”Teurastusta ja synkkää mieltä” – klassikkoarviossa Kumikamelin 30-vuotias ”Marsin sankarit”
Joensuulaisen, häiriintynyttä punk rockia jo pitkälle neljättä vuosikymmentä taikoneen, tuolloin trio-muotoisen, Kumikamelin ensimmäinen kitaravetoinen albumi ”Marsin Sankarit” on suomalaisen vaihtoehtorockin unohdettuja kulmakiviä. Nyt 30-vuotisjuhliaan viettävä albumi osasi yhdistää uskottavasti terävän humoristisuuden ja kitaravetoisen älämölön. Järjestyksessään kolmannen Kumikameli-albumin myötä yhtyeen venkoileva indie-soundi päivittyi samalla kosketinsoitinvetoisesta temppuilusta tanakampaan vaihtoehtorockin ja vengon hardcore-punkin blandikseen.
Tässä vaiheessa yhtyeen ominaissoundin kannalta tapahtui merkittäviä kokoonpanomuutoksia. Ensiksikin basisti Joppe Vento liittyi yhtyeeseen. Hänet tunnettiin sittemmin myös Eläkeläisten ja Kantri Antero & Rahtareiden runkomiehenä. Lisäksi Kumikamelin alkuperäisiä ’sähkökitarattoman bändin’ periaatteiden vastaisesti aiemmin yhtyeen laulaja-basistina tunnettu Jarmo ”Toppo” Koponen otti tehtäväkseen soittaa yhtyeen levylle sähkökitaraosuudet. Tässä yhteydessä yhtyeen alkuperäisjäsen, kosketinsoittaja Petteri Kukkonen siirtyi syrjään, minkä myötä jokainen albumilla soittavista yhtyeen jäsenistä päätyi soittamaan albumille myös kosketinosuuksia. Sama koski yhtyeen silloista, alkuaikojen rumpslia Hannu ”Laiska” Lajusta. Helsingissä, silloisessa Equaliz-studiossa äänitetyn albumin tuotti 1970-luvulla Kalevalan sittemmin Bluesoundsin ja 1990-luvulla Kauko Röyhkän yhtyeen basisti(-laulaja)nakin tunnettu Ari Vaahtera.
Mainos päättyy
60 000 Järveä -levymerkin kautta julkaistiin single ”Joppe Karhunen” / ”Särkyvää” vielä vuoden 1990 puolella. Albumin kappalevalikoimasta myös ”Ahmatti ja taskulaskin” oli julkaistu ”Valitut palat” -singlen B-puolella omana singleversionaan. Samaisen julkaisijan toimesta albumi oli alunperin tarkoitus tulla julkaistuksi. Kesken albumin äänityssessioiden kyseinen pienlevy-yhtiö meni kuitenkin konkurssiin, minkä jälkeen Kumikameli oli hetken aikaa ilman ’tallia’. Tässä vaiheessa yhtyeen uraa virolaisen J.M.K.E.:n ensijulkaisujen myötä perustettu helsinkiläislafka Stupido Twins otti Kumikamelin siipiensä suojiin . Niin yhtye saattoi viimein saattaa loppuun albumin kappaleiden äänityksen, mikä tapahtui vuosi albumin ensimmäisten äänityssessioiden jälkeen, keväällä 1991. Ruotsissa albumin julkaisi Arda Records.
Kulmakarvoja nostattavan ”Prologin” jälkeen albumin avaava ”Aamupalasina” on ehta Kumikameli-klassikko. Kyseessä on ska-tuuttaukselta tuoksahtava, tragikoomisen riemastuttava kappale, joka kertoo helpon, keskiluokkaisen arkielämän mielivaltaisesta sabotoimisesta ilman tarkemmin määriteltävää syytä. Noina black metalin läpilyönnin aikoina biisin viiltävä kertosäehokema ’teurastusta ja synkkää mieltä’ saattoi myös vuodattaa muutaman tosikon huumorintajusuonen kuiviin.
Kiivaan maanisella laukkakompilla ja Love Sculpturen ”Sabre Dancen” ’veljenpoikariffillä’ operoiva ”Sammakkomiehen paluu” tuo levyn alkupuoliskolla riuskempaa läpsettä räpylöihin. Hyytävän hienon arabialaisen melodiakierron varassa toimiva ”Tappiolla” tuo melodiansa puolesta mieleen Tuomari Nurmion ”Ankaran”. Biisi nouseekin kirkkaasti levyn A-puolen parhaimmistoon. Kiivaan riemukas ”Silmät, nielijän apu” kirmaa sitten suorastaan pikajuoksutempoon. Entistä villimpään punk-humppaan ampaiseva ”Anaerobinen vatkain” toimii taas selkeänä prototyyppiä ja mallinnoksena Koposen ja Venton paria vuotta myöhemmin perustamien Eläkeläisten humpasta. Safkapekkosmaisella kosketinplimpluttelulla höystetty, foxtrot-vaikutteinen ”Ontto kaiku” edustaakin sitten kokonaisuuden alkupuoliskon keveintä tarjontaa vaikka ’Hakeudu hoitoon!’ -kertosäehuudahdukset tuovatkin biisiin pirteän sorttista kontrastia. Vahvalla, etnahtavalla laukkarytmillä jolkottava ”Hampaaton paimen” jää niin ikään tarttuvan, sadetanssiin kannustavan kertosäkeensä vuoksi helposti mieleen. Ilman äkkivääriä sekoiluelementtejä toimiva ”Paranna tapasi” on sitten puhdasverisempää ja mustahuulisempaa post-punkia sekä tylyä vaihtoehtoräimeriffittelyä sekoittelevaa murjontaa. A-puolen päätteeksi makaaberin kieroutunut tuutulaulu ”Särkyvää” on albumin kipeämpiä vetoja. Se toivottaa tervetulleeksi stalkkarina lähistöllä pyörivän nukkumatin, joka lähettää nukutettavalleen nimettömänä ihmisruumiin palasia sisältäviä postipaketteja. Lisäksi edellämainittu rumilus uhkaa vielä jonakin iltana kohdata nukutettavansa silmästä silmään.
Albumin B-puoleen avaa julkaisun ensisinglenä julkaistu ’hävittäjä-ässäksi’ kertosäkeessä itseään tituleeraava vandaali ”Joppe Karhunen”. Kappale edusti ensimmäisten kappaleiden joukossa Kumikamelin hevimmin ja punkimmin rokkaavaa, yhtyeen uran myöhemmille levyille ominaista, päivitettyä soundia. Eräs Kumikamelin hienoimpia semi-herkistelyjä on kiinalaistyyppisellä melodiakululla varustettu ”Lapasenomainen mies”, joka kuvaa alituiseen seinätapettiin hukkuvaa, elämässä liiankin turvallisen, hajuttoman ja mauttoman elämäntyyliin siiloon valunutta poloa. Sähäkkä, katkorytminen punkveto ”Nadja” on puolestaan albumin B-puolen rankempaa osastoa. Tekstissään ”Ahmatti ja taskulaskin” palaa itämaisen melodialurittelun siivittämänä eroosion vietäväksi.
Julmetuksi speed-kantriksi äityvä, luonnon kostosta kaupungistuneelle ihmiskunnalle kertova ”Kersantti Petteri” sinkoilee väliosissaan sekä munkkikuorolaulun että neukku-diskoon palatakseen taas takaisin alkuperäiseen vauhtiinsa. Klenkkaavan pöhkönä lastenlauluna poukkoileva ”Matokuuri” on lähempänä Koposen ja vuonna 1994 Kumikamelin kitaristiksi astuneen Jukka Hyrkkään Tekramütischia. Ahdistuksesta voimaannuttava ”Tralaa” ja funkimpi, jakomielitautinen ”Jihuu” taas tuovat mieleen alkuaikojen agressiivisemman J.M.K.E.:n ja jälkimmäinen osittain myös Sielun Veljet. B-puolen päättävä, Venton kaunissointisten, aavistuksen kaukaasialaisesta kansanmusiikista ja länkkäritunnareista ammentavien bassokuvioiden varaan rakentuva ”Vainukoiran valtit” on eräs Kumikamelin unohtuneita parhauksia. Merkitystä miehestä hentoisin sävelkuluin kertova slovari päättää albumin kipeän seesteisesti.
”Marsin Sankarit” -albumi julkaistiin aikanaan vinyylilevyllä. CD:nä sen muutamaa kappaletta vajaa, riisuttu versio löytyi vuonna 1992 julkaistun neljännen Kumikameli-albumin, ”Kourallinen kääpiöitä” bonusraitoina.
Mainos päättyy
