The Crescent etsii totuuksia tähtien takaa: arviossa uusi EP ”Totuuden ikuinen ääni”

Kirjoittanut Antti Mikkolainen - 31.3.2019

Aikaisemmin Enochian Crescentinä tunnettu kotimainen black metal -yhtye The Crescent on hankalassa tilanteessa. The Crescent tavallaan kuopattiin jo kertaalleen vuonna 2016, kun yhtyeen perustajajäsen Viktor pani pillit pussiin. Jäljelle jäänyt miehistö kuitenkin päätti jatkaa yhtyeen toimintaa, ja nyt Viktor on aktivoinut oman The Crescentinsä uudelleen. Viktorin mukaan nyt arviostelussa olevalla uuden EP:n julkaisevalla yhtyeellä ei ole oikeutta käyttää The Crescent-nimeä. Maailmassa on siis tällä hetkellä kaksi samannimistä versioita bändistä. On varmasti vielä epäselvää, kuinka tilanne tästä kehittyy, eikä ole arvostelijan tehtävä ruotia tilannetta sen tarkemmin. Keskitytään siis musiikkiin.

”Totuuden ikuinen ääni” sisältää viisi uutta kappaletta, jotka soivat läpi vajaassa puolessa tunnissa. Sinänsä mitään suuria muutoksia ei yhtyeen sointiin ole tullut ja tavallaan homma jatkuu siitä, mihin edellisen, tähän mennessä ainoan The Crescent-nimellä julkaistun albumin ”Risti” kohdalla jäätiin. Bändin vaikutteiden paletti on edelleenkin harvinaisen rikas, jopa siinä määrin, että tyylipuhtaasta black metalista on vaikea puhua. Tämä on yksi bändin vahvuuksista, ja näin on toki ollut yhtyeen kohdalla aina Enochian Crescentin ajoista asti.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Suomenkieliset salatieteen verhoja raottavat sanoitukset ovat Markus Tuonenjoen alias Hellwind Inferionin käsialaa, ja ne ovat lajissaan selvästi tavanomaista parempia. ”Kuilu” on EP:n ensimmäinen kappale, ja matka kohti tähtientakaisia totuuksia voi alkaa. Heti kättelyssä on selvää, että ”Totuuden ikuinen ääni” on hyvä levy. ”Kuoleman kosketus” saattaa olla levyn heikoin lenkki, mutta tästäkin huolimatta kelpo biisi. ”Pimeään merkitty” on runollinen ja jopa harras kaikkine puhtaine lauluineen. Kappale on myös EP:n kirkkain tähti. ”Yksinäisen työ” revittelee nopeimpana kappaleena pitäen huolta brutaalimmasta otteesta. Erityisen raa’aksi ei ”Totuuden ikuista ääntä” voi kuitenkaan kuvailla. Viimeisenä kuullaan levyn nimikkokappale, joka on noin puolet pidempi kuin EP:n muut raidat. Mausteina käytetään muun muassa sekä miehen että naisen puhtaita lauluja, selloa ja pianoa. Kappale kasvaa loppua kohti tavoittaen lopulta jotain, joka kuulostaa merkitykselliseltä. Mitä se on, täytyy kuulijan itse saada selville. Mainittakkoon vielä, että levyn vahvuuksiin kuuluvat vakuuttavat laulut, joista saa hyvin selvää. Äärimetallin ollessa kyseessä tämä ei ole itsestään selvää. Tässä EP:ssä riittänee sulateltavaa vähäksi aikaa. Tie totuuksiin käy tähtien kautta.