The Switchin ”No Way Out” on albumi, joka olisi saanut ilmestyä jo 40 vuotta sitten

Tiedätkö sen tunteen, kun kuuntelet uutta yhtyettä ja huomaat ajattelevasi, että tämä bändi olisi loistanut kultaisella 80-luvulla? No, The Switchin debyyttialbumi saa ajattelemaan juuri näin. ”No Way Out” on kaikessa hunajamaisuudessaan ja laskelmoivuudessaan juuri sellainen, että se olisi taatusti lyönyt läpi maailmanmaineeseen 80-luvulla. Hieman harmillisesti The Switch on siis 40 vuotta myöhässä.

Joitakin albumeita ei voi aluksi oikein sietää, mutta jo muutaman kuuntelukerran jälkeen ääni saattaa muuttua kellossa. Itselleni kävi näin ”No Way Outin” kanssa, sillä en aluksi jaksanut innostua pitkäsoiton imelistä sanoituksista enkä kertosäkeistöjen varaan rakennetuista kappaleista. Jonkinlaisen taian The Switch on kuitenkin onnistunut loihtimaan albumilleen, sillä se kykenee käännyttämään kuulijansa. Tom ja James Martin sekä Dennis Butabi Borg ovat luoneet perustan yhtyeen kasarirockmaiselle äänimaisemalle, johon viimeisen silauksen antaa kaunisääninen Bobby John. Kanadalaissolistin ääni tuo toisinaan mieleen Shiraz Lanen Hannes Kettin, joka ei missään tapauksessa ole huono vertailukohde. Johnin ääniala ei ole ehkä yhtä laaja kuin Kettillä, mutta vähintäänkin yhtä karismaattinen.

Koska The Switchistä löytyy taidokas solisti, ei ole sattumaa eikä myöskään yllätys, että kappaleet rakentuvat pitkälti vokalistin äänen varaan. Albumin kaksi ensimmäistä kappaletta antavat hyvän käsityksen kanadalaissolistin kyvyistä, mutta ”Young Hearts” räjäyttää potin totaalisesti. Kappale yhdistelee melankoliaa ja kasarirockmaista tarttuvuutta tavalla, joka saa haukkomaan henkeä. ”Search For Love” on sulavaa jatkumoa melankolialle, tuoden esille aavistuksen hillitympää tulokulmaa. ”Hangin’ On The Seventeen” raottaa vastaavasti särmikkäämpää ulosantia, joka sopii luonnollisesti hienosti parin hillitymmän kappaleen vanaveteen.

”No Way Out” on reilu 45-minuuttinen kokonaisuus, jonka paras purevuus piilee sen ensimmäisessä puolessa tunnissa. Sen jälkeen pitkäsoiton parhain intensiteetti hiipuu, mutta albumi rullaa silti loppuun saakka ongelmattomasti ja vaivattomasti. The Switch onnistuu joka tapauksessa vakuuttamaan kuulijat omaperäisellä ja kasarirockin nostalgiaa tihkuvalla ulosannillaan. Ennen kaikkea ”No Way Out” on piristävä kuuntelukokemus, ja pirteä tuulahdus menneiltä vuosikymmeniltä.

Kappalelista:

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen