Therapy?
Vaihtoehtorockia, punkia ja metallivaikutteita yhdistelevä Therapy? palaa Suomeen kolmen kaupungin klubikiertueelle tällä viikolla. Tänä vuonna 25-vuotisjuhlaansa viettävä Pohjois-Irlannin ylpeys nähdään Tampereen Klubilla, Turun Klubilla ja Helsingissä Nosturissa 17.-19. syyskuuta. Kaaoszine tavoitti kiertueen alkamisen alla yhtyeen vokalisti / kitaristi Andy Cairnsin kotoaan puhelimitse ja kyseli herralta hieman muistoja Suomesta sekä odotuksista tulevaa kiertuetta kohtaan. Voit lukea Andy Cairnsin mietteitä Suomesta sekä täällä sattuneista oudoista tapahtumista tästä:
Hei! Millainen vuosi 2015 on ollut sinulle ja yhtyeelle?
Andy Cairns: Kesällä oli melko hiljaista. Soittelimme vain muutamia keikkoja. Loppuvuodesta kierrämme Eurooppaa.
Mainos päättyy
Soitatte kohtapuoliin Suomessa muutaman keikan. Millaisia odotuksia sinulla on niitä kohtaan?
Andy Cairns: Siitä tulee hauskaa. Olemme harjoitelleet jonkin verran, mutta olemme tehneet tätä niin pitkään, ettemme tarvitse paljon valmistautumista.
Oletko innoissasi paluusta keikkalavoille?
Andy Cairns: Kyllä, en malta odottaa. Varsinkin paluusta Suomeen, sillä emme keikkaile siellä tarpeeksi usein. Kaikki bändin jäsenet pitävät Suomesta. Meillä on ystäviä siellä ja minä soittelen usein kitaraa tamperelaisen ystäväni kanssa.
Mainos päättyy
Mielenkiintoista, että teillä on tuttuja täällä. Yleensä yhtyeet soittavat keikkoja toistensa perään ja sitten lähtevät. Viimeksi kun kävit Suomessa, soitit soolokeikkoja. Minkälaisia muistoja sinulla on tuosta reissusta?
Andy Cairns: Se oli mahtavaa, yksi lempireissuistani sinä vuonna. Keikat olivat mies ja kitara -tyylisiä ja soitin ne pienillä klubeilla, joten ne olivat todella intiimejä ja pääsin lähelle yleisöä. Minusta pidettiin hyvää huolta.
Onko sinulla jotain erityisiä muistoja kiertueiltasi, joista haluaisit kertoa? Jotain outoa tai muuten vaan mieleenpainuvaa?
Andy Cairns: Oudointa, mitä Suomessa on tapahtunut, tapahtui, kun kävimme siellä ensimmäistä kertaa. Saavuimme Helsinkiin vuonna 1992 ja keikka sujui mahtavasti. Keikan jälkeen tapasimme irlantilaista ja suomalaista porukkaa. Oli muutamia irlantilaisia, jotka olivat asuneet Helsingissä muutaman vuoden. Myöhemmin illalla menin takaisin hotellille ja minulle sanottiin, että ”Herra Cairns, tietojemme mukaan olette jo saapuneet huoneeseesi”. Menin huoneni luokse ja siellä oli yksi niistä irlantilaisista. Hän istuskeli siellä huoneessani ja joi juomia minibaaristani. Kysyin, että miten helvetissä oiken pääsit tänne. Hän vastasi, että hänellä on irlantilainen aksentti ja samanlainen parta kuin minulla, joten hänelle annettiin huoneen avain. Meillä on aina ollut hauskaa Suomessa ja kuuntelemme paljon suomalaista musiikkia.
Mainos päättyy
Tunnet siis suomalaista musiikkia melko hyvin?
Andy Cairns: Kyllä. Eräs ystäväni toimii kitarateknikkona monille suomalaisille yhtyeille ja hän linkittelee minulle välillä musiikkia, josta arvelee minun pitävän.
Yritätkö etsiä uutta musiikkia sen sijaan, että juuttuisit vain vanhoihin suosikkeihin?
Andy Cairns: Me kaikki kolme bändin jäsentä kuuntelemme uutta musiikkia. Siinä näkyy rakkautemme musiikkia kohtaan. Olemme olleet yhtye jo pitkään, joten jos kuuntelisimme vain samaa vanhaa musiikkia, emme ikinä kasvaisi. Olemme kuin teinejä etsiessämme koko ajan uusia bändejä.
Monet vanhat yhtyeet sanovat kuuntelevansa vain vanhaa musiikkia, joten on oikeastaan aika outoa kuulla pitkään musiikkia tehneen muusikon kuuntelevan uusiakin bändejä.
Andy Cairns: Monet sanovat, että musiikki oli parempaa 80- tai 90-lulla eikä ollut internettiä ja blaa blaa, mutta minun mielestäni on tärkeää etsiä uutta musiikkia tai muuten voi yhtä hyvin lopettaa. On todella hienoa saada uusia elämyksiä kuuntelemalla uutta musiikkia. Niitä ei saa kuuntelemalla samoja vanhoja levyjä uudestaan ja uudestaan.
Uusin albuminne ”Disquiet” julkaistiin viime maaliskuussa. Kiinnostaako sinua, mitä media kirjoittaa sinusta, yhtyeestänne tai albumeistanne vai vältteletkö arvosteluiden lukemista?
Andy Cairns: Yritän vältellä palautetta ainakin kunnes albumi on ollut julkaistuna vähintään vuoden. Michael ja Neil lukevat kaiken, mitä vastaan tulee. Heitä kiinnostaa, mitä mieltä ihmiset ovat. Minä pystyn katsomaan albumia ja näkemään mitä teimme hyvin tai huonosti, vasta pitkän ajan kuluttua. Levy-yhtiöstä tietysi kerrotaan, jos jossain on ollut todella hyvä arvostelu. Vaikuttaa siltä, että uusin levymme on otetty vastaan todella hyvin. Minusta tuntuu, että median palautteen lukeminen voi saada minut kuvittelemaan, että levy on parempi tai huonompi kuin se oikeasti onkaan, joten luotan mielummin omaan vaistooni.
Aiotteko soittaa Suomessa paljon uusia kappaleita?
Andy Cairns: Juu. Koska emme käy Suomessa niin usein kuin muualla, soitamme varmaan aika pitkän setin. Soitamme uudelta levyltä ainakin kahdeksan tai yhdeksän kappaletta, mutta soitamme varmasti myös vanhoja klassikoita.
Teillä on jo melko mittava diskografia, joten onko teidän vaikea päättää mitä kappaleita soitatte keikoilla ja kiistelettekö siitä koskaan bändin jäsenten kesken?
Andy Cairns: Emme oikeastaan, välillä saatamme vaihtaa settilistasta muutaman kappaleen, jos joku jäsenistä haluaa. Vaikeinta on miellyttää hardcore-faneja, jotka ova kuunnelleet musiikkiamme alusta asti. He kritisoivat meitä usein siitä, ettemme soita harvinaisia kappaleita tarpeeksi.
Kuinka moni suuri yhtye nyt muutenkaan soittaa singlejen b-puolia ja muita harvinaisuuksia? Hehän soittavat lähinnä yleisösuosikkeja. Hardcore-fanit taitavat olla vaikeimpia miellyttää millekään pitkäikäiselle yhtyeelle.
Andy Cairns: Aivan totta. Joskus hardocore-fanit menevät äärimmäisyyksiin ja tuovat kylttejä ja sen sellaista, joissa pyydetään soittamaan joku tietty kappale. Todennäköisesti se on joku kappale, jota emme ole harjoitelleet, joten emme voisi soittaa sitä vaikka tahtoisimme.
Muusikot joutuvat usein antamaan nimikirjoituksiaan outoihin asioihin. Mikä on oudointa, mihin olet laittanut nimesi?
Andy Cairns: Oudointa, ja oikeastaan aika liikuttavaakin, oli vuonna 2007 kun uusin levymme oli ”One Cure Fits All”. Yhdessä kappaleessa laulettiin ”God give me strength, god make me well” ja se kertoi toivosta. Sillä kiertueella soitimme Glasgow’ssa, Skotlannissa ja eräs fani tuli keikallemme ja halusi sen tatuoiduksi vatsaansa, koska hänellä oli vatsasyöpä ja oli menossa suureen leikkaukseen lähiaikoina. Hän halusi minun kirjoittavan tekstin hänen vatsaansa, joten kirjoitin sen. Hän otti tatuoinnin, meni leikkaukseen ja syöpä poistettiin onnistuneesti. Se oli uskomattoman tunteikasta. Hän olisi voinut kuolla ja yksi viimeisistä asioista, mitä hän halusi, oli tatuoida sanoituksemme vatsaansa.
Kiitos todella paljon ajastasi ja toivottavasti sinulla on hauskaa Suomessa. Haluatko vielä sanoa jotain suomalaisille faneillesi?
Andy Cairns: Kiitos paljon tuestanne. Odotamme innolla paluutamme Suomeen ja on hienoa tietää, että siellä on ihmisiä, jotka rakastavat bändiämme.
Haastattelu: Arto Mäenpää