The Chant

Kotimainen tunnelmallista rockia soittava The Chant julkaisi vastikään kolmannen täyspitkänsä, ”A Healing Place”. Kaaoszine otti sähköpostitse yhteyttä bändin kitaristiin, Jussi Hämäläiseen, joka kertoo haastattelussa hiukan lisää levystä sekä myös omasta urastaan…

 Morjensta Jussi! Mitäs teille tällä hetkellä kuuluu?

JUSSI: Moi. Ihan hyvää kuuluu, kiitos kysymästä. Kesäloman viettoa tällä hetkellä, mutta samalla odotellaan syksyä ja levyn ulkomaan julkaisua.

Teiltä julkaistiin vähän aikaa sitten yhtyeen kolmas täyspitkä ”A Healing Place”? Kuinka tyytyväisiä olette albumin lopputulokseen ja minkälaista palautetta albumi on saanut?

JUSSI: Lopputulokseen täytyy olla todella tyytyväinen, levyn äänitys oli todella pitkä prosessi. Aloitimme rummuilla syyskuun alussa (2011) ja masterointiin päästiin helmikuun lopussa (2012). Kukaan ei varmasti ylläty jos sanon, että levy on mielestäni meidän paras. Palaute Suomessa on ollut todella positiivista ja ulkomailla vielä piirun verran positiivisempaa.

Oikeastaan ainoa asia, joka muutamissa kotimaisissa arvioissa on mainittu negatiivisessa sävyssä, on levyn synkkyys. Itse otan tämän kuitenkin oikeastaan kehuna.

Kuinka kuvailisit levyn musiikkia niille, jotka eivät ole vielä yhtyeen musiikkiin tutustunut ja näetkö levyssä suuria eroavaisuuksia edellisiin levyihinne?

JUSSI: Termi ”atmospheric rock” on hyvin väljä, mutta kuvaa silti musiikkiamme parhaiten. Helpompaa on kuitenkin kuvata musiikkiamme bändireferenssien avulla, näitä voisivat olla esim. Anathema, A Perfect Circle, Porcupine Tree jne.

Koen itse levyn hyvinkin erilaiseksi aiempiin verrattuna, onhan bändiin tullut jopa uusi jäsen, Pekka Loponen (laulu/kitara). Uudella levyllä biisit ovat parempia, soitamme paremmin ja tuotanto on parasta tähän mennessä. ”A Healing Place” on levyistämme synkin, vaikka yleissoundi onkin pehmeämpi.

Itse kuunnellessani levyä, olin kuulevinani vaikutteita yhtyeiltä kuten Katatonia ja Anathema. Yhdytkö tähän mielipiteeseen vai olenko täysin väärässä? Mitkä yhtyeet ovat suurimpia vaikuttajianne ylipäätänsä?

JUSSI: Nuo nimet ovat pyörineet mukana jo demoajoista lähtien. Katatonia on kuitenkin tänä päivänä paljon enemmän kallellaan metalliin kuin me. Ehkäpä se Anathema sieltä selvemmin kuuluu, sillä liikumme aika lailla samoilla rankkuusasteilla ja biisit rakentuvat samojen elementtien (esim. lauluharmoniat) varaan.

Suurimpia vaikuttajia en jaksa alkaa listata. Vaikutteet tulevat nykyään niin monesta suunnasta, mutta varmasti nuo edellä mainitut bändit kuuluvat niihin.

Mikä on”A Healing Place”? Eli mistä levyn nimi kertoo?

JUSSI: ”A Healing Place” on henkinen ja fyysinen tila. Se on tila, jonka kohtaamalla voi selviytyä elämän vaikeista, joskus jopa musertavista, tilanteista. Se ei ole iloinen paikka. Levyn biisi ”The Black Corner” käsittelee tätä aihetta.

Levy julkaistiin Secret Entertainmentin kautta, miten yhteistyö kyseisen levy-yhtiön kanssa on sujunut ja tuleeko se jatkumaan?

JUSSI: Yhteistyö on sujunut ihan hyvin. Päätimme tällä kertaa maksaa levyn teon omasta pussistamme ja etsiä levylle julkaisijan. Secret Entertainment on siis yhtiömme Suomessa, mutta ulkomailla levy julkaistaan elokuun puolivälin jälkeen saksalaisen Lifeforce Recordsin toimesta. Jatkosta en osaa sanoa, niin pitkälle ei ole vielä suunniteltu mutta toivottavasti yhteistyömme Lifeforce Recordsin kanssa jatkuu tämän levyn jälkeenkin. Kaikki on toiminut todella mainiosti.

Teillähän oli vuosia sitten myös pieniä selkkauksia näissä levy-yhtiö touhuissa, jos en ihan väärin muista?

JUSSI: Edellisen levyn ilmestymisen aikaan oli kyllä aikamoista hampaiden kiristelyä. Musiikkiteollisuuden tila on varmasti suurin piirtein kaikkien tiedossa. Silloisen yhtiömme rahat loppuivat valitettavasti juuri meidän levymme kohdalla ja levyn promootio jäi todella olemattomaksi.

The Chant on peräti 7-henkinen yhtye. Kuinka demokraattinen yhtye on? Levyn kannet eivät esimerkiksi kerro erikseen kappaleiden säveltäjiä, teettekö todellakin kaiken yhdessä?

JUSSI: Kaikki saavat äänensä kuuluviin. Sovitamme biisit yhdessä, mikä on tärkeässä osassa musiikissamme. Jokainen pääsee laittamaan omat mausteensa mukaan. Emme koe tarpeelliseksi eritellä kuka tekee mitäkin, emmekä halua nostaa yksilöitä esiin. Meille kyse on vain musiikista, tunnelman luomisesta ja haluamme jatkuvasti kehittyä yhtyeenä.

Teillä on useilla, jos ei jopa kaikilla, jäsenillä ”metallisempi” tausta ja soititte myös aikoinaan raskaampaa tavaraa. Mikä ajoi tähän kevyempään soitantoon?

JUSSI: Ihan luonnollista kehitystä se kai on ollut. Itse olen aina kuunnellut muutakin kuin metallia, joten minulle on ollut luonnollista, että The Chantin musiikissa on näitä muitakin elementtejä mukana.

Onko mahdollista, että The Chant tekisi ns. ”Moonspellit” ja palaisi joku päivä juurilleen?

JUSSI: Ei, varsinkin kun en edes itsekään oikein osaa määritellä mitkä ne juuret olisivat.

Aloitit itse basistina, mutta olet nykyään yhtyeen kitaristi. Mistä johtui soittimen vaihdos?

JUSSI: Ehkä olin hetkellisesti kyllästynyt bassoon… ei siis mitään erityistä syytä.

Olet myös soittanut viulua joskus, vieläkö tuo kyseinen jousisoitin taittuu?

JUSSI: Kyllä, helposti. ”Minkä nuorena oppii…jne.”

Pelaat myös jalkapallomaalivahtina suhteellisen korkealla tasolla. Kumpi sinulle on tärkeämpää nykypäivänä musiikki, vai jalkapallo? Jos saisit valita olisitko ManUn ykkösmaalivahti vai Wembleyllä soittamassa The Chantin kanssa pääesiintyjänä, kumman valitsisit?

JUSSI: Sanotaan vaikka näin, että ”ura” musiikin puolella on tällä hetkellä tärkeämpi. Jalkapallon puolella ”ura” alkaa olla ehtoopuolella. Mainitsemistasi vaihtoehdoista en kyllä pysty valitsemaan…

Miltä The Chantin tulevaisuus tällä hetkellä näyttää?

JUSSI: Hyvältä. Syksyllä on luvassa muutamia keikkoja ja toivon mukaan lisää on kohta tulossa. Tärkeintä tällä hetkellä on kuitenkin se, että vihdoinkin saamme levyllemme kunnon julkaisun Suomen ulkopuolella.

Uusia biisejä ruvetaan myös kohta treenaamaan. Jännityksellä odotan mihin suuntaan materiaali kehittyy.

Kuvat Kalle Pyyhtinen