Kotimainen Ensiferum ei ole epäröinyt tehdä musiikkiaan juuri haluamallaan tavalla. Vaikka ilmaisun tiukin ydin on aina muodostunut folk-elementeillä kuorrutetusta ja melodioilla höystetystä metallimusiikista, on tätä tuttua reseptiä lähestytty erilaisilla painotuksilla vuosien aikana. Oli kyseessä sitten massiiviseksi paisutetut äänimaisemat eeppisine kuoroineen, yksinkertaisempaan lähestymistapaan luottava metallitulitus tai veijarimainen iloittelu, on yhtyeen tuotannosta löytänyt kaikkea tätä. Onpa bändin levyillä vierallut jopa itse Frederik, joten Ensiferumilta on lupa odottaa mitä tahansa. Eikä yhtye tälläkään kertaa jätä käyttämättä mahdollisuutta yllättää.

Yhtyeen kahdeksas studioalbumi tottelee nimeä ”Thalassic”. Nimensä mukaisesti uutuusalbumi pöyrittelee sanoituksissaan mereen ja veteen liittyviä teemoja, jotka sitovat kokonaisuuden yhteen, vaikkei kiekko yhtenäistä tarinaa muodostakaan. Liekö sitten konseptin ansiota, mutta ”Thalassic” pysyy huomattavasti paremmin kasassa kuin suurin osa yhtyeen viime vuosikymmenen julkaisuista.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Yhdeksän kappaletta sisältävä ”Thalassic” on sisällöltään erinomainen albumi, josta ei löydy käytännössä ainuttakaan huonoa kappaletta. Kauniisti kiekon aloittava intro-tunnelmointi ”Seafarer’s Dream” virittää kuulijan albumin teeman kannalta juuri oikeaan mielentilaan, minkä jälkeen albumi ampaisee täyteen vauhtiin alkukesästä julkaistulla biisikaksikolla ”Rum, Women, Victory” sekä ”Andromeda”. Kappaleet iskeytyvät laatunsa puolesta suoraan napakymppiin, minkä lisäksi ne esittelevät koskettimisista ja puhtaista lauluosuuksista nykyisellään vastaavan Pekka Montinin yhtyeen fanikunnalle.

Puhtaat lauluosuudet ovatkin albumin suurin yllätys, ja niitä hyödynnetään runsaasti – lähes jokaisessa kappaleessa. Se, miten tähän suhtautuu, määrittää lopulta sen, kuinka kovana kiekkona ”Thalassic” kuulijalle näyttäytyy. Kirkasääninen Montin hoitaa tonttinsa hyvällä sykkeellä, eikä miehen ilmaisussa ole moitittavaa, mutta jos tämän myötä lisääntynyt power metal -henkisyys ei maistu, voi ”Thalassic” jättää jotain hampaankoloon. Ensiferumin sielun on kuitenkin aina muodostanut karheampi rähinävokalisointi, joten yllättävä muodonmuutos tällä saralla synnyttää ristiriitaisia ajatuksia. Mausteena tuttuun metallisoppaan puhtaat lauluosuudet olisivat olleet juuri omiaan, mutta äkkisestään jää tunne, että nyt näitä hyödynnetään liiankin paljon.

Tämä on kuitenkin kiekon ainoa moitittava puoli, sillä ”Thalassic” iskee pöytään biisikattauksen, jonka äärellä ei suuremmin kehtaa valittaa. Lupaavan alkurutistuksen jälkeen meininki jatkuu yhtä vahvana aina kiekon loppuun saakka. Loistavia kappaleita löytyy koko albumin mitalta: esimerkiksi vauhdikas ”Run from the Crushing Tide”, kaunis ”One With the Sea”, kesäiseen festari-iltaan räätälöity rallattelu ”Midsummer Magic” sekä eeppinen ”Cold Northland (Väinämöinen part III)” ovat jokainen erittäin kovia vetoja, jotka tulevat solahtamaan ongelmitta yhtyeen settilistaan vanhempien klassikkokappaleiden rinnalle.

Jos puhtaat lauluosuudet eivät muodostu ongelmaksi, on helppoa todeta Ensiferumin ylittäneen itsensä. ”Thalassic” on yhtyeen paras albumikokonaisuus vuosikausiin, ja se on täynnä ensiluokkaisia sävellyksiä sekä hyvää meininkiä – piristäviä yllätyksiä unohtamatta. Ensiferum vuosimallia 2020 on elämänsä iskussa, ja ”Thalassic” on tästä hieno osoitus.

9+/10

Kappalelista:
1. Seafarer’s Dream
2. Rum, Women, Victory
3. Andromeda
4. The Defence of the Sampo
5. Run from the Crushing Tide
6. For Sirens
7. One with the Sea
8. Midsummer Magic
9. Cold Northland (Väinämöinen Part III)