”That’s the way I wanna rock ’n’ roll” – Kickin Valentinan ”Imaginary Creatures” on erinomainen rock-albumi

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 3.8.2017

Jotkin levyt kuulostavat vanhoilta jo julkaisuhetkellään. Tämä ei ole huono asia, päinvastoin: sillä voi erottua edukseen niistä yhtyeistä, jotka lisäävät soundiinsa erilaisia elektronisia efektejä ja taustanauhoja. Esimerkiksi Imperial State Electricin ”All Through The Night” kuulostaa juuri siltä, että se on äänitetty jossain hämyisässä studiossa 70-luvulla. Myös yhdysvaltalaisen Kickin Valentinan toinen täysipitkä ”Imaginary Creatures” kuulostaa siltä, kuin se olisi äänitetty kolmekymmentä vuotta sitten jossain päin Sunset Stripin maastoa.

Vaikka Kickin Valentina on perustettu vasta vuonna 2013, on yhtyeen soundissa samanlaisia piirteitä kuin 80-luvun glam rock -yhtyeillä. Ei siis ole ihme, jos bändiä kuunnellessa mieleen nousee Mötley Crüe tai Guns ’N’ Roses. Onneksi Kickin Valentina ei ole lähtenyt matkimaan edellä mainittuja, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuuksia – yhtyeen vokalisti Joe Edwardsin ääni nimittäin muistuttaa joissain kappaleissa matalalta laulavaa Axl Rosea.

Kickin Valentinan toinen albumi lähtee liikkeelle ”Eyes”-kappaleella, jonka alussa autossa etsitään oikeaa radiokanavaa ja sen jälkeen V8-moottori siivittää kaaran iloiseen kiihdytykseen. Groove tarttuu heti kuuntelijaan, eikä Edwardsin ääni kuulosta hullummalta yhtyeen rosoisen soundin kanssa. Jo singlenäkin julkaistu ”Turns Me On” on selkeästi radioystävällisempi kuin edeltäjänsä eikä sen takia yllä aivan yhtä mielenkiintoiseksi. ”Devil’s Hand” muuttaa kuitenkin tilannetta antamalla paholaisen käden muodossa houkuttelevia ja koukuttelevia riffejä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Pystyykö Kickin Valentina sitten tarjoamaan toisella albumillaan muuta kuin energisiä, tarttuvia ja viihdyttäviä rockralleja? Pystyy kyllä, ja ensimmäinen näyte siitä on ”Crazy”, joka on sekoitus rauhallista southern rockia ja mahtipontista stadionrockia. Kappaleessa Edwards keskittyy sanoitusten tulkintaa aivan eri lailla kuin aiemmin, ja lopputuloksena on yksi levyn hienoimmista kappaleista. ”Heartbreakilla” Kickin Valentina nostaa energisyyden ihan uusiin lukemiin ja tuo esille jopa hiukan aggressiivisuutta. ”Burning Loven” kohdalla yhtye erkanee energisyydestään ja suuntaa katsettaan kohti rauhallisempaa ja sisäsiistimpää aor-rockia. Nimikkokappale toimii albumin päätösraitana, eikä se ole ollut missään tapauksessa huono ratkaisu. ”Imaginary Creatures” pitää mielenkiinnon loppuun saakka ja näin ollen sulkee ympyrän.

Nykypäivänä musiikkia tulee ulos ovista ja ikkunoista, eikä ole ihme, jos siihen alkaa jossain vaiheessa turtua. Monelle tulee varmasti jossain vaiheessa kohdalle hetki, että vaikka tutustuu jatkuvasti uusiin yhtyeisiin ja niiden tuotoksiin, ei mikään niistä vastaa senhetkiseen musiikin nälkään. Omalla kohdallani Kickin Valentina pääsee kuitenkin lähelle sitä, mitä olen etsinyt. ”Imaginary Creatures” on nimensä mukaisesti luova – levyltä löytyy ankaria hard rock -ralleja, joita kuunnellessa adrenaliini virtaa suonissa, mutta myös paljon muuta. Kymmeneen kappaleeseen mahtuu paljon, mutta ennen kaikkea levy pitää otteessaan loppuun saakka. ”Imaginary Creaturesin” kohdalla ei todellakaan kannata jättää viimeisiä kappaleita kuuntelematta, sillä ne tuovat aivan uuden näkökulma koko albumiin. Kickin Valentinan toinen albumi on erinomainen rock-levy, jota kuunnellessa voi nähdä silmissään ilta-auringon värjäämän Sunset Stripin ja samalla kokea energisen keikan hikisellä klubilla.