The Local Band loppuunmyydyssä Nosturissa 17.08.2016
The Local Band on “yhden keikan” suomalainen superkokoonpano, jonka settilista perustuu pitkälti 80-luvun covereihin. Bändi on kuitenkin rikkonut tämän yhden keikan sopimuksensa, ja Nosturin keikkaakin mainostettiin ”vuoden ainoana omana keikkana”; tiedossa oli vielä ainakin yksi festarikeikka Jyväskylän WaterXfesteillä.
Bändin kokoonpanoon kuuluvat Alexi Laiho (Children of Bodom), Jussi69 (The 69Eyes), Olli Herman (Reckless Love) ja Archie Cruz (Santa Cruz), mutta ainakin Nosturissa mukana menossa oli myös Archien kollega Johnny Cruz. Ja juurikin Johnny Cruzin osuus bändissä oli hienoa nähtävää. Hän soitti rumpuja, bassoa, kitaraa, koskettimia ja toimi taustalaulajana. Tuntui siltä, että hän teki kaikkien muiden paitsi laulajan duunit. Jussi69:n osuudeksi keikalla jäi pelkästään rummut ja jälkikäteen ymmärtää, että ehkä näin oli hyvä. Mies oli selvästi kipeä keikan aikana, mutta en olisi ikinä uskonut, että hänet kuljetettiin keikan jälkeen suoraan sairaalaan. Onneksi nyt asiat näyttävät kuitenkin olevan paljon paremmin.
Keikka aloitettiin Bon Jovin klassikolla ”Lay Your Hands on Me”, ja koska kyseessä on kaikkien tuntema biisi, ei tarvittu montakaan sekuntia, ennen kuin yleisö oli mukana laulamassa. On varmasti hienoa soittaa tunnettuja klassikoita, koska tietää yleisön varmasti pitävän niistä, kun taas uuden albumin julkaisun jälkeen uusien biisien kanssa pitää edetä aina varovasti: kokeilla, uppoavatko ne yleisöön vai pitääkö soittaa vanhempia klassikoita. Yleensä tuo päättyy siihen, että joka toinen biisi on uusi ja joka toinen klassikko.
Mainos päättyy
Bon Jovin jälkeen tuli henkilökohtainen keikan kohokohtani, kun bändi päätti tarttua Guns N’ Rosesin ”Nightrain”-kappaleeseen. En tiedä, mikä siinä oli, mutta tässä vaiheessa olin jo itsekin täysin uppoutunut musiikkiin ja lauloin kertosäkeet yleisön mukana. Guns ’N Rosesin jälkeen Olli Herman jatkoi vielä kolmen biisin ajan ja antoi tämän jälkeen Archie Cruzin näyttää taitonsa Skid Row’n ”Monkey Business” -kappaleessa. Valitettavasti vokaaleita ei ”Monkey Busines” – ja ”Untouched”-biisien lisäksi jaettu muille, joten Olli Herman hoiti selvästi suurimman osan lauluosuuksista. ”Shot in the Dark”-biisissä pääsi myös todistamaan harvinaisen hetken, kun Alexi Laiho päätti tarttui bassoon ja soitti sillä koko kappaleen.
Vuonna 2015 julkaistulta ”Locals Only” -EP:ltä keikalla kuultiin kolme kappaletta, ja muut kappaleet oli lainattu suoraan 80-luvulta. Varsinkin Bon Jovia oli coveroitu yllättävän paljon, mutta kuka ei haluaisi kuulla ”Wanted Dead or Alive”, ”Born to Be My Baby” tai ”Livin’ on a Prayer” -biisejä? Jokainen näistä on 100-prosenttisen varma yleisön suosikki, ja ”Livin’ on a Prayerin” valinta encoreksi oli mielestäni erinomainen.
Mutta onko bändi sen arvoinen, että sitä kannattaisi erikseen mennä katsomaan? En tiedä, kyseessä on kuitenkin vain cover-bändi, joita on maailma pullollaan. Jokaisessa bändissä ei tietenkään ole yhtä hyviä soittajia, mutta jos haluaa kuulla Olli Hermannin tai Archie Cruzin laulua, miksi ei sitten menisi vain Reckless Loven tai Santa Cruzin keikalle?!? En sanoisi, että bändi olisi missään nimessä huono, mutta se ei tuonut mitään uutta tarjolle. Olisin myös toivonut kuulevani enemmän muidenkin kuin pelkästään Olli Hermannin laulua.
Mainos päättyy
Settilista:
Lay Your Hands on Me (Bon Jovi)
Nightrain (Guns N’ Roses)
Sunglasses at Night (Corey Hart)
Lay It Down (Ratt)
Born to Be My Baby (Bon Jovi)
Monkey Business (Skid Row)
Out of the Darkness (Little Steven)
The Boys Are Back in Town (Thin Lizzy)
Nothin’ But a Good Time (Poison)
Untouched (The Veronicas)
Wanted Dead or Alive (Bon Jovi)
Shot in the Dark (Ozzy Osbourne)
Panama (Van Halen)
Encore:
Livin’ on a Prayer (Bon Jovi)
Teksti & kuvat: Marko Valve