapsakat 53 min. kellottava sodanjulistus. Tämä sota käydään lähes 20 vuotta suomalaisen raskaan musiikin kenttää dominoinutta melodista death metalia vastaan. Omnivortexin soundi sekoittaa ruotsalaista death metalia (bändi mainitsee Bloodbathin ja Opethin), black metalin vaikutteisiin (erityisesti kappaleella “Gargantua”) ja thrash-riffeihin. Mukaan on myös tuotu reilusti maukkaita dissonanttisia melodioita, jotka luovat yhdessä rumpujen blastbeatien ja pysähdysten kanssa kaottista tunnelmaa. Harvoin tulee vastaan bändiä, jolla on näin itseselitteinen nimi. .

Albumin avaava “Last Bearing” on puolimelodisine huutolauluosuuksineen ja täysmelodisine kitaroineen vaikuttava aloitus. Tätä seuraava “Cephalic Fluid Extraction” esittelee yhdessä avausraidan kanssa kirjon, jolla karkeasti koko levyn ajan ailahdellaan. On muuten monipuolista. Yksikään kappale ei mielestäni toista edellistä, vaan Omnivortexilla riittää temppuja pitämään koko kuuntelukokemuksen kiinnostavana. Jo pelkästään tuo levyn monipuolisuus pakottaa kuuntelijan painamaan replayta yli 10-minuuttisen päätösraidan jälkeen. Jos siis haluaa saada kaiken tästä teoksesta irti! Oma suosikkihetkeni on ehdottomasti tunnelmallinen, hengittävä ja vellova “Barren”. Taattu korvamato.

En osaa tämän debyyttialbumin kohdalla varsinaisia kehityskohteita bändille antaa. Tuleville julkaisuille on asetettu rima varsin korkealle. Soundin kaottisuutta voisi ehkä tehostaa hyödyntämällä kahta kitaraa vieläkin tehokkaammin. Tai vaikka ottamalla ne pedaalilautojen härskeimmät hilavitkuttimet käyttöön ja laittamalla korrektit kitarasoundit uusiksi. Taitoa ja näkemystä kun kerran selvästi löytyy niin soitosta, kuin sovituksistakin.

Tosiaan, 53 min. teknistä ja progressiivista death metalia on melkoinen pala purtavaksi varsinkin allekirjoittaneelle, joka ei ole genreen juuri perehtynyt. Myönnettäköön, että Omnivortexin genre, jos sen jotenkin haluaa lokeroida, ei edusta omia mieltymyksiäni, mutta hyvä musiikki on hyvää musiikkia, eikä siitä pääse mihinkään. Tulee tästä kaikesta mieleen Alexi Laihon eräs haastattelu, jossa mies kertoi, että jos on treenannut omassa kellarissaan kymmen tuntia päivässä, niin kyllähän se on oikein ja oikeutettua päästä näyttämään muillekin. Suomalaista itseään väheksyvää mentaliteettia vasten Omnivortex ei todellakaan pelkää näyttää debyyttialbumillaan mihin pystyy. Ja hyvä näin. Ainakin allekirjoittaneen mielestä suomalainen raskas musiikki kaipaa uusia suunnannäyttäjiä.

9/10

Kappalelista:

  1. Last Bearing
  2. Cephalic Fluid Extraction
  3. Barren
  4. Lifeharvester
  5. Chasm
  6. Gargantua
  7. Apotheosis
  8. At the Mountains of Madness
  9. Diagrams of Consciousness – Parallel Universe

Kommentoi julkaisua