The South/East jaksaa yllättää, ja hyvällä tavalla – arviossa yhtyeen tuorein ”…And No Stress For The Wicked”

”…And No Stress For The Wicked” – siinäpä vasta mieleenpainuva nimi albumille. Nimi on leikkisä versio kuuluisasta ”No Rest For The Wicked” -lausahduksesta, jota Ozzy Osbourne on myös käyttänyt viidennessä sooloalbumissaan. Kansikuvassa komeileva vanha auton ohjaamo hämähäkinverkkoineen on sekin puhutteleva, kuin huokuen vuosikymmenten patinaa. Ja kuitenkin ”…And No Stress For The Wicked” onnistuu olemaan piristävällä tavalla raikasta, vaikka omaakin juurensa perinteisen rockin maaperässä.

The South/East on kotoisin Savonlinnasta ja sen rivistössä vaikuttaa pitkänlinjan muusikoita. Jäsenistä nimekkäimpiä lienevät Janne Mannonen, joka on aikanaan toiminut YUP:n rumpalina, mutta toimii tässä kokoonpanossa komppikitaristina. Timo Salmenkivi on kovaksi keitetty solisti monissa liemissä ja vokalisti on tehnyt jälleen kerran vaikuttavaa jälkeä äänellään. Parhaiten tämä tulee julki ”My Harvest To Reap” -kappaleella, jolla kuullaan Salmenkiveltä monipuolista äänenkäyttöä. Myös pitkäsoiton päättävä ”To Death & Song” on oma kiinnostava tapauksensa, sillä Salmenkiven ääni tuo paikoitellen mieleen Red Hot Chili Peppersin Anthony Kiediksen.

Mitä tulee itse sävellyksiin ja sovituksiin, ovat kappaleet ”…And No Stress For The Wicked” -albumilla hyvin moninaisia. The South/Eastin edellinen pitkäsoitto, ”Exciting Sounds From The Village”, yllätti monella tavalla, mutta yhtyeen tuoreinta albumia kuunnellessa tuntuu, että niin kävi tälläkin kertaa. Voin tunnustaa, ettei mielessäni etukäteen edes käynyt, että saattaisin kuulla irkku-vivahteita ”My Harvest To Reap” -kappaleella, tai että mieskuoron voisi yhdistää näin tyylikkäästi kantrimaiseen ”Crow’s Feetiin”. Oma lukunsa on myös hyvin suoraviivainen ”Rockin’ Man”, jolla on mystisellä tavalla jotain hengenheimolaisuutta Hurriganesin ”Get Onin” ja Guns N’ Rosesin ”Nightrainin” kanssa.

Kaiken edellä mainitun perusteella osa lukijoista saattaa ajatella, että The South/Eastin tuorein albumi on melkoinen sillisalaatti. Sellaista vaikutelmaa ei kuitenkaan synny, kun kuuntelee pitkäsoiton alusta loppuun. On toki totta, että albumilta löytyy monenlaista tunnelmaa ja vauhti vaihtelee ”To Death & Song” -kappaleen kaltaisesta matelusta aina ”Rumble In The Cityn” nopeaotteiseen ilotteluun. South/East on kuitenkin onnistunut luomaan kokonaisuuden, jossa siirtymät ovat sulavia ja tunnelmanmuutokset palvelevat isompaa kuvaa. Savonlinnalaisyhtye on onnistunut siinä missä moni ei, eli luomaan pitkäsoiton, joka ei ole itseään toistava muttei kaadu myöskään monitahoisuuteensa.

Kappalelista:

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen