The Cruel Intentions piipahti piristävällä keikalla Helsingissä
Vuonna 2015 perustettu norjalais-ruotsalainen sleaze rock -yhtye The Cruel Intentions teki pikavisiitin Helsinkiin esiintymään On the Rocksiin saapuneelle mukavan runsaslukuiselle yleisölle. Illan avasi kotimainen tuore tulokas Wolfram, jonka osuus jäi minulta näkemättä.

Lainainstrumentit pelastivat illan
Muutama tunti ennen The Cruel Intentionsin keikan alkua yhtye kertoi sosiaalisessa mediassa, että sen instrumentit olivat jääneet jostain syystä Norjan lentokentälle. Onneksi bändi ei siitä lannistunut vaan hoiti homman kotiin lainasoittimilla. Soitto kuulosti sujuvan mallikkaasti, mutta laulaja-kitaristi Lizzy DeVinella oli jatkuvasti ongelmia saada kitaransa pysymään kaulalla. Kitaran hihna oli ilmeisesti katkennut, eivätkä teippaukset pysyneet täysin mukana menossa. DeVine poistuikin kesken kaiken takahuoneeseen vahvistamaan teippauksia ja pyysi basisti Mats Wernersonia viihdyttämään yleisöä sen aikaa. Wernerson naureskeli, ettei hän oikein keksi mitään sanottavaa, koska ei ole tottunut puhumaan keikan aikana. Huumoria revittiin DeVinea pidemmän Wernersonin kyyristelystä nokkamiehelle mitoitetun mikrofonitelineen yllä.


Hyviä biisejä varmalla otteella
The Cruel Intentionsin uusimman, vuonna 2022 julkaistun “Venomous Anonymous” -levyn päätöskappale “City of Lice” oli hivenen yllättävä mutta oivallinen aloitus keikalle. Sen jälkeen jatkettiin kyseisen levyn parissa kolmen seuraavan kappaleen ajan. Kappalevalikoima painottui kuitenkin vuoden 2018 “No Sign of Relief” -esikoisalbumiin. Settilista oli erinomainen kooste bändin parhaista biiseistä, eikä heikkoja hetkiä juuri koettu. Englanninkielisen materiaalin keskellä virkistävä poikkeus, ruotsiksi laulettu “Salt i Ditt Sår”, rauhoitti hieman tunnelmaa hetkeksi. Kuultiinpa setissä yksi maistiainen tulevalta levyltäkin lupaavasti rokanneen “Beating in My Chestin” muodossa.

Skandinaavit näyttivät selvästi nauttivan lavalla olosta. Esiintymisessä ei säästelty hikeä ja energiaa, ja bändi sai yleisön suorastaan syömään kädestään. Erityisen kokonaisvaltaisesti ja tukka villisti heiluen jaksoi riehua kitaristi Kristian Solhaug. Soundit eivät onneksi olleet lainkaan tuhruiset toisin kuin DeVinen silmämeikki. Hänen omintakeisen rähjäisestä lauluäänestäänkin sai ilahduttavan hyvin selvää. Taustalaulun osalta yhtye turvautui valmiiksi nauhoitettuihin osuuksiin niin kuin harmillisen moni nykyään tekee. Muuten bändi pursusi aidon rosoista rock-asennetta parhaimmillaan.

Keikan pituus jätti toivomisen varaa
The Cruel Intentionsin keikka oli räväkän rockin riemujuhlaa, mutta valitettavasti juhlat tyssäsivät turhan lyhyeen. Vaikka kappaleita mahtui settilistaan 15, eivät ne olleet pituudella pilattuja. Keikan kokonaiskesto jäi alle tuntiin, mikä oli paha pettymys. Sitä herkkua olisi kuunnellut mielellään vielä vähintään puoli tuntia lisää. Kaukaisilta tuntuvat ne ajat, jolloin oli sääntö eikä poikkeus, että pääbändi soittaa minimissään puolitoista tuntia. Iskevän “Sick Adrenalinen” jälkeen yhtye kiitti, kumarsi ja poseerasi kuvassa yleisö taustallaan kuten monelle on tullut tavaksi tehdä urakan päätteeksi. Sen jälkeen ilo oli auttamatta ohi, vaikka yleisö mylvi ja vaati lisää. Settilistassa luki kolmanneksi viimeisenä DeVinen entisen yhtyeen Vains of Jennan aikainen “Enemy in Me” -biisi, mutta se jäi jostain syystä soittamatta. Hauskaa oli kuitenkin niin kauan kuin rock-remuamista kesti, ja raikas keikka jätti kovan nälän saada lisää mahdollisimman pian.


Kappalelista:
- City of Lice
- Chemical Vacation
- Kerosene
- Sunrise over Sunset
- Reckoning
- Genie’s Got a Problem
- Chaos in a Bombshell
- Beating In My Chest
- Reapercussion
- Salt i Ditt Sår
- Go Fuck Yourself
- Borderline Crazy
- Jawbreaker
- Check Your Head
- Sick Adrenaline
Teksti: Eija Virtanen
Kuvat: Siavash Aryanfard


