The Man-Eating Tree tekee vakuuttavan paluun ”Night Verses” -albumillaan

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 24.4.2025

Kotimainen The Man-Eating Tree teki viime syksynä paluun lähes kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen ja julkaisi tänä keväänä synkästi nimetyn ”Night Verses” -albumin. Yhtyeen paluusta teki entistä näyttävämmän vielä se, että lähes koko kokoonpano oli uudistunut kitaristi Janne Markusta lukuun ottamatta. ”Night Verses” -pitkäsoiton perusteella uudistus on ollut myönteinen ja vienyt yhtyettä oikeaan suuntaan.

Harmonista, vangitsevaa ja yllättävää – sanat ovat ensimmäiset, jotka tulevat mieleen ”Night Verses” -pitkäsoitosta. The Man-Eating Treen melodinen ja ilmava tyyli sekä puhtaita ja raskaita lauluosuuksia sisältävä ulosanti tuo paikoitellen mieleen Ghost Brigaden ja Hanging Gardenin. Ensimmäisen kohdalla se ei ole toki ihme, sillä vokalisti Manne Ikonen on toiminut solistina kyseisessä yhtyeessä. Hanging Gardenin kohdalla yhtäläisyyttä luo harmonisuus, mutta suurin ero syntyy vastaavasti siitä, ettei The Man-Eating Treen kokoonpanosta löydy naisvokalistia.

”Night Verses” onnistuu vakuuttamaan jo kaihoisasti lipuvan intronsa aikana, mutta albumi herää toden teolla eloon ”Days Under The Dark” -kappaleen myötä. Aivan kuin suomalaisen mielenmaiseman mukaan nimetty teos on sisällöltään puhutteleva. Ikosen ja Markuksen lauluosuudet antavat toisilleen täydellisesti kontrastia, mikä sopii muutenkin hyvin reilun seitsemänminuuttisen sävellyksen luonteeseen. ”The Seer” -kappaleella puhtaiden ja raskaiden vokaalisosuuksien roolit vaihtuvat päikseen, jolloin brutaalimmat lauluosuudet dominoivat, mikä toisaalta edesauttaa sitä, että kertosäkeistöt pääsevät loistamaan edukseen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vastaavasti ”These Traces” pyöräyttää ulosantia pykälää painostavammaksi, minkä jälkeen onkin mukava hengitellä kevyemmin ilmavan ”All Our Shadowsin” äärellä. Kuten ”Seer”-kappaleen kohdalla loistaa myös ”All Our Shadows” erityisesti Ikosen puhtaan äänenkäytön ansiosta, joka on kaikin puolin miellyttävää kuultavaa. Keveys on ulotettu ”To The Sinking” -kappaleella laajemmin myös äänimaisemaan, minkä seurauksena kappale onkin pitkäsoiton harmonisin ja seesteisin (lukuun ottamatta kappaleen puoliväliä, jolloin tunnelma muuttuu hetkellisesti murskaavaksi).

Joidenkin albumien äärelle on helppo uppoutua, ja ”Night Verses” on ehdottomasti juuri sellainen pitkäsoitto. Albumin kappaleet ovat tunnelmallisia ja yksityiskohtaisia. Ne onnistuvat herättämään ja ylläpitämään kiinnostusta, mitä tukevat niin monipuoliset lauluosuudet kuin nopeat tunnelman muutokset, jotka antavat kuulijalle sulateltavaa. Ja osa The Man-Eating Treen viehätystä on tietysti melankolisuus, mikä huokuu niin yhtyeen nimestä kuin ”Night Verses” -albumin kansikuvasta. Kaikkinensa ”Night Verses” on vahva paluulevy.

Kappalelista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen