The Light operoi raskaan rockin ja goottirockin välillä – arviossa saksalaisyhtyeen debyyttialbumi

The Light on viime vuonna eteläisessä Saksassa perustettu trio, joka julkaisi viime viikolla esikoispitkäsoittonsa. Debyyttialbumin perusteella The Light luottaa ulosannissaan muriseviin riffeihin ja melankoliaan, joten yhtye saattaa vedota suomalaisiinkin kuuntelijoihin.

Joskus yhtyeen musiikki onnistuu puhuttelemaan enemmän kuin sanoitukset, ja joissain tapauksissa lyriikat herättävät enemmän kiinnostusta kuin sävellystyö. On kuitenkin aina yhtä hienoa löytää albumi, jossa nämä molemmat piirteet onnistuvat vakuuttamaan. Ja näin on juuri The Lightin nimettömän debyyttialbumin kohdalla. Saksalaisyhtyeen lyhyestä olemassaolosta huolimatta triolla vaikuttaisi oleva selvä visio ja ulosanti.

Muhkeasti jylläävät riffit muodostavat The Lightin äänimaiseman ytimen, jonka keskiössä ovat niin vokalisti Nick Antonellin surumielinen ääni kuin ajatuksia herättelevät sanoitukset. Nimensä mukaisesti ”War” kuvailee sodan mielipuolisuutta, kun taas ”Paradise”-kappaleella pohdiskellaan ihmisluonnon levottomuutta. ”Call My Name” on melankolinen rakkaustarina, johon goottirockin äänimaisema sopiikin erinomaisesti. Samaan teemaan ja ulosantiin osuu myös pitkäsoiton päättävä ”You Will Never Know”, joka on kaikessa kieroutuneessa surumielisyydessään vaikuttava.

Vaikka The Light omaakin juurensa raskaassa rockissa, on yhtyeen ulosannista löydettävissä myös goottirockin piirteitä. Nämä sävyt eivät tosin tule albumin alkupuolella niin vahvasti esille kuin sen lopussa. Ja se on oikeastaan hyvä, sillä se tuo automaattisesti uutta ulottuvuutta ja syvyyttä The Lightin esikoispitkäsoitolle. Tässäpä onnistunut debyyttialbumi.

Kappalelista:

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen