The Eternalin tuore julkaisu tuo progressiivista doom metallia syysiltoihin

Australialainen progressiivista doom metallia esittävä The Eternal julkaisi järkälemäisen 75 minuuttia kestävän ’’Waiting for the Endless Dawn’’ albuminsa 17. elokuuta Inverse Recordsin kautta. Aikaisempien albumien esittäessä enemmän Anatheman tyylistä goottirokkia yhtye on edellisen ja tämän uuden tulokkaan myötä siirtynyt vahvemmin synkän doom/death metallin äärelle. Ajoittain fiilis tuo mieleen hieman My Dying Briden, ja onhan yhtyeessä jo toista kertaa levyllä vaikuttamassa Martin Powell (ex-Anathema, ex-My dying bride, ex-Cradle of Filth). Singlenäkin julkaistulla albumin päätöskappaleella kuullaan vierailijana suomalaisen Swallow the Sun yhtyeen Mikko Kotamäkeä.

Tämän hitaasti, monia ulottuvuuksia sisältävän eepoksen läpikäymiseen ei muutama kuuntelukerta riitä. Albumi sisältää kuusi varsinaista kappaletta, joista vain yksi jää alle kymmenen minuutin pituiseksi. Vähitellen hiljaisuudessa ja rauhassa nautittuna kokonaisuus kuitenkin avautuu suhteellisen kivuttomasti. Käsissä on mielenkiintoinen ja pitkä julkaisu, jota ei kannata jättää kuuntelematta.

Aikaisemmilta julkaisuilta tunnetuksi tullut äänimaailma on yhä vahvasti läsnä ja bändi on muutoksista huolimatta tunnistettavissa, ikään kuin kokonaisuus olisi saanut vain lisää kerroksia ja laajentunut suuremman mittakaavan elokuvamaiseksi esitykseksi. Anathemaa mukaileva goottirokki on saanut seurakseen doomia höystettynä sopivasti death metallille ominaisella aggressiivisuudella.

Albumi alkaa noin 20 minuuttisella ”The Wound” kappaleella, joka muutaman minuutin rauhallisen fiilistelyn jälkeen laittaa homman käyntiin. Biisi etenee hyvin kerronnallisesti ja pitää kokonaisuuden hyvin kasassa selkeällä kertosäkeellä, johon se muutamien osioiden jälkeen lopulta onnistuneesti palaa. Ensimmäisellä kuuntelukerralla tuo 20 minuuttia tuntui ikuisuudelta sulatella, mutta vähitellen kärsivällinen kuulija saa tästä melko paljon irti. Esille nostaisin vielä tuon ainoan alle 10 minuuttisen kappaleen ”Don’t Believe Anymore”, joka on selkeästi albumin helpoiten lähestyttävä kappale sekä tämän julkaisun nojalla myös ehkäpä se mistä yhtye on tunnistettavissa. Hieman muusta albumin eeppisestä tunnelmoinnista poikkeava biisi ei kuitenkaan riko koko albumin läpi kulkevaa aistikasta kaavaa, mutta toimii itsenäänkin koukuttavan kertosäkeen myötä oikein hyvin. Albumin päättää singlenä julkaistu ”In The Lilac Dusk”, jossa myös suomalaisvierailija Mikko Kotamäki on lainannut ääntään. Yksinkertaisen melodian ympärille kasattu progeilu toimii mainiosti albumin päätösbiisinä ja vie todennäköisesti myös levyn raskaimman rallin tittelin. Biisi yhdistyy viimeisenä kuultavaan kolmeminuuttiseen ”Waiting For The Endless Dawniin”, joka toimii outrona albumille.

Albumi muodostaa hyvän kokonaisuuden, mutta biisit toimivat hyvin myös yksinään, yhdellä kuuntelukerralla 75 minuuttia kestävässä julkaisussa on aika paljon sulateltavaa vaikka yleisesti musiikista ja ideasta saa hyvin kiinni. Tuotannon puolesta kyseessä on tuoreen kuuloinen, muttei liian viimeisen päälle hiottu teos, josta kaikki olennainen on miksattu esille tasapuolisesti. Allekirjoittaneelle ainakin tuo Martin Powellin läsnäolo pianon/syntikan takana tuo ihan jäätävän fiiliksen, mikä nostaa omaa kuuntelukokemusta huomattavasti. Osittain miinusta julkaisulle tuo sen järkälemäinen pituus kappaleiden suhteellisen hyvästä toimivuudesta huolimatta. Vaikka pitkät biisit ja tämän kaltaiset eepokset vaativat aikaa ja kärsivällisyyttä, niin ajoittain tuo kiireettömyys ja tunnelmointi käyvät hieman puuduttavaksi. Tiivistettynä ”Waiting For The Endless Dawn” on vahva julkaisu, joka kärsivälliselle kuuntelijalle antaa enemmän kuin ottaa. Ja doom metallin ystäville tässä on paljon makusteltavaa pimeneviin syysiltoihin.

8/10

Kappalelista:

  1. The Wound
  2. Rise From Agony
  3. A Cold Day to Face My Failure
  4. I Lie in Wait
  5. Don’t Believe Anymore
  6. In the Lilac Dusk
  7. Waiting for the Endless Dawn

Kommentoi julkaisua