The Shrieks
Kotimaan kovin mimmipsykokatras The Shrieks on palannut laittamaan jauhot suuhun genren miesedustajistolle ja melko lailla kaikille muillekin ensimmäisen täyspitkänsä avulla. Vappuaattona julkaistava albumi kantaa nimeä ”Get Over Here”, ja sen julkaisijana toimii Big Money Recordings. KaaosZine tavoitti nämä punkahtavat psychobellat sähköpostitse ja joutui heti korjauttamaan kysymyksen.
Tervehdys The Shrieks! Keitä olette? Mitä kuulumisia keväällä 2015?
The Shrieks: Terve! Me olemme Tipsy Mayhem (laulu), Candy CanCan (kitara), Hellka (kontrabasso) ja Melvis Hessley (rummut), neljä meluisaa naista Helsingistä. Pelkkää psykoa, punkkia, kauhua, kauneutta ja rakkautta meille kuuluu – ja levynteon moninaisista käänteistä selvittyämme odotamme julkkareita sekä loppukevään ja kesän keikkoja kuin hullut. Onneksi vähän on ehditty käydä soittamassa muillekin ihmisille kuin äänittäjälle. Tämän vuoden hienoin live-kokemus oli tanskalaisen Hola Ghostin lämppääminen kolmella Suomen-keikalla, etenkin kun fanitamme bändiä niin täysillä.
Mainos päättyy
Teiltä on tulossa toukokuun alussa debyyttialbuminne ”Get Over Here”. Millainen teos on kyseessä?
The Shrieks: Levyhän on siitä mahtava, että materiaalia on ehditty soittaa keikoilla aika tavalla. Ei tarvinnut epäillä biisien toimivuutta. Rami Helin oli loistovalinta tuottajaksi, olemme kyllä onnellisia lopputuloksesta. Ei kummempaa kikkailua, ihanat soundit… jalat tukevasti maassa tai kanjonin pohjalla. Biisit ovat meidän mielestämme sopivan vaihtelevia, joten pitäisi tuota jengin jaksaa kuunnella. Täytyy jatkossakin yrittää tehdä vähän erityyppisiä biisejä – paahtoa ja doomia yhdistellen.
Ensikuuntelulla levystä välittyy melko vahva live-meiningin tunnelma? Millainen tunnelma keikoillanne vallitsee?
The Shrieks: Sama juttu kuin melkein joka bändillä: keikkojen takia mekin tätä teemme. Hyvä juttu, jos live-energia välittyy levyltäkin. Vaikkei ihan livenä pystytä vielä äänittämään, ainakin rummut ja basso on lähes joka biisissä saatu sisään samalla otolla ja pahemmin paikkaamatta; josko sillä olisi myös vähän osuutta asiaan.Keikoilla olemme tietysti ihan sfääreissä, naurattaa vaan, kun on niin siistiä soittaa. Kuulemma joku yleisöstäkin on joskus huomannut, että meillä on aika pirun hauskaa, varmaan yleisöllä itselläänkin! Ainakin siihen tähdätään, että rokkailun mahtavuus tarttuisi koko maailmaan. Yritetään soittaa niin tiukasti, täysillä ja selvin päin, kuin vain suinkin pystytään.
Missä teidät voi seuraavan kerran nähdä livenä?
The Shrieks: Helsingin Bar Loosessa lauantaina 2.5. levynjulkkarikeikalla! Kanssamme soittavat The Toxics ja Hole In The Head. Eihän tässä meinaa nahoissaan pysyä.
Kuvissanne näkyy yhtä lailla irokeesiä ja nahkahametta kuin fiftarikampauksia ja tatuointeja. Oliko psychobilly selkeä valinta, vai käyttekö jonkinlaista kamppailua punkin ja rockabillyn välimaastossa?
