The Man-Eating Tree – In the Absence of Light
Kuin kuuta nousevaa odottelin tätä päivää, jolloin sain käteeni The Man-Eating Treen uuden albumin, joka kantaa nimeä “In the Absence of Light”. Bändi on käynyt läpi miehistönmuutoksia: laulajana toimii nykyisin Antti Kumpulainen ja kitarassa sekä laulussa Antti Karhu. Kosketinsoittaja Heidi Määttää ei kuulla enää tällä albumilla bändin jäsenenä.
Levy alkaa kappaleella “Breathe Emptiness”, ja mielenkiinnolla odotan, kuinka uusi laulaja Antti Kumpulainen suoriutuu alusta. Kappale alkaa hyvällä synkän melodisella meiningillä. Tykkään siitä, kuinka örinät ja puhtaat laulut löytyvät. On bändejä, jotka osaavat sekoittaa ne kaksi huonosti kappaleisiin, mutta The Man-Eating Tree on onnistunut vaihtelevissa vokaaleissa hyvin! Uusi laulaja osaa kyllä asiansa, ja kappaleessa on tunnelmaa.
“Flatline”-nimeä kantava kappale jatkaa seuraavaksi edellistä kappaletta synkällä pianon soitannalla, joka jatkuu introsta läpi kappaleen. Viimeistään tässä vaiheessa pääsin itse siihen hyvinkin synkkään ja tunnelmalliseen tunnetilaan, eikä tämä kappale petä laulun eikä soiton osalta vaan esittelee tiukkaa riffittelyä ja hyvää soolopuolta yhdistettynä Vesan taitavaan rumpuosaamiseen ja Kumpulaisen uskomattoman hyvään lauluun!
Kolmas kappale “The Heretic Pulse” alkaa rouhealla kitaroinnilla, ja albumi jatkuu todella mukiinmenevänä eteenpäin. Täytyy sanoa, että vaikka tällä levyllä ei bändissä ole varsinaista kosketinsoittajaa, ovat Janne Markus, Antti Karhu & Marco Sneck tehneet koskettimien osalta kaiken hyvin! Seuraavat kappaleet “Vermin” ja “The Divided” vievät edelleen tätä kokonaisuutta eteenpäin oikein mallikkaasti, ja niiden tahdissa pystyy itsekin kuuntelijana syventymään synkän kauniiseen maailmaan, jota bändi rakentaa mieliin.
“Plaguewielder” alkaa, ja levyn puoliväli on ylitetty. Basson ja rumpujen yhteissoitannalla alkava kappale on kyllä itselleni levyn parhautta; pidän paljon tuosta kitaran rouhivasta soundista ja kaikki on muutenkin sulautettu hyvin yhteen. Myös Kumpulainen jatkaa edelleen vahvaa osaamista laulupuolella!
Kappaleessa “Death Parade” on todella mielenkiintoinen kitarapuoli. Tähän asti kappaleita kuunneltuaan huomaa, että Antti Karhun tuleminen bändiin on selkeästi lisännyt kappaleisiin tietynlaista brutaaliutta ja syvyyttä ainakin kitaroitten osalta. Ne toimivat levyllä hienosti.
Kahdeksas “The Vessel”-kappale alkaa akustisella kitaralla ja pianolla. Siihen päälle tulee vielä Kumpulaisen laulua ja voilá, saadaan tämän levyn balladi rakennettua! Meininki on herkkää ja täysin odotettua myös tältä levyltä, mutta mikäs siinä, kun homma toimii!
Levyn loppua lähestyttäessa kappale nimeltään “Obsidian” alkaa soida. Tässä on kyllä yksi albumin ärhäköimmistä kappaleista ja myös yksi omista levyn lempikappaleistani. Viimeistä viedään ja kuolema laskeutuu maailmaan, jonka bändi on värittänyt mielikuviini, kun “Dead on Earth” alkaa soida. Tämä kuuden ja puolen minuutin kappale alkaa varsin rauhallisesti, ja itse katselen samalla bookletista kappaleen sanoja. Vieressä on kuva kuolleesta vuohesta (mitä luultavimmin), jolloin ainakin itselleni herää tunne, että kuten Kumpulainen kappaleessakin laulaa: “We are dead on earth.” Näinhän se menee.
Oulussa osataan musiikillinen tunnelman luominen, minkä The Man-Eating Tree on osoittanut. Pitää mainita erikseen, että albumin ulkonäkö on todella hieno ja synkkä. Vesa Rannalla pysyy näköjään rumpukapuloiden lisäksi hyvin myös kamera kädessä, ja yhdessä Markus Räisäsen kanssa hän on luonut ulkokuoret hienolle sisällölle! Voisin jopa sanoa, että tämän vuoden yksi ehdottomasti parhaimmista kotimaisista metallialbumeista on juuri käsissäni!
10/10
1. Breathe Emptiness
2. Flatline
3. The Heretic Pulse
4. Vermin
5. The Divided
6. Plaguewielder
7. Death Parade
8. The Vessel
9. Obsidian
10. Dead On Earth
www.facebook.com/themaneatingtree
Kirjoittanut: Juha Leskinen