The New Black – Monster’s Life

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 2.4.2016

Saksalainen hardrock-yhtye The New Black julkaisi neljännen albuminsa 26. helmikuuta. Se sisältää kymmenen kappaletta ja on 36 minuutin mittainen rockelämys. Uusin albumi jatkaa yhtyeen hardrock-tyylille uskollisena. Se on tiukka rock-albumi, jonka kappaleisiin on ahdettu energiaa ja hauskoja lyriikoita. Yhtyeen vokalisti Fludid kiteyttääkin uusimman tuotoksen näin: ”Ten tracks, no bullshit, no dead weights”, mikä on kieltämättä osuvasti sanottu. Suosittelen albumia jokaiselle rockin ystävälle.

”Monster’s Life” on albumina hieno kattaus; vaikka jokainen kappale on puhdasta rockia, niihin on saatu aikaan persoonallisia piirteitä. Tämän takia levy ei kuulosta yhdeltä ja samalta, vaan kuuntelijan mielenkiinto pysyy yllä. Jos yhtyettä lähtisi vertaamaan muihin, niin itse nostaisin vertailukohteiksi Corrodeddin ja Alter Bridgen.

”Long Time Coming” aloittaa albumin vauhdikkaasti rumpukompeilla ja kitarariffeillä. Se on tiukka neljän minuutin rutistus ja erinomainen johdatus yhtyeen musiikkiin. ”Blockbuster Life” jatkaa samalla vauhdikkaalla linjalla kuin edellinenkin biisi: kitarariffit ja lyriikat rakentavat pitkälti kappaleen. ”Send In The Clowns” on selkeästi verkkaisempi kuin aiemmat, mutta kertosäkeessä siihenkin tulee puhtia. Se on raskas ja lyriikat sointuvat hyvin yhteen melodian kanssa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”Dead In The Water” on albumin energisintä ainesta, kertosäkeessä tämä kappale räjähtää eloon. Vaihteleva tempo, mielenkiintoiset lyriikat ja toimiva kertosäe tekevät siitä erinomaisen. ”Buddha Belly” edustaa albumin kevyempää osastoa. Lasten huudahdukset kertosäkeessä ja kappaleen svengaavuus erottavat sen muista. ”A Pill Named Thing” -kappaleen kertosäkeessä kitarariffit on sovitettu upeasti lyriikoiden kanssa yhteen, ne suorastaan täydentävät toisiaan. Tähänkin kappaleeseen on sovitettu lapsien huudahduksia taustalle, mistä tulee mieleen yhtäläisyyksiä Faith No Moren ”Be Aggressive” kanssa. Lasten huudahdukset eivät kuitenkaan ole yhtä suuressa roolissa kuin ”Be Aggressivessa” vaan kuuluvat enemmänkin taustalla. Huudahdukset antavat oman lisänsä kahteen edellä mainittuun kappaleseen. Päätöskappale ”That’s Your Poison, Not Mine” on vahva lopetus albumille. Se ei päästä tunnelmaa latistumaan vaan lopettaa levyn tiukkana rock-kappaleena. Kertosäe on tarttuva, joten vaarana on, että se jää soimaan pitkäksi aikaa päähän.

”Monster’s Life” on vahva kokonaisuus, joka rakentuu pitkälti rouhean soundinsa, monipuolisten kappaleiden, kitarariffien ja hyvien lyriikoiden varaan. Albumi vaikuttaa hyvin mietityltä, koska se ei sisällä yhtään keskinkertaista kappaletta. Live-esiintymisissään bändi on varmasti hieno kokemus, sillä monien kappaleiden kertosäkeet ovat tarttuvia ja helposti mukana laulettavia. Yhtye on löytänyt tälle levylle hyvän soundin, ja toivottavasti tuleva tuotanto jatkaa samalla menestyksellä.