En todellakaan uskonut kokevani tätä päivää, mutta käsillä on uusi The Wildhearts -albumi ja vieläpä erinomainen sellainen!

Keulamies Ginger Wildheart on viettänyt viime vuodet aikaa sekä Michael Monroen bändissä, lukemattomissa sooloprojekteissaan että mielenterveysongelmien kourissa – huhujen mukaan jopa kahdeksan minuuttia kuolleena. Aikana, jona Chester Benningtonin ja Keith Flintin kaltaisten rokkistarojen tie löytyy köyden päästä, on mahtavaa huomata Gingerin saaneen demoninsa ainakin toistaiseksi hallintaan. 10 vuoden levytystauon jälkeen julkaistu tuore ”Renaissance Men” on oikeasti ensimmäinen kokonainen studiolevy, jolla soittaa niin kutsuttu klassinen kokoonpano mukaan lukien päihdehuuruihin vuosiksi kadonnut ja toisen jalkansa menettänyt basisti Danny McCormack.

Bändin repaleista historiaa kerratessa ei saa kuitenkaan unohtaa, että kuultava lopputulos on kerrassaan erinomaista raskaan rockin, punkin ja powerpopin sekoitusta. Levyn aloittava, keulamiehensä mielentilaa luotaava sinkkubiisi ”Dislocated” iskee hyökkäävine riffeineen ja keveine väliosineen juuri niin kuin The Wildheartsilta sopiikin odottaa. Seuraava ”Let ’Em Go” -kappale lienee enemmän futisanthem-osastoa – jos tämä kertsi ei jää päähän, niin ei sitten mikään! Yhteishoilausklassikoksi syntyneen rallin kruunaa vielä saarivaltakunnan toiseksi paras singer-songwriter Frank Turner. Albumin soundimaailma on yhtenäisen rosoinen, mutta säröpullaisen ”Endless Namelessin” tai steriilin kuuloisen ”Wildhearts Must Be Destroyedin” kaltaisiin ylilyönteihin ei sorruta. Vaikkapa Michael Monroen soololevylle sopivan kuuloisen”Fine Art Of Deceptionin” jälkeen tulee uusi täysosuma ”Diagnosis”, joka tuo mieleen hiukan muinaisen ”Everlonen” ja yllättäen Status Quo -maaperän.

Gingerin aina terävän biisikynän ohella etenkin stemmalauluissa loistava kakkoskitaristi CJ, edelleen tiukasti takova rumpali Ritch Battersby ja oman tutun soundinsa takaisin kotiin tuova McCormack ovat huippuiskussa.

Toisen vinyylipuoliskon huippuhetkiksi nousevat CJ:n kynäilemä renkutus ”Little Flower” ja nyrjähtäneellä popmaisuudellaan hengittävä ”My Side Of The Bed”. Yhtenäinen, ehkäpä pientä akustista herkistelyä vajaaksi jäävä comeback-levy ei aivan hätyyttele uran alun ”Earth vs the Wildhearts”- tai ”P.H.U.Q”-albumien klassikkoasemaa, mutta on silti parasta The Wildheartsia reiluun pariinkymmeneen vuoteen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

9/10

Kappalelista:

1. ”Dislocated”
2. ”Let ’Em Go”
3. ”The Renaissance Men”
4. ”Fine Art Of Deception”
5. ”Diagnosis”
6. ”My Kinda Movie”
7. ”Little Flower”
8. ”Emergency (Fentanyl Babylon)”
9. ”My Side Of The Bed”
10. ”Pilo Erection”

The Wildhearts Facebookissa

Teksti: Juhani Mistola