”’The Rituals of Resilience’ kertoo loputtomasta epätoivoisesta, mutta raivokkaasta henkisestä taistelusta” – haastattelussa Voidfallen

Kotimainen teatraalista melodeathia esittävä Voidfallen julkaisi toisen albuminsa ”The Rituals of Resilience” 21. helmikuuta. Kaaoszine tavoitti yhtyeen kitaristit Henri Vuorenmaan ja Tommi Kangaskortetin kertomaan albumin julkaisun jälkeisistä fiiliksistä, yhtyeen visuaalisesta puolesta ja tulevista keikoista.

Tervehdys, Voidfallen! Miten keväänne on lähtenyt käyntiin ja kuka vastaa kysymyksiimme?

Henri Vuorenmaa: Moikka, kiitos hyvin on lähtenyt kevät käyntiin. Keikkoja ja kesää odotellessa. Kysymyksiin vastaa meikäläisen lisäksi Tommi.

Tommi Kangaskortet: Kevät on lähtenyt kivasti käyntiin, mikäs sen parempi kuin uuden levyn merkeissä se startata ja keikkaa tulossa.

Julkaisitte helmikuussa toisen pitkäsoittonne “The Rituals of Resilience”. Millaista palautetta olette saaneet albumista tähän mennessä? Luetteko yleensä mitä teistä kirjoitetaan, vai yritättekö välttää sitä?

Henri: Todella hyvää palautetta on tullut ja arvostelut ovat myös olleet lähtökohtaisesti hyvillä arvosanoilla. Eli kyllä, tulee luettua sen verran mitä silmään kerkiää netistä osumaan, tai levy-yhtiöltä tulemaan viestiä, että olisi arvostelu/linkki saatavilla. Hyvin on levy otettu vastaan median toimesta, joten ei valittamista sen suhteen!

Tommi: Tulee keskustelua ja palautetta seurattua. Arvostelut ovat olleet pääasiassa hyviä ja erinomaisia, toki jonkin verran soraääniäkin on kuulunut. On ollut mukava lukea kaikenlaisia palautteita, sillä niissä on monessa ollut hienosti substanssia ja laitettu ajatusta peliin olivat ne sitten posia tai negaa. Me otetaan mieluummin myös äärimmäisen negatiiviset palautteet vastaan positiivisten vastapainoksi kuin se, että kaikki kokee musiikin ”ihan ookooksi”.

Miten albumin äänitysprosessi sujui? Poikkesiko se jotenkin edellisen albumin äänityksestä?

Henri: Äänitys meni samalla kaavalla kuin esikois-EP sekä debyyttialbumi. Pääasiassa siis esituotanto ja orkestraatiot meikäläisen toimesta. Kielisoittimet ääniteltiin meikäläisen kotona ja sen jälkeen rummut ja laulut äänitettiin Keravalla Juhis Kauppisen kanssa ShedStudiosilla. Miksauksen jälkeen laitettiin Mika Jussilalle Finnvoxille masteroitavaksi ja lopputulos puhuu puolestaan.

Tommi: Aika perussetti, ja se on vain hyvä asia. Meillä on varsin hyvä synkka jätkien kanssa siitä, miten hommat hoidetaan. Silloin voi oikeastaan nauttia siitä tekemisestä, eikä ajoittain verenmaku suussa painaminenkaan tunnu niin pahalta. Sen lisäksi kaikkien ollessa erinomaisia omassa roolissaan, niin eipä siinä paljoa ressata tartte!

Millainen Voidfallenin kirjoitus- ja äänitysprosessi yleensä on? Onko teillä tietty kaava vai syntyvätkö kappaleet eri tavoin?

Henri: Minun ideoistani tähän asti suurimmalta osin biisit ovat rakenteellisesti ja soitannollisesti syntyneet, toki tälle uudelle levylle myös Tommilta sekä vokalistiltamme Laurilta tuli muutamia ideoita. Meikäläinen ne sitten sovitti yhteen ja biisit rakentui sitä kautta. Tämä levy oli henkilökohtaisesti aika hankala siltä osin, että oli yksi pidempi hetki, kun ei meinannut ideoita oikein syntyä. Onneksi jätkistä oli apua ideoiden kanssa ja homma saatiin maaliin asti. Lyriikat ovatkin sitten Tommin käsialaa jälleen kerran, kuten tähän asti on meillä tapana ollut.

Tommi: Kaava on siinä mielessä sama kuin aina, eli sanoitusten luominen on kaaosta, ja välillä inspistä löytyy ja sanat syntyvät kuin itsestään. Välillä se taas löytyy vain kivun kautta, oli sitten kyse pään seinään hakkaamisesta tai hankalien tapahtumien aiheuttamasta inspiraatiosta. Me tehdään meidän musiikki tässä bändissä hyvin intuition pohjalta, ja aina välillä on ylämäkiä ja välillä alamäkiä. Meille on onneksi rakentunut ympärille mahtava tiimi, joka ymmärtää prosessin väliaikaiset oikut.

Mistä inspiraatio ja teemat kappaleisiin yleensä löytyvät?

Tommi: Pääasiassa kimmoke lähtee jostain tapahtumasta tai ajatuksesta, jonka jälkeen se lähtee elämään omaa elämäänsä. Meillä on tälläkin levyjä biisejä, joiden teema on aika selkeä kuten vaikka ”Tread with the Ghosts”, mutta sitten myös kamaa, joka voi meinata vähän mitä tahansa. Sille on kuitenkin syynsä miksi ne on tehty niin: mä en henkilökohtaisesti ole biisien merkitysten selittämisen suuri fani. Mun mielestä mikään ei ole mahtavampaa kuin se, että joku löytää itselleen aidosti merkityksellisen merkityksen niistä sanoista tai soundimaailmasta sen sijaan, että mä yrittäisin kertoa hänelle, mitä se biisi meinaa. Ei se ikinä tunnu samalta kuin oma kokemus. Yleisellä tasolla voisi kuitenkin ehkä summata, että ”The Rituals of Resilience” kertoo loputtomasta epätoivoisesta, mutta raivokkaasta henkisestä taistelusta.

Voidfallenin visuaalinen ilme ja musiikkivideot ovat huolella toteutettuja. Kuinka tärkeänä pidätte bändin visuaalista puolta musiikin rinnalla?

Tommi: Äärimmäisen tärkeänä, monesta eri syystä. Ihan ensimmäinen syy on itsekäs: mä rakastan videoiden tekemistä ja viimeisimmät videot ovatkin bändin sisäistä tuotantoa. Helpompi tehdä itse oman vision mukaista, kun meidän porukassa osaamista on kaikilla osa- alueilla. Sitten on totta kai strategia, lahjakkaita muusikoita ja metallibändejä on 13 tusinassa. Meillä ei ole pienintäkään aikomusta alkaa muokkaamaan meidän musiikkia vastaamaan jotain hypoteettista kannattavaa suuntaa, vaan me tehdään sitä, mikä just meistä tuntuu hyvältä. Me voidaan kuitenkin tuottaa meidän faneille lisäarvoa esimerkiksi laadukkailla videoilla ja yleisellä visuaalisuudella, joka toivottavasti inspiroi heitä tavalla tai toisella. Me uskotaan, että meidän musiikki aiheuttaa meidän potentiaalisissa faneissa ”hitto tää on siistiä” -reaktion ja mielellämme annetaan sama tunne myös muilla osa-alueilla.

Kuka vastaa bändin visuaalisesta ilmeestä? Onko sillä jokin syvällisempi merkitys ja mistä idea siihen alun perin tuli?

Tommi: Me alettiin pallottelemaan ajatuksia 2019, että mitä me voidaan tehdä, jotta tää touhu olis oikeasti täysvaltaisesti merkityksellistä meille. Meillä on kaikilla vyön alla aiempia bändejä, paljon musiikkia, keikkoja ja levyjä. Jotenkin sen saman kaavan toistaminen uudelleen ei tuntunut mielekkäältä, ei tällä porukalla eikä just tällaisella musiikilla. Loppujen lopuksi tuollainen maskisetti tuntui meistä monella eri tavalla hyvältä, ja uskojat uskoo, mutta erottuminen joukosta on vain onnekas sivutuote. Happy little accident, jos Bob Rossia lainaisi. Ne näyttää meidän mielestä hiton upeilta, mutta siinä touhussa on myös annos itsemanipulaatiota: sen maskin vetäminen naamalle antaa aivan uskomattoman immersion tekemiseen, ja kun maskit menee päälle, niin me eletään vain tätä ja palataan pohtimaan arkea vasta sitten, kun ne otetaan pois. Meillä ei ole mitään ns. lorea, eikä nykytiedon valossa tulekaan, eli mitään Papa Emeritus -hommia ei kannata meiltä odottaa.

Kuten muutenkin bändin asioiden kanssa, niin Henkan kanssa suunnitellaan kimpassa alustava ehdotus jätkille, joka sitten yhdessä otetaan käyttöön tahi ei. Me ollaan hyvin synkassa senkin suhteen, että mihin suuntaan me halutaan tulevaisuudessa asioita viedä.

Miltä keikkarintamalla näyttää? Onko bändiä mahdollista nähdä lavalla lähiaikoina?

Henri: 1.3. oltiin juuri Kuopion Ottopojassa, oli mahtavaa päästä soittamaan taas pitkästä aikaa. Seuraava keikka onkin ihan kohta, eli 19.4. Vantaan Skenesalissa Bloody Fallsin ja Progeny of Sunin kanssa. Toukokuussa päästään tekemään parikin keikkaa: 16.5. Tampereen Tavara-Asemalle Amoralia ja Shade Empirea lämmittelemään ja 17.5. sitten Hämeenlinnan Suistoklubilla Bloody Fallsin ja Torchian kanssa.

Mitä Voidfallenin tulevaisuudessa on näköpiirissä? Onko suunnitelmia tai tavoitteita, vai keskityttekö toistaiseksi tuoreeseen levyyn?

Henri: Toistaiseksi keskitytään tähän levyyn ja sen tuomiin keikkoihin. Uusi materiaali vielä odottelee, että ideat kypsyvät. Sen aika on sitten, kun sille paras inspiraatio ilmestyy. Väkisin ei pysty tekemään.

Tommi: What he said, katsellaan keikat alta veks ja nautitaan hetki siitä, että levy on ulkona. Visuaalisia aspekteja kehitellään ja videoita saattaa tulla, mutta muuten keskitytään nykyhetkeen.

Kiitoksia ajastanne! Haluaisitteko sanoa lopuksi jotakin Kaaoszinen lukijoille?

Henri: Kiitos paljon Kaaoszine, tulkaahan keikoille katsomaan ja kuuntelemaan uuden levyn materiaalia.

Tommi: Kiitos munkin puolesta. Joissain arvioissa on sanottu, että meidän musiikkimme on liian perinteistä melodödöä. On tai ei, niin pyörää ei kannata keksiä uudestaan, jos sulla on helvetin hyvä pyörä. Meillä on, joten kannattaa käydä testaamassa.