Steorrah on erikoinen nimi, joka pistää silmään. Yhtyeen kotisivuilta selvisi nopeasti, että nimen juuret ovat vanhassa englannin kielessä ja nimi tarkoittaa tähteä. Tämän tiedon pohjalta nimi kuulostaakin hitusen loogisemmalta. Pelkkä nimi ei kuitenkaan riittänyt herättämään mielenkiintoani, vaan sen tekivät osaltaan utuinen kansi sekä tietenkin itse musiikki.

Steorrahin juuret sijoittuvat 90-luvulle, ja nykyisin saksalaisyhtyeessä vaikuttavat vokalisti-kitaristi Andreas März, rumpali Christian Schmidt, kitaristi Nicolao Dos Santos ja basisti Raoul Zillani. Yhtyeen soundi on hyvin omaperäinen, mikä selittyykin pitkälti sillä, että sen jäsenet ammentavat vaikutteita niin progressiivisesta rockista, jazzista, klassisesta musiikista kuin black metallista. Etenkin progressiivisuus ja atmosfäärisen black metallin vaikutteet paistavat albumilla, mutta levyllä on paljon muutakin.

”The Altstadt Abyssin” kappaleet ovat kahta poikkeusta lukuun ottamatta vähintään kuusiminuuttisia. Vaikka jotkut saattavat karsastaa pitkiä kappaleita, ei pituus luonnollisesti ole ongelma, jos musiikki onnistuu tempaamaan mukaansa. Albumin kolme ensimmäistä kappaletta kietoutuvat kuulijan ympärille kuin varkain, ja vasta ”Wolves & Seagullsin” kohdalla saattaa pysähtyä miettimään kappaleen kestoa. Tämäkin johtuu lähinnä siitä, että ”Wolves & Seagulls” erottuu kevyemmän ja erikoisemman antinsa puolesta. Kappaleelta kun löytyy lähinnä narratiivimaisia ja puhtaita lauluosuuksia sekä soundillisesti kevyttä progerockia. Kaiken lisäksi neljän ja puolen minuutin jälkeen kuullaan rauhallinen yhteislauluosuus, mikä kuulostaa siltä kuin vaikutteita olisi kaivettu irlantilaisen kansanmusiikin suunnilta. Sen sijaan pianoinstrumentaali ”Spheroid Nine” soljuu samentin pehmeästi kolmen ja puolen minuutin ajan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kun Sterroahin kolmatta pitkäsoittoa kuuntelee, ei voi olla ihailematta sitä, kuinka saumattomasti yhtye kykeneekään yhdistämään progressiivisen rockin, murinavokaalit ja puhtaat lauluosuudet ilman, että levy lässähtäisi vain päättömäksi instrumenteilla kikkailuksi ja laulutyylien sillisalaatiksi. Näin ei pääse edes käymään lähes 12-minuuttisella ”Where My Vessel Dwells” -kappaleella, vaikka siinä on myös itämaisten kielisoittimien tuomia folk-vivahteita. Sterroahin jäsenten soittokykyjä ei voi kuin ihailla.

”The Altstadt Abyss” on paikoitellen oman mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta siitä huolimatta levyssä on jotain kiehtovaa. Sterroahin kyky luoda progressiivisia, ilmavia ja mahtipontisia kappaleita on ihailtavaa. Yhtyeellä on vahva visio sekä rohkeus venyttää ja rikkoa genrerajoja. Ennen kaikkea Sterroah kykenee tekemään edellä mainitun hyvin ammattimaisesti. ”The Altstadt Abyss” ei ehkä ole albumina helpoimmasta päästä kuunnella, mutta kun musiikki tarraa sinuun, se kaappaa mukanaan.

8½/10

Kappalelista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

1. The Silver Apples Of The Moon
2. Sea Foam Empyrean
3. Saturnalia For Posterity
4. Wolves & Seagulls
5. Where My Vessel Dwells
6. Spheroid Nine
7. The Altstadt Abyss

Steorrah Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy