TesseracT – Altered State
Törmäsinpä taas sanaan ”djent”. Se on näemmä nimitys perinteisen progressiivisen metallin jatkosuuntaukselle, jonka ensimmäisen iskun pisti Meshuggah aikoinaan mullistavalla kakkosalbumillaan Suomen ensimmäisen lätkäkullan aikoihin liikkeelle. Niitä jalanjälkiä onkin sitten liuta amerikkalaisia ja eurooppalaisia orkestereita seurannut, kuten mm. Textures, SikTH, Animals As Leaders, Periphery, yms. Samoja jälkiä kulkee myös tämä brittiläinen TesseracT, jonka parin vuoden takainen debyyttialbumi ”One” saikin kriitikoilta keskimäärin varsin kannustavia ja ylentäviä arvosteluja. Nyt on sitten sen kakkosalbumin vuoro, joten katotaas kuinka ”Altered State” nyt onkaan kyseessä.
Pakko heti kärkeen sanoa se, että yritin monta kertaa aloittaa tämän levyn kuuntelemisen, mutta huomasin vartin jälkeen unohtuneeni muihin toimiin. Ensimmäinen tunne albumista olikin tylsyys. Tätähän on jo kuultu: kitarat komppaa vuoroittain viipyileviä ja kiiruhtavia rumpalointeja, jotka kuitenkin pysyvät normaalissa neljään menevässä tahdissaan. Samalla alkaa myös tämä narisevan puoleinen ja jousenomainen kitarasaundikin kuluttaa jo kiinnostavuuttaan, koska tämän genren bändit käyttävät sitä turhankin usein. TesseracT keskittyy tosin vielä debyyyttialbumiaan enemmän mörinän ja raivon sijaan tunnelmointiin ja popahtaviin laulumelodioihin, jotka ovat heidän musiikissaan etusijalla, rytmittelyjen kevyesti eteenpäin vieminä. Laulajaa on yhtye vaihtanut pitkin uraansa, joten uudellakin levyllä nähdään uusi kaveri. Hirveästi ei vanhasta eroa, vaikka keskittyykin pelkkiin puhtaisiin. Alussa kenties halusinkin liikaa yhtyeen eksyvän välillä rankempiin maisemiin, mutta se jääköön turhaksi toiveeksi.
Jospa sitä nyt pakottaisi itsensä tarraamaan musiikkiin eikä vain päästäisi sitä karkaamaan. Musiikki ei tunnu hyökkäävän eikä painostavan kuuntelemaan itseään, vaan odottaa kuuntelijan itse näkevän vaivaa yrittäessään ymmärtää koukeroitansa. Parissa kohdassa alkaakin jo pää nytkähtelemään musiikin perässä. ”Of Reality – Calabi-Yaun” ja koko albumin päätöksessä musisoiva saksofoni tunkee väkisin hymyä naamaan ja nätisti naukuen näppäilevä bassottelu aiheuttaa samaa virnistystä, jopa “Of Mind – Nocturnen” kertsilaulumelodia jää korvamatoseksi asti. Levy on nätisti kasattu biiseillään yhteen ja teemalevyn tuntu ei tule pelkästään biisiennimistä mieleen. Sanoitukset maalailevat musiikin kylkeen enemmän kuin yrittäisivät sanoa jotain merkittävää. Albumi tuntuu olevan koko ajan melko helposti lähestyttävä ja helposti omaksuttava, eikä vaarantunne tai ahdistus pääse kuuntelijaa yllättämään. Tätä kuunnellessa tekee mieli tehdä jotain luovaa tai vain makoilla haaveillen jostain lomamatkasta, jonne lähtisi yksin pelkät varvastossuhiet mukanaan.
Mainos päättyy
Albumin suurin ongelma omalla kohdallani on se, ettei se missään vaiheessa saa pysyvää otetta minusta. Sanavalinta “tylsästä” muuttuukin “ihan kivaksi, mutta”-tyyliseksi pettyneeksi huokailuksi. Kappaleet eivät toisistaan suuremmin eroa, vaan sama loputon kuopaton asvalttitie jatkuu läpi levyn. Työtä albumin avaamisen eteen ei raivoisasti jaksa nähdä, sillä se ei tunnu palkitsevan siitä missään vaiheessa. Aivan kuin peruskoulussa käyty ”valinnainen kotitalousopinnot”: olihan siellä kiva leipoa pullaa ja perseillä, muttei siitä juurikaan tulevalle elämän tielle jää mitään käteen. Ylle viltin lailla laskeutuva tunnelma laulumelodioineen on kyllä kaunista kuultavaa, muttei nekään itkettämään ala. Huokailua rytmittelyn päälle tuntuu olevan se, miten tätä bändiä kuvailisin kadun metallimiehelle.
“Altered State” omalla kohdallani jää kyllä valitettavasti semmoiseksi tekeleeksi, etten usko tulevaisuudessa tarttuvani tähän enää uudestaan. Hyvää musisointia, muttei ravistele kuunteluelimiä. Ehkä itsekin olen enemmän menevämmän, piiskamaisen ja rokkaavamman musiikin ystävä, vaikken kauniille tunnelmoinnille voi ikinä ”nope” sanoa. TesseracT ei vaan nyt tunnu kummassakaan päädyssä dominoivan, vaan jää keskialueelle leipomaan ja kikkailemaan, kuten joku lätkäurpo sen sanoisi näin lätkäkisojen alla. Jos itse olet suuri tunnelmoinnin ja Meshuggah-rytmittelyn ystävä, saattaa sinun kuitenkin tähän tutustua, ellet vielä ole niin kerinnyt tekemään. Saatat löytää uuden kivan ystävän, jota voit sivusta seurata, kun se silmät kiinni fiilistelee jotain pään sisäisiä haavekuviaan. Tarjoa sille samalla vohveli, tykkää imeskellä sokerisia juttuja.
5½/10
Kappalelista:
1. Of Matter – Proxy
2. Of Matter – Retrospect
3. Of Matter – Resist
4. Of Mind – Nocturne
5. Of Mind – Exile
6. Of Reality – Eclipse
7. Of Reality – Palingenesis
8. Of Reality – Calabi-Yau
9. Of Energy – Singularity
10. Of Energy – Embers
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Ville Syrjälä
