”The Vile Entity”  ilahduttaa idearikkaudellaan ja solistillaan, mutta turruttaa sekalaisuudellaan – arviossa Numenton toinen pitkäsoitto

Kotimainen melodinen death metal -yhtye Numento julkaisi lokakuussa toisen pitkäsoittonsa. Vuonna 2004 perustettu yhtye ei ole julkaisujen suhteen ollut aktiivisimmasta päästä, mutta ”The Vile Entity” -pitkäsoiton perusteella Numentosta on muotoutunut varteenotettava yhtye. ”The Vile Entity” -albumilta kun löytyy niin asennetta, osaamista kuin kunnianhimoakin.

Erityisesti asenne välittyy Numenton toisesta albumista jo nimikkokappaleen myötä. Kappale on niin kestonsa kuin rakenteensa puolesta monitahoinen, ja näyttää samalla yhtyeen kapasiteetin: Numenton ulosanti kun taittuu niin kevyempää kuin raskaaseen ja painottuu erityisesti jälkimmäiseen. ”Smile” ja ”Scarlet Haze” antavat hyvin käsityksen Numenton brutaalimmasta puolesta, kun ”The Riddle” ja ”Lucifer Rising” raottavat yhtyeen kevyempää ulottuvuutta. Oma lukunsa on myös pitkäsoiton päättävä kymmenminuuttinen ”The Necromancer”, jolla Numento revittelee omat rajansa laajalle instrumentaalisten osuuksien ja eeppisyyden myötä.

Kuten monissa hyvissä yhtyeissä, myös Numentossa vokalisti antaa kasvot yhtyeelle sekä korottaa sen arvoa entisestään. Vokalisti Katri Asikaisen äänenkäyttö venyy upeasti kauniin heleästi tulkinnasta raivokkaaseen paatokseen, ja mahdollistaa siten osaltaan Numenton monipuolisen ja melodisen äänimaiseman. Solistin äänenkäyttö tuo paikoitellen mieleen Devilskinin Jennie Skulanderin sekä muun muassa Dorothy Poloniumissa vaikuttavan Suvi Uuran. Peilailu edellä mainittuihin vokalisteihin ei ole epäedullista Asikaiselle, sillä myös hän on solistina taitava. On aina ilo löytää kotimaisia yhtyeitä, joista löytyy tämän tason osaamista lauluosuuksien suhteen.

Monipuolisesta ja antaumuksellista sisällöstä huolimatta ”The Vile Entity” ei ole täysin ongelmaton albumi. Pitkäsoittoa vaivaa tietynlainen sekalaisuus ja levottomuus, minkä takia kuuntelijan huomio herpaantuu helposti.  Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että vaikka ”Hadal Ground” ja ”The Necromancer” ovat pitkäsoiton pisimmät teokset, ovat lyhyemmät kappaleet paikoitellen työläämpiä kuunnella.

Osaltaan tämä selittyy sillä, että kappaleiden rakenteet toistuvat liiaksi toinen toisensa perään, jolloin ne turruttavat kuuntelijaa. Toinen hiertävä piirre etenkin lyhyemmillä kappaleilla on se, että nopeat tunnelmienvaihdokset jättävät sekalaisen tunteen. Siirtymät eivät ole jotenkin sulavia, vaan jättävät rauhattoman olon. Tämä on harmi, sillä sekin vie väistämättä pohjaa kuunteluinnolta. Albumia kuunnellessa mieleeni tuli myös ajatus, että olisiko joitakin kappaleita pitänyt hieman keventää runsaan sisältönsä suhteen? Kaikkia ideoita ei olisi välttämättä tarvinnut sisällyttää edes pisimpiin kappaleisiin.

Haasteistaan huolimatta Numento näyttää taitonsa ja idearikkautensa ”The Vile Entity” -albumilla, eikä yhtyettä voi myöskään persoonattomuudesta syyttää. Kunhan Numenton visio itsestään kirkastuu entisestään, on luvassa varmasti aiempaa intensiivisempiä kuunteluhetkiä.

Kappalelista:

Yhtyeen Facebook-sivuille pääset tästä: https://www.facebook.com/numentofin

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen