Thrash metallin uusi aikakausi: nämä albumit täyttävät tänä vuonna 10 vuotta

Vuosi 2016 piti sisällään albumeita veteraani-thrash metal -yhtyeiltä, sekä thrash metallin uudelta sukupolvelta. Listasimme jo aikaisemmin 50, 40, 30 ja 20 vuotta täyttävät levyt, ja on aika kurkistaa, mitkä levyt näkivät päivänvalon vuonna 2016.

1.  Megadeth – “Dystopia”:

Megadeth yllätti täysin 15. studioalbumillaan. “Dystopia” onnistui palauttamaan yhtyeen takaisin “Countdown To Extinction” ja “Youthanasian” aikakauden tunnelmiin tarjoamalla pitkästä aikaa napakkaa thrash metallia, joka ainakin omasta mielestäni jätti jopa Metallican uutukaisen “Hardwired… To Self-Destructin” varjoonsa. Megadeth voitti tällä albumilla Grammy-gaalassa “Best Metal Performance” -palkinnon, jota lavalta noutaessaan pärähti soimaan Metallican “Master Of Puppets”. Voisi olettaa, että Dave Mustaine olisi ollut tästä käärmeissään, mutta herra hoiti kiitospuheensa erittäin tyylikkäästi ja ammattilaisen ottein.

2. Metallica – “Hardwired… To Self-Destruct”:

Metallican “Death Magneticin” julkaisun jälkeen yhtyeen 10. studioalbumia saatiin odottaa kahdeksan vuotta. Yhtye selkeästi hyödynsi ajan tehokkaasti työstämällä biisejään, sillä Metallica puskikin ulos tupla-albumin, jonka jokaisesta kappaleesta on tehty oma musiikkivideo. Metallica sai albumin “Hardwired” -kappaleesta myös Grammy-ehdokkuuden, ja yhtye esiintyikin Grammy-juhlassa Lady Gagan kanssa, jonka “pittitoiminta” on valitettavasti pureutunut tämän toimittajan verkkokalvoille. 

3. Anthrax – “For All Kings”: 

Myös kolmas yhtye legendaarisesta The Big Fourista julkaisi uuden albumin, kun päivänvalon näki Anthraxin 11. pitkäsoitto “For All Kings”. Levy jatkoi vahvasti vuonna 2011 julkaistun “Worship Musicin” jalanjäljissä sekä musiikillisesti, että kansikuvankin osalta. “For All Kings” on myös ensimmäinen Anthrax-albumi, jolla kitaran varressa häärää Jonathan Donais Rob Caggianon siirryttyä Volbeatiin. “For All Kings” on toistaiseksi Anthraxin tuorein albumi, mutta yhtye on ollut viime aikoina studiossa – luultavasti uutta materiaalia lienee pian luvassa! 

4. Lost Society – “Braindead”:

Vauhdikkaana rässipumppuna tunnettu jyväskyläläinen Lost Society pisti ulos vuonna 2016 yhtyeen siihenastisen uransa monipuolisimman albumin. Tältä yhtyeen kolmannelta pitkäsoitolta löytyi edellisten “Terror Hungry” ja “Fast Loud Death” -albumien lailla vauhdikasta ja raivokasta thrash möyhintää “Rage Me Upin” ja “Riotin” muodossa, mutta hieman myös aikuistumisen merkkejä oli nähtävillä. Tästä esimerkkinä “I Am The Antidote” ja “Only (My) Death Is Certain”, jotka edustavat yhtyeen rauhallisempaa, mutta sitäkin raskaampaa puolta. Tätä albumia tulee kyllä vielä edelleenkin tasaisin väliajoin fiilisteltyä.

