Teutonit laajentavat ilmaisuaan – arvostelussa Acceptin Symphonic Terror -dvd


Teutoniräimeen kuningas Accept on 2010-luvulla tapahtuneen paluunsa aikana napsinut rintaansa yhtyeen uran merkittävimpiä mitaleja, kuten esimerkiksi ”Blind Rage”-levyllä tavoitetun Saksan myyntilistan ykköspallin. Bändi on ollut muutenkin huikeassa vedossa niin levy- kuin keikkarintamallakin. Yhtyeen suurimpiin keikkoihin on eittämättä lukeutunut esiintyminen Wacken Open Airissa 80 000 kuulijalle elokuussa 2017. Esiintyminen striimattiin ajan hengen mukaisesti heille, jotka eivät paikalle päässeet, ja nyt koko spektaakkeli on saatettu kaiken kansan nähtäville varsinaisena tallenteena.

Erikoiseksi konsertin tekee mukana oleva ”Headbangers Symphony” -osio, joka on samanniminen kuin yhtyeen kitaristi Wolf Hoffmanin taannoin julkaisema soololevy. Heavy metalia ja klassista musiikkia yhdistelevän osuuden kruunaa Prahan sinfoniaorkesteri, joka antaa taustatukea kolmeen osaan jaetun konsertin viimeisellä kierroksella myös Accept-klassikoille. Sinällään tämä yhteistyö on ollut odotettavissa, koska Accept ja varsinkin Hoffman ovat aina ujuttaneet soittoonsa klassisen musiikin aineksia.

DVD:llä äänentoistovaihtoehtona tarjotaan muun muassa Dolby digital 5.1. Konsertin saa myös valittua biisi kerrallaan katsottavaksi, ja bonusosiosta löytyy making of -tarinoita niin Wackenista kuin ”Headbangers Symphony” -levyn teosta. Ensin mainitusta nähdään konsertin julkistusta koskeva tiedotustilaisuus sekä ryhmän yhteisiä harjoituksia. Lisäksi on mielenkiintoista päästä kurkkaamaan yhtyeen valmistautumista ja lavalle nousua itse Wackenissa. Levyntekodokumentissa Hoffman kertoo albumin taustoista ja innostuksestaan niin klassiseen musiikkiin kuin kappaleiden sovittamisesta isoon orkesterimuotoonkin.

Itse konsertti sisältää hienoja ilmakuvia, joista saa hieman käsitystä siitä, miten käsittämättömän paljon paikalla oli jengiä. Viimeisimmän, konsertin kanssa samoihin aikoihin julkaistun ”The Rise Of Chaos” -levyn kappaleella ”Die By The Sword” alkavan konsertin myötä käy selväksi, että Accept on kovassa tikissä eikä suosio ole ansaitsematonta. Lavasteet ovat samoja, jotka tulivat myöhemmin tutuksi myös Suomen keikoilla. En ymmärrä juuri mitään ison konsertin äänimaailmasta, mutta silti tuntuu oudolta, että rumpali Christopher Williams toimitti koko oman aktinsa pleksien takana. Kaiken kaikkiaan soitto kuulostaa niin hyvältä ja virheettömältä, että se tuntuu kuin kuuntelisi studiolevyä. Vaikutelmaa ei ainakaan vähennä se, että yleisöstä lähtee vähemmän ääntä kuin pienellä klubikeikalla. Vokalisti Mark Tornillo sen sijaan repii äänijänteitään antaumuksella. ”Koolaid”-biisissä tulee itseäni koskettava kohta, jossa basisti Peter Baltes sekä Hoffman kävelevät lavalla rinnakkain ja katselevat yleisöä hymyillen. He ovat kuin veljekset, jotka ovat yhdessä taistelleet tien kyseiseen hetkeen. Ensimmäinen osio painottuu uudempaan materiaaliin ”Restless And Wild” -kappaleen edustaessa menneisyyden kaikuja.

Toinen osio on edellä mainittu ”Headbanger’s Symphony”, jossa rumpalia lukuun ottamatta soittajat Hoffmanin taustalla vaihtuvat. En tiedä, että onko nauhaa pätkitty, mutta uskomattoman nopeasti taustalle vaihtuu kokonainen orkesteri viuluineen ja muine jousisoittimineen. Se oli liekeillä höystettynä ihan hienon kuuloista, mutta olisi mielestäni ehkä sittenkin toiminut paremmin omana konserttinaan. Nyt Accept-heavytunnelma vähän katkeaa ja voisin kuvitella Suomessa, että yleisölle tämä olisi sopiva vessa-ja röökitauko (sen enempää yleistämättä). Mielenkiintoista oli myös kuulla esitys, josta myöhemmin syntyi ”Teutonic Terror” -kappale.

Kolmannessa osiossa Accept saapuu takaisin lavalle, ja Prahan orkesteri jää antamaan taustatukea. Bändi luottaa rohkeasti uuteen materiaaliin, mikä on toisaalta luonnollista, kun otetaan huomioon Tornillon aikakauden materiaalin vahvuus. Orkesterin äänimaailma bändin biiseissä on jopa hämmästyttävän luonnollinen, ja esimerkiksi ”Dark Side Of My Heart” -, ”Stalingrad”– ja ”Shadow Soldiers” -kappaleissa orkesterin soitto luo uudenlaista herkkyyttä, syvyyttä ja dramaattisuutta. Jouset tuovat myös rauhallisuudellaan ja kiireettömyydellään hyvää kontrastia biiseihin kuten ”Fast As A Shark”. Pimeyden laskeuduttua valotkin pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Ilta lopetetaan bändin ehkä jo riippakiviksin muodostuneisiin ”Metal Heart” – ja ”Balls To The Wall” -klassikkoihin.

Paketti on hieno muisto unohtumattomasta illasta. Orkesterillekin on varmasti ollut elämys esiintyä noin massiivisen yleisön edessä. Tilanne lienee ollut jännittävä ja rajoittava bändillekin, sillä Acceptin keikoilla paljon nähty riehakkuus ja vapautuneisuus jäävät hieman varjoon. Näin kotisohvalta ja katsojan näkökulmasta konsertti ei ole mitenkään ylitsepääsemättömän uniikki kokemus, mutta kuitenkin vahvaa jatkoa Acceptin upeaan katalogiin. Paketti on saatavissa niin cd:nä, DVD:nä, Blu-rayna kuin kaikkien näiden yhdistelmänäkin. Kaiken tämän lisäksi ensi vuodelle on suunnitteilla kiertue orkesterin kanssa Euroopassa, joten vielä on mahdollista päästä kokemaan kaikki tämä livenä.

8/10

Kappalejärjestys:

Part 1 Accept:
Die By The Sword
Restless And Wild
Koolaid
Pandemic
Final Journey
Part 2: Headbanger’s Symphony
Night On Bald Mountain
Scherzo
Romeo And Juliet
Pathétique
Double Cello Concerto in G Minor
Symphony No. 40 G Minor
Part 3: Accept with Orchestra
Princess Of The Dawn
Stalingrad
Dark Side Of My Heart
Breaker
Shadow Soldiers
Dying Breed
Fast As A Shark
Metal Heart
Teutonic Terror
Balls To The Wall

Kommentit