The Shrieks: Ei me kamppailla, kyllä tämä toimii. Jokainen tuo oman musiikillisen taakkansa treeneihin, ja jos näistä aineksista saadaan omaperäinen cocktail aikaan, niin hyvä. Punk on ollut melkein koko bändille rakas juttu iät ja ajat, ei siitä pääse eroon. Psychobilly-bileistä koko bändi on saanut aikanaan alkunsa, koska tätäkin lajia on diggailtu jo kauan ja haluttiin päästä itse sitä soittamaan. Melkoinen äpärä on lopputuloksena, toivottavasti loukataan edes tasapuolisesti sekä punkkareita että psykoja. Ei vaan, hyvin ja ystävällisesti meidät on otettu vastaan kaikissa bileissä, joissa on saatu soittaa.
Entäpä autenttisista psyko-vaikutteista, onko Meteors ainoaa oikeaa psychobillyä vai putoaako esimerkiksi Demented Are Go tai Nekromantix? Mitkä ovat suurimmat vaikuttajanne/suosikkiyhtyeenne?
The Shrieks: Musiikista ehkä voi kuulla, ettemme pyri kovinkaan autenttiseen psychobilly-suoritukseen, ja laidasta laitaan se genre meille maistuu. Reverend Horton Heat, Demented Are Go, Rezurex, The Brains… nämä ainakin voi mainita. Ja aitauksen ulkopuolelta kelpaa hirveä liuta kaikkea muuta Madonnasta Siekkareiden kautta Neil Youngiin.
Mainos päättyy
Lyriikoissanne liikkuu hahmoja ”bogeymanista” mustaan kissaan, ja jopa vanha kunnon viikatemies vilahtaa tervehdyksineen mukana kappaleessa ”Grim Reaper Says Hi”. Ammentavatko lyriikat pääosin perinteisistä kauhuaiheista vai miten tekstiä syntyy?
The Shrieks: Perinteiset kauhuaiheet ovat meille rakkaita, ja siitäkin syystä psychobilly on meille oikein passeli genre. Lyriikoiden inspiraatio on useimmiten peräisin ihan oikeasta elämästä, mutta maalliset murheet ja muut tunnekuohut on tosi kiva pukea vähän dramaattisempaan asuun. Levyllä tosiaankin väijyy monenlaisia mörköjä, mutta esim. nimibiisi ”Get Over Here” puolestaan on hyvinkin suoraviivainen kertomus kahden ihmisen yöllisestä kohtaamisesta.
Edellinen julkaisunne ”Blood and Lunacy” -EP on tullut kaksi vuotta sitten, ja siltä löytyy yksi sama kappale kuin tulevalta täyspitkältänne. Miksi juuri ”Voodoo Love” päätyi levylle? Mitä muutoksia kahdessa vuodessa on tapahtunut? [(HUOM toimittaja, myös Reverence on mukana EP:llä :)) Toimittaja myöntää virheensä ja pahoittelee keskittymisensä herpaantumista, myös Reverence on mukana sekä levyllä että EP:llä.]
The Shrieks: Halusimme yksinkertaisesti äänittää ”Blood and Lunacyn” parhaat palat tykimmin. EP on äänitetty jo 2011, ja olemme kehittyneet tosi paljon tässä ajassa. Keikkoja on soitettu paljon, ja ajan kanssa oppii tekemään parhaiten juuri tälle kokoonpanolle sopivia biisejä. Tietää toisten vahvuudet ja hyödyntää niitä, niin kuin parhaiten taitaa. Myös ihmisinä olemme kasvaneet ja samanaikaisesti nuorentuneet ja kaunistuneet.
Mainos päättyy
Kiitos haastattelusta ja onnea levyn johdosta! Vapaa sana KaaosZinen lukijoille!
The Shrieks: Olipa hyvä, että luitte loppuun saakka – tässä palkkioksi suuri viisaus suurelta ajattelijalta eli Black Magic Sixin Japalta: Never worry, never surrender!
https://www.facebook.com/TheShrieks
The Shrieks promokuva: Jaakko Manninen Photography
The Shrieks livekuvat: Jarmo Katila
Haastattelu: Jonni Karlsson