5. Testament – “Brotherhood of the Snake”:

Testament tuntuu olevan yhä tänäkin päivänä yksi kovimmista thrash metal -yhtyeistä – eikä pyöreitä juhliva “Brotherhood of the Snake” esitä vastaväitteitä. Yhtyeen 11. pitkäsoitto jatkoi vahvasti edellisen vuonna 2012 julkaistun “Dark Roots of Earth” -albumin jalanjäljissä, mutta miksipä sitä vaihtaa hyväksi havaittua tyyliä? Tämä vauhdikas ja aggressiivinen albumi ammentaa nimensä muinaisesta “Brotherhood of the Snake” -salaseuraan liittyvästä konseptista, joka viittaa tuhansien vuosien takaiseen sivilisaatioon. Levyn ehdottomia kohokohtia ovat nimikkoraita, “The Pale King” ja “Brotherhood of the Snaken” melodisempaa antia edustava “Seven Seals”. 

6. Gojira – “Magma”:

Ranskan lahja metallimaailmalle Gojira äänitti kuudennen studioalbuminsa “Magman” yhtyeen omassa studiossa New Yorkissa. Äänityksiä varjosti rumpali Mario Duplantierin ja vokalisti-kitaristi Joseph Duplantierin äidin yllättävä menehtyminen, mikä selkeästi heijastuu albumin surun ja kaipauksen täyteiseen tunnelmaan. “Magmalta” on julkaistu singlenä “Stranded” ja “Silvera”.

7. Volbeat – “Seal The Deal & Let’s Boogie”: 

Volbeatin kuudes studioalbumi “Seal the Deal & Let’s Boogie” jatkoi “Outlaw Gentlemen & Shady Ladiesin” viitoittamaa kevyempää linjaa, mutta tarjosi silti vahvoja hittejä kuten “Seal the Deal” ja “For Evigt”, jotka saivat runsaasti radiosoittoa myös Suomessa. “Seal the Deal & Let’s Boogie” on ensimmäinen Volbeatin albumi, jolla bassoa ei enää soittanut Anders Kjølholm, vaan raidat hoiti Anthraxistä Volbeatiin siirtynyt Rob Caggiano. Mukana on myös pari coveria – Georgia Satellitesin “Battleship Chains” ja Teenage Bottlerocketin “Rebound” – sekä vierailijoita: Danko Jones lainaa lauluäänensä kappaleeseen “Black Rose”. Lisäksi kappaleessa “The Loa’s Crossroad” kuullaan myös säkkipilliä, koska miksipäs ei.

8. Moonsorrow – “Jumalten Aika”:

Aprillipäivänä julkaistu “Jumalten Aika” on kotimaisen pakanametallin kärkinimen Moonsorrow’n toistaiseksi viimeisin albumi. Tämä vuonna 2016 julkaistu yhtyeen seitsemäs pitkäsoitto tarjoaa viiden kappaleen verran eeppistä pakanallissävytteistä black metallia. Vierailijana levyllä kuullaan Korpiklaanista tuttua Jonne Järvelää, joka vahvistaa kappaletta “Ruttolehto sis. Päivättömän Päivän Kansa”. Samainen kappale päästiin kuulemaan viime kesän Hellsinki Metal Festivalilla koko komeudessaan Järvelän kera livenä. 

9. Fleshgod Apocalypse – “King”:

Viime kesänä Kaaos Festivalissakin lavalle noussut italialainen sinfonisen death metallin uranuurtaja Fleshgod Apocalypse räjäytti tajunnan tällä yhtyeen neljännellä pitkäsoitollaan. Ylväästi nimetty “King” on konseptialbumi, jossa jokainen kappale edustaa kuninkaan hovin jäsentä – tärkeimmästä, eli kuninkaasta lähtien. “King” jäi myös viimeiseksi albumiksi, jolla vokalistina kuullaan Tommaso Riccardia. Levyn parasta antia edustavat “In Aeternum”, “The Fool” ja “Cold as Perfection”, jotka ovat säilyttäneet paikkansa ainakin omassa soitossa vielä näin kymmenen vuoden jälkeenkin.

10. Heaven Shall Burn – “Wanderer”:

Heaven Shall Burnin kahdeksas pitkäsoitto yhdisteli saumattomasti metalcorea ja melodista death metallia syviin eksistentiaalisiin kysymyksiin. Vuonna 2016 julkaistulta albumilta löytyy myös kovan luokan vierailijoita, kun “Prey to God” -kappaleessa vierailee Cannibal Corpsen George “Corpsegrinder” Fisher ja yhtyeen versiossa My Dying Briden kappaleesta “The Cry of Mankindissa” Sólstafirin Aðalbjörn Tryggvason. My Dying Bride -coverin lisäksi albumilta löytyy myös Heaven Shall Burningin versio Sodomin “Agent Orangesta”, joka tosin on sisällytetty ainoastaan “Wandererin” deluxe-versiolle. Lisäksi kyseinen deluxe-versio sisälsi myös “Too Good to Steal From” -bonuslevyn, johon on koostettu muita yhtyeen esittämiä covereita.

11. Death Angel – “The Evil Divide”:

Pitkän linjan thrash metal -yhtye Death Angel on tuntunut aina jäävän legendaarisen “The Big Fourin” jalkoihin – ja niin tuntui käyvän myös yhtyeen kahdeksannen pitkäsoiton kohdalla, kun samana vuonna kolme neljästä suuresta julkaisi uutta musiikkia. “The Evil Divide” kuitenkin tarjosi modernia thrash metallia, jossa melodiat nousevat vahvasti esiin aggressiivisuuden säilyessä. Levyn ehdottomia kohokohtia ovat “The Moth”, “Lost” ja “Hatred United / United Hate”, jossa vierailee Sepulturan Andreas Kisser.

12. Devin Townsend Project – “Transcendence”:

Devin Townsend tuntuu tuuttaavan koko ajan uutta musiikkia ulos ja kappaleita syntyi kuin liukuhihnalta. Tästä erittäin hyvänä esimerkkinä on “Transcendenciltä” löytyvä “Stars”, joka sai alkunsa Toontrackin livestriimissä. Siinä Townsend osallistui haasteeseen, jossa piti luoda valmis kappale alle kahdessa tunnissa. “Transcendence” jäi lopulta Devin Townsend Projectin viimeiseksi pitkäsoitoksi. 

13. Stam1na – “Elokuutio”:

Stam1nan seitsemännen pitkäsoiton luonnissa on jälleen ollut vahva taustajoukkio: tuottajana ja äänittäjänä toimi “Raja”-albumin tuottanut Janne Joutsenniemi ja tällä kertaa miksaaja-masteroijana Jens Bogren, Fascination Street Studiosilta länsinaapuristamme. Koska pelkän levyn julkaiseminen saattaa olla tylsää, julkaisi Stam1na myös applikaation, jonka kautta pystyi sukeltamaan lisämateriaalin pariin – kun pelkkä levyn fyysinen kansilehtinen ei enää riittänyt. Lisäksi “Kuudet Raamit” -kappaleesta on 360-tekniikalla toteutettu musiikkivideo, jossa videon katselija voi ihan itse valita katselukulmansa. 

14. Insomnium – “Winter’s Gate”:

Kotimaisen melodisen death metallin ylpeys Insomnium päätti tarjota seitsemännellä studioalbumillaan jotain täysin erilaista. Edge of Sanityn “Crimson”-levystä vahvasti inspiroituneena Insomnium työsti laulaja-basisti Niilo Seväsen viikingeistä kertovasta synkästä “Talven portti” -novellista 40-minuuttisen kappaleen nimeltään “Winter’s Gate”. Kyseinen teos on kuitenkin jaettu seitsemään osaan, mutta muodostaa yhtenäisen ja eeppisen kokonaisuuden. 

15. Omnium Gatherum – “Grey Heavens”:

Myös Omnium Gatherum julkaisi seitsemännen studioalbuminsa nimeltään “Grey Heavens”. Tämä levy toimii kuin jatkumona kolme vuotta aikaisemmin julkaistulle “Beyondille”, tarjoten edeltäjäänsä verrattuna osittain jopa progressivisempaa melodista death metallia. “Grey Heavensiltä” julkaistiin singlenä “Frontiers”, “The Pit” ja “Skyline”. 

16. Amon Amarth – “Jomsviking”:

Vaikka ruotsalainen viikinkimetalliyhtye Amon Amarth oli sivistänyt jo aikaisemmin metallikansaa sanoituksilla jotka ammentavat skandinaavisesta mytologiasta, on “Jomsviking” yhtyeen ensimmäinen konseptialbumi. Vuonna 2016 julkaistu “Jomsviking” kertoo tarinan päähenkilöstä, joka liittyy legendaariseen viikinkisoturijoukkoon, Jomsvikingeihin. Levy sisältää keikkasuosikin “Raise Your Horns”, sekä “A Dream That Cannot Be”, jossa vierailee metallikuningatar Doro Pesch.

17. Equilibrium – “Armageddon”:

Saksalaista eeppistä folk metallia tarjoileva Equilibrium jatkoi viidennellä studioalbumillaan pari vuotta aikaisemmin julkaistun “Erdentempelin” jalanjäljissä, yhdistelemällä massiivisia äänimaisemia tarttuviin melodiakoukkuihin. “Armageddonilla” kuullaan edeltäjänsä tavoin sekä saksankielisiä, että englanninkielisiä sanoituksia, mikä tuo kokonaisuuteen kansainvälistä ulottuvuutta. Tämän albumin ehdottomia kohokohtia ovat “Heimat”, “Born to Be Epic”, sekä “Rise Again”.

18. Abbath – “Abbath”:

Immortalin ja Abbathin teiden erkaantumisen jälkeen Abbath julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa. “Abbathiksi” nimetty levy sisältää vahvasti Immortalia muistuttavaa black metallia. Uusien kappaleiden joukkoon oli mahtunut myös pari coveriakin: Judas Priestin “Riding on the Wind” ja Immortalin “Nebular Ravens Winter” – mikäli viimeiseksi mainittua voi tässä kontekstissa kutsua coveriksi.

19. Dark Funeral – “Where Shadows Forever Reign”:

Seitsemän vuoden hiljaiselon jälkeen päivänvalon näki ruotsalaisen black metallin ylpeyden Dark Funeralin kuudes studioalbumi. Mahtipontisesti nimetty “Where Shadows Forever Reign” on ensimmäinen levy uuden laulajan Heljarmadrin kanssa – eikä herra kyllä pettänyt suorituksellaan! Samalla se kuitenkin jäi rumpali Dominatorin viimeiseksi levytykseksi yhtyeen riveissä. “Where Shadows Forever Reignia” on hehkutettu monelta eri taholta, eikä kyllä suotta: kun “Unchain My Soulin” kitaraintro käynnistyy, kylmät väreet viiltävät läpi kehon.

20. Avenged Sevenfold – “The Stage”:

Sosiaalisen median aikakaudella, jolloin tietoa tulvii joka suunnasta ja markkinointi tuntuu välttämättömältä, päätti Avenged Sevenfold julkaista vuonna 2016 seitsemännen pitkäsoittonsa täysin yllätyksenä. “The Stage” tarjosi hieman kokeilevampaa otetta yhtyeen musiikkiin, tuomalla esiin jopa progressiivisia elementtejä ja tarjoamalla perus radiorallien rinnalle moniulotteisempia teoksia, kuten nimikkokappale “The Stage” ja 15-minuuttinen päätösraita “Exist”. Yhtye onnistui tällä albumilla vakuuttamaan ja jopa voittamaan puolelleen kuulijoita, jotka eivät yleensä voi sietää Avenged Sevenfoldia.