The Ocean on erikoinen yhtye jo pelkästään sen takia,  että siinä on kymmenen vuoden aikana soittanut päälle 40 muusikkoa. Myös musiikkinsa puolesta yhtye erottuu edukseen tämän päivän metalliyhtyeistä. The Ocean on monissa yhteyksissä luokiteltu Avant-garde/post-metal yhtyeeksi.

”Anthropocentric” on jatkoa aikaisemmin tänä vuonna julkaistulle ”Heliocentric” albumille. Levyn avaava nimikkokappale lähtee todella vahvasti käyntiin. Hitaasti ja raskaasti etenevä kappale ikään kuin kaappaa kuulijan mukaansa täysin omaan maailmaansa. Vokaaleista vastaa herra nimeltään Loic Rossetti ja täytyy myöntää, että mies on todellakin paikallaan tässä yhtyeessä. Lähes 10 minuuttia kellottava avaus kappale antaa yhtyeestä todella hyvän kuvan. Kappale aaltoilee välillä rauhallisemmin 70-luvun progen hengessä, kunnes taas mennään raskaampaan junttausosastoon a’la Neurosis. Levyn edetessä huomaa yhtyeen ammentavan musiikkiinsa vaikutteita vähän joka suunnalta, hardcoresta progressiiviseen rockiin asti. Välillä edetään todella raskaissa äänimaisemissa ja välillä taas todella rauhallisissa tunnelmissa, kuten esimerkiksi kappaleessa ”For He That Wavereth”. Myöskin instrumentaalikipale ”Wille Zum Untergang” on rauhallinen tunnelmointi raskaamman junttauksen välissä. Raskaamman puolen kappaleista tulee hetkittäin mieleen yhtyeet kuten Undertow, Gojira ja jo edellä mainittu Neurosis. Rauhallisempi osasto taas tuo hetkittäin mieleen Anatheman tai The Gatheringin kaltaisia nimiä. Tämä levy osoittaa kuinka voidaan tehdä monipuolista ja toimivaa musiikkia ottamalla vaikutteita niin suoraviivaisesta hardcoresta kuin sumuisesta progestakin, sotkematta kuitenkaan lopputulosta sellaiseksi että siitä ei loppupeleissä ota kukaan selvää. Tätä levyä voi hyvin kuvitella diggaavan niin kovanluokan hardcorefanin, kuin myös ambient rockin ystävän. Levyllä on myös kappaleet ”The Grand Inquisitor I, II, & III”, jotka perustuvat Fedor Dostojevskyn novelliin. (Vinyyliversiossa olisi vielä tarjolla bonuksena IV osa kyseiseen tarinaan). Näistä ensimmäinen on raskaasti progeileva kipale, kun taas toinen on ehkä vähän jo metalcoren puolelle kääntyvä melodinen ja rokkaavampi kappale, kolmannen ollessa vain parin minuutin pituinen välisoittoa muistuttava, kieltämättä hieman erikoinen kappale.

Tämä levy vaatii ehkä muutaman kuuntelukerran ennenkuin se aukeaa täysin, mutta kun näin käy, on levystä vaikea päästää irti. The Ocean saa jollain käsittämättömällä tavalla yhdisteltyä musiikkiinsa niin paljon eri vaikutteita ja äänimaailmoja, kuulostaen kuitenkin tarpeeksi pelkistetyltä,  jotta siitä voi ammattimuusikoiden lisäksi nauttia myös tavallinen pulliainen. Esim. siinä missä Mastodon kuulostaa hetkittäin täysin sekavalta, The Ocean kuulostaa selkeältä, vaikka hämmentääkin soppansa pitkälti samoista mausteista.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

7/10

Kappalelista:

1. Anthropocentric
2. The Grand Inquisitor I: Karamazov Baseness
3. She Was The Universe
4. For He That Wavereth…
5. The Grand Inquisitor II: Roots & Locusts
6. The Grand Inquisitor III: A Tiny Grain Of Faith
7. Sewers Of The Soul
8. Wille Zum Untergang
9. Heaven TV
10. The Almightiness Contradiction

http://www.theoceancollective.com/heliocentric/

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Juha Attola