The Agonist
Kanadalainen, hyvin maailmallakin tunnettu metalcore-jyrä The Agonist julkaisee uuden levynsä ”Eye of Providencen” 23.2.2015. Bändi koki muutoksia kokoonpanossaan viime vuonna, kun bändin pitkäaikainen vokalisti, Alissa White-Gluz sai paikan Arch Enemystä jossa hän korvasi bändistä poistuneen Angela Gossowin. The Agonist löysi hyvin pian uuden laulajan, Vicky Psarakisin, bändiinsä, ja tuleva levy onkin ensimmäinen jossa Vicky laulaa The Agonistin riveissä. Kaaoszine pääsi jututtamaan bändin kitaristia Pascal Jobinia ja juttelemaan hieman bändin tulevasta levystä, uudesta laulajasta sekä tulevasta kiertueesta.
Morjensta! Mitenkäs asiat sujuvat bändissä?
Pascal Jobin: Asiat sujuvat oikein hyvin! Olemme innoissamme uuden lehden kääntämisestä bändin historiassa. Olemme uuden albumin julkaisun kynnyksellä, ja odotamme kovasti että fanit pääsevät kuuntelemaan albumia. Uusia kiertueita on tulossa ja uusia juttuja saavutettavana, joten olemme kaikin puolin tyytyväisiä!
Mainos päättyy
The Agonist julkaisee pian uuden albumin nimeltään ”Eye of Providence”. Voisitko ensiksi kertoa levyn luomisprosessista?
Pascal Jobin: Suurin osa biiseistä demottiin jo aikaa sitten, ennen kuin Vicky liittyi bändiin. Kun Vicky sitten liittyi bändiin, ryhdyimme kirjoittamaan kappaleita loppuun. Prosessiin liittyi myös se että meidän piti tutustua toisiimme ja oppia toimimaan uuden ihmisen kanssa. Emme olleet koskaan tehneet mitään Vickyn kanssa, hän on erilainen ihminen verrattuna edelliseen laulajaamme, joten tietty prosessi oli erilainen kuin ennen, mutta lopulta voidaan todeta että kaikki toimi täydellisesti ja oli täydellistä. Musiikista tuli mahtavaa ja Vicky ja Danny todella panostivat lyriikoihin, meillä oli täydellinen työympäristö ja mielestäni se näkyy musiikissa.
Tämä levy on ensimmäinen levy jossa laulaa uusi laulajanne, Vicky Psarakis. Miten hänet löydettiin ja miten hänet valittiin The Agonistin uudeksi laulajaksi?
Pascal Jobin: Hän asui Kreikassa kun ensimmäisen kerran kuulimme hänestä. Otimme häneen sitten yhteyttä ja kun puhuimme hänelle, oli selvää että halusimme hänet bändiin. Päätöstä auttoi se että hänellä oli videoita Youtubessa joten saimme hyvän käsityksen hänen äänialastaan, ja tietysti päätöstä helpotti että hän coveroi erästä kappalettamme ”Naurua”. Puhuimme ja tutustuimme kaikessa rauhassa koska meille oli tärkeää saada bändiin uusi jäsen, eikä vain korvaava laulaja edellisen lähdön vuoksi. Vickyn pää ja sydän olivat hommassa mukana täysillä joten halusimme hänet bändiin emmekä todellakaan joutuneet pettymään!
Oliko bändillä missään vaiheessa paineita tai huolia siitä, miten fanit suhtautuisivat uuteen laulajaan?
Pascal Jobin: Me tiesimme että oikeat fanimme eivät hylkäisi meitä. He käsittäisivät että suurin osa bändiä on edelleen sama, vain yksi ihminen vaihtui. Tiedämme toki että jotkut ihmiset reagoivat negatiivisesti, mutta yleisesti ottaen palaute on ollut hyvää. Emme voi olettaa että kaikki pitäisivät musiikistamme, mutta tähän asti olemme saaneet erittäin hyvää palautetta.
Vickyn liittymisen lisäksi olemme toki myös kasvaneet bändinä, musiikissa on paljon uusia elementtejä fanien kuunneltavaksi ja toivottavasti he myös pitävät niistä.
Mainos päättyy
Oliko albumin nauhoittaminen helppo prosessi ja tuntuiko se erilaiselta nyt kun mukana oli ensimmäistä kertaa uusi laulaja?
Pascal Jobin: Sanoisin että uusi laulaja toi mukanaan positiivisen aspektin sillä se toi prosessiin jotain uutta, loppujen lopuksi tämä oli varmasti helpoin levytyssessiomme. Studio oli vuokrattuna meille kuukaudeksi, joten jos jossain vaiheessa päivää saimme idean, pystyimme nauhoittamaan sen heti talteen. Pystyimme tekemään kaiken oikealla tavalla ja juuri meidän haluamallamme tavalla. Työskentelimme myös vanhan ystävämme, Christian Donaldsonin kanssa, ja hän auttoi meitä studiossa. Hän on ollut aina mukana ja hänestä on tullut parempi levy levyltä, kuten meistäkin. Studiossa oli hyvä kemia ja materiaalimme oli hyvää, ja tämmöisestä paketista saatiin tehtyä juuri sellainen levy kuin halusimme.
Kuka miksasi ja masteroi albumin?
Pascal Jobin: Erittäin tunnettu mies nimeltään Alan Douches, työ tehtiin hänen omalla West West Side Music -studiollaan.
Mainos päättyy
Jos vertaat uuden levyn materiaalia vanhempiin levyihin, millaisia eroja näet niissä musiikillisesti ajatellen?
Pascal Jobin: Musikaalisesti… No, sanoisin että yleisin tapa tehdä biisejä aikanaan oli ottaa erilaisia elementtejä eri paikoista ja yhdistelimme ne yhdeksi biisiksi joka toisinaan johti hyvin monimutkaisiin kappaleisiin. Tällä uudella levyllä olemme ottaneet yleensä vain yhden erittäin hyvän elementin ja rakentaneet biisin sen ympärille, luoden näin vahvuuksien ympärille kappaleita. Tämä ei tarkoita sitä että kappaleet olisivat vähemmän mutkikkaita kuin ennen mutta niissä on vahvempi ”punainen lanka” ja ne ovat parempia kokonaisuuksia. Olemme kaiketi hieman vanhenneet, joka paikasta palojen napsimisen sijaan tiedämme täsmälleen mitä haluamme tehdä ja miten sen teemme.
Julkaisitte kappaleesta ”Gates of Horn and Ivory” musiikkivideon pari viikkoa sitten. Musiikkivideoita tehdään nykyään vähemmän ja vähemmän, teettekö ennemmin kappaleista musiikkivideoita vai lyriikkavideoita kuten kappaleessa ”Disconnect Me”?
Pascal Jobin: The Agonist on aina ollut tunnettu hyvistä musiikkivideoista ja meillä on paljon katsontakertoja Youtubessa. Yhteensä laskettuna katsontakertoja on varmaankin noin 20 miljoonaa. Emme julkaisseet edelliseltä levyltä muita musiikkivideoita kuin ”Panophobian”, ja sekin oli oikeastaan live-video, joka kuvattiin festivaalikeikalla Montrealissa. Meillä oli joitain ideoita videoita varten mutta emme saaneet niitä toimimaan käytännössä. Nyt uudella albumilla on taas erinomaisia biisejä mistä tehdä videoita, ja olemme jo pitkään halunneet päästä tekemään niitä faneillemme. Tiesimme haluavamme tehdä ensimmäisenä videon ”Gates of Horn and Ivorystä”, ja meillä oli sitä tehdessä todella hauskaa! Toivottavasti se näkyy myös videossa.
Mainos päättyy
Hauskanpito näkyy varsinkin videon lopussa kun esittelette metalli-ilmeitänne.
Pascal Jobin: Kyllä! Se tuntui hyvälle idealle laittaa videon loppuun, summaa hyvin positiivisen fiiliksen joka kuvauksissa vallitsi.
Mitä voisit kertoa albumin lyriikoista? Kappaleessa ”Disconnect Me” lyriikat pyörivät teknologian ja sen ongelmien ympärillä, onko tämä muissakin kappaleissa käsiteltävä teema?
Pascal Jobin: Mitähän voisin kertoa… No, otetaan esimerkiksi albumin nimi ”Eye of Providence”, joka on vanha konsepti joka sopii hyvin nykyaikaankin. Teknologia valtaa koko meidän olemassaolomme. Me emme halua teknologian ohjaavan meitä, emmekä halua muuttua koneiksi vaikka meitä yritetään jatkuvasti tuoda lähemmäs teknologiaa. ”Eye of Providence” on vanha jumalkonsepti kaikennäkevästä silmästä, 2000 vuotta sitten kyse oli tavallaan ”Jumalan katseesta”, nykyään se voisi hyvin tarkoittaa teknologian kautta tehtyä vakoilua joka tavallaan korvaa Jumalan olemassaolon tarkkailevana luomuksena. Teemat siis pyörivät teknologian ja sen moraalisten- ja käytännön ongelmien ympärillä. Levyn kannessa teema on myös nähtävissä eräänlaisena ”teknologisena kaiken-näkevänä silmänä”. Loppujen lopuksi kyseessä on heijastus yhteiskuntamme tilasta, kuinka teknologia ohjaa jo enemmän ihmisiä kuin ihmiset teknologiaa. Jokainen biisi levyllä ei kerro tästä aiheesta mutta tämä on pääasiallinen teema.
Levyn julkaisun jälkeen aloitatte kiertueen Euroopassa. Mitä suunnitelmia bändillä on sen jälkeen? Voidaanko bändiä odottaa Suomeen keikalle lähiaikoina?
Pascal Jobin: Kiertue tosiaan alkaa Euroopasta 3.3.2015 jos muistan oikein. Teemme ensin muutaman lämmittelykeikan kotopuolessa ja sitten lähdemme kiertämään ja kiertueet luultavasti jatkuvat vuoden loppuun asti levyn promoamisen vuoksi. Toivottavasti pääsemme pian taas Suomeen keikalle, viime kerta jäi mieleen erittäin hyvän yleisön ja hyvän soittopaikan vuoksi. Muita paikkoja mihin olisi kiva päästä olisi Australia ja Afrikka. Paljon reissaamista ja kiertämistä siis luvassa mutta jos olet bändissä, bändi pitää sinut varmasti kiireisenä.
Levyltä on nyt lohkaistu kolme kappaletta ”Perpetual Notion”, ”Disconnect Me” ja ”Gates of Horn and Ivory”. Varsinkin ”Perpetual Notion” aiheutti keskustelua siitä mille se kuulostaa, moni sanoo sen olevan hyvin Opethmainen kappale eikä kovinkaan perinteinen The Agonist -biisi. Vaikuttiko kappaleen julkaisuun se että se on hieman erilainen kuin tyypillinen materiaalinne? Millä perusteella loput kaksi kappaletta valittiin lohkaistavaksi etukäteen?
Pascal Jobin: Opeth on aina ollut valtavan suuri vaikuttaja meille kaikille, joten luonnollisesti se näkyy musiikissamme. Kyseinen biisi on hieman erilainen, siinä on erilainen tunnelma mutta toisaalta, emme ole sidottuja yhteen tyyliin ja voimme vapaasti tehdä sellaisia kappaleita kuin haluamme. Kappale on hyvä hidastempoinen kappale ja siinä kuuluu vahvasti suosikkiemme vaikute mutta olemme itse hyvin tyytyväisiä kappaleeseen. ”Gates of Horn and Ivory” valittiin koska se on loistava avausbiisi ja esittelee mielestämme hyvin Vickyn ääntä. Syyksi tosin riittäisi jo se että se on loistava metallibiisi! Raskas, sisältää hienoja kitaraosuuksia ja on hyvin moshattava.
Kiitoksia haastattelusta ja onnea tulevalle kiertueelle! Jos haluat sanoa tähän loppuun jotain suomalaisille faneillenne, sana on nyt vapaa.
Pascal Jobin: Tukekaa bändiä! Uutta materiaalia on tulossa, hankkikaa levy ja kuunnelkaa se! Ette varmasti tule pettymään!
Haastattelu: Samuli Jalonen