The Offering ei ole säästellyt debyyttialbumillaan itseään vaan tuo esiin kaiken aggression ja rujouden

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 19.11.2019

Alex Richichin, Nishad Georgen, Steve Finnin ja Spencer Metalan muodostama The Offering on tähän päivään mennessä julkaissut yhden EP:n ja ”Home”-nimisen esikoisalbumin. Siinä, missä EP oli kitaristi Georgen mielestä ”liian varman päälle pelattu ja ennalta-arvattava”, on ”Home” täysin toista maata. Georgen mukaan ”Homella” oli tarkoitus luoda musiikkia ilman itsensä kahlitsemista ja tuoda bändin luovuus esiin. Debyyttialbumia kuunnellessa voi todeta, että tavoite on saavutettu.

”Home” on hyvin energinen albumi, jolta selvästi kuulee, ettei The Offering ole säästellyt paukkujaan, vaan että se on laittanut kaikkensa peliin. Tuplabasari raikaa, riffit murjovat, ja Alex Richichi rääkyy ja murisee sen, minkä hänen äänihuulensa antavat myöten. ”Waste Away” soitetaan läpi hengästyttävällä tahdilla, ja ”Lovesickissä” ja ”Ultraviolencessä” hidastetaan vain sen verran, että Richichi saa puhtaat lauluosuudet laulettua. Sen sijaan ”A Dance With Diana” on pykälää hitaampi kuin edelliset kappaleet, mutta sekään ei ole missään tapauksessa mikään kevyt rallatus vaan yhtä mielipuolinen runttaus kuin edellisetkin kappaleet.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”Home”-albumin perusteella voi todeta, että The Offeringin päämääränä on ollut luoda raskasta musiikkia vahvalla tunteella. Levyn jokaisesta kappaleesta löytyy metalcoremaista brutaalisuutta, joka saa veren virtaamaan nopeammin suonissa. Aggressiivisuutensa lisäksi kappaleista löytyy instrumentaalisia osuuksia, jotka tekevät yhtyeen äänimaisemasta entisestä monipuolisempaa. Albumilta löytyy myös progemaisuutta lähes viisitoista minuuttisen nimikkokappaleen muodossa.

Kun kuuntelin ”Home”-albumia ensimmäisen kerran, juolahti mieleeni, että bostonilaisyhtyeessä on hengenheimolaisuutta ruotsalaisen Engelin kanssa – erityisesti kyseisen yhtyeen ”Thredony”- ja ”Blood Of Saints” -albumit nousivat mieleeni. Lähempi tutustuminen The Offeringiin osoitti kuitenkin, ettei bostonilaisyhtyeen musiikki ole niin pop metalimaista kuin mitä se on edellä mainituilla äänitteillä. The Offering on soundillisesti myös raskaampaa, eikä niin korviin jämähtävää.

”Home” on räjähtävä, rujo ja voimakkaan kuuloinen kokonaisuus. The Offering on onnistunut luomaa yhdeksän kappaletta, jotka eivät jätä nokan koputtamista. Bostonilaisyhtye on laittanut itsensä likoon albumin jokaisella kappaleella ja antaa kuulijoille sulateltavaa moukarimaisella otteella. Kun jokainen kappale soitetaan näin vahvalla antaumuksella, on vaarana, että kuulija alkaa turtua massiiviseen äänimaisemaan. Niin kävi välillä myös itselläni, mutta siitä huolimatta palasin, ja palaan, levyn ääreen aika ajoin. ”Home” on vahva taidonnäyte The Offeringilta, joka ei taatusti jätä kylmäksi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen