The Chant – Parallel (EP)

Kirjoittanut Miikka Tuovinen - 23.11.2015

Viime vuonna julkaistu ”New Haven” oli oikea pajatson tyhjentäjä. Syksyn tummassa väriloisteessa kylpenyt kokonaisuus ei kärsinyt edes aavistuksen tasapaksusta sävellystyöstä. Huippukohtien sijaan tarjottiin hidasta, mutta varmaa kasvua, joka saavutti lakipisteensä loppupaisutuksen myötä. Ajoittain varsin massiivisena ja monikerroksisena esittäytynyt äänikuva imi lisävoimaa märästä asfaltista heijastuneista katuvaloista ja rannan myrskytuulista. Paras ympäristö nautiskella tällaisesta musiikista on aina oma parvekke tai kuisti pimenevässä illassa. Ympärillä hitaalla liekillä palavia kynttilöitä ja punaviinillä täytettyjä laseja.

Juuri julkaistulla pienellä makupalalla The Chant ottaa hieman toisenlaisen lähestymistavan syvempien virtojen kohtaamispisteen ilmentämiseen. Väripaletista nousee edelleen esille tummempia sävyjä, mutta nyt elektronisemmin ja ilmavammalla otteella. Alkutahdit vievät muutaman sekunnin ajan jopa Massive Attackin suuntaan. Äänikuvaa ei ole tungettu täyteen ja kaikki kolme tuoretta kappaletta yllättävätkin raikkaudellaan. Olo on ähkyn sijaan levollisen raukea, vaikka EP:n nimikappale ottaakin kitarariffiin ja lauluun petomaisempaa tulokulmaa. Twin Peaksin pahaenteisten metsän katveessa lymyilevä peto nostaa päätään ja antaa kuulua itsestään, vaikka puut ympäröivätkin kuulijan kirjaimellisesti vasta viimeisen kappaleen nimessä.

”Parallel” pärjää kokonaisuutena mainiosti niukempaa tarvikevarastoa käyttäen. Itse asiassa sanaparsi ”vähemmän on enemmän” sopii tähän kohtaan paremmin kuin hyvin. Onnistuneen lopputuloksen takaa ”New Havenista” reilusti petraava kappalemateriaali, joka saadaan hillitymmällä sovittamisella hengittämään vapaasti. Täysiä pisteitä ei tule, koska julkaisun kesto (13 minuuttia, 55 sekuntia) on liian lyhyt. EP päättyy juuri silloin, kun tunnelma alkaa vasta kunnolla kasvamaan. Tätä kuuntelisi maistiaisen sijaan mielellään kokonaisen levyllisen. Toivottavasti sellainen on luvassa ensi vuonna. Nämä laulut ovat syntyneet nopeasti ja intensiivisesti. Sen huomaa, jatkakaa samalla sykkeellä. Kaikki te tunnelmallisen musiikin ystävät, joille esimerkiksi Swallow The Sun on liian raskasta tavaraa, ottakaa koppi tästä rinnakkaistodellisuudesta